Lue keskustelun säännöt.
Salaisuuteni: aion jättää kotini ja avomieheni, kun valmistun, jos saan muualta töitä.
06.09.2020 |
Kysyin tätä asiaa itse asiassa palstalla vuosi-pari sitten, eli mielipidettä siihen, että valitako työ vai mies.
Työ sai murskavoiton.
Tämä voitto on jäänyt kytemään aivojeni perukoille, ja olen siis tehnyt päätöksen.
Työt alalla ovat tiukassa ja luultavasti joudun muuttamaan, mikäli töihin mielin. Valitsen siis työn, jonka perässä muutan ja jätän sen (vähän), mitä olemme yhdessä rakentaneet.
Meillä ei ole lapsia. Jos niitä olisi, niin sairas en olisi. On vain me ja koti ja kotikaupunki, josta mies ei omaan työhönsä sitoutuneena voi kanssani lähteä. Se ei ole vaihtoehto.
Joten olen kamala ihminen ja lähden, kun valmistun ja jos/kun saan työpaikan. Vaikkakin toki ensisijaisesti etsin sitä omalta paikkakunnalta.
Nyt tämän tekstin jälkeen kysyn: vieläkö olette sitä mieltä, että työ on prioriteetti nro 1?
Kommentit (36)
Se on länsimaissa nykyään ihanne, että työ/unelmat ihmissuhteiden edelle.
Rakastatko miestäsi? Tavallaan löydät kyllä uuden miehen, mutta tuskin saat enää vanhaa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdit siis opiskelemaan alaa joka ei työllistä voidaksesi ottaa eron miehestä?
No se, että olisit valmis tuon tekemään, tarkoittaa ettet rakasta miestäsi tarpeeksi. Eli kyllä, työ menee etusijalle. Voihan sitä jatkaa etäsuhteessa tai etsiä uuden miehen uudelta paikkakunnalta.
Sen voit vain sinä ratkaista. Kuvittele elämäsi 20 vuotta eteenpäin kummassakin tilanteessa. Jos haluat molemmat, etäsuhdekin voi toimia, aikansa ainakin, kerralla ei tarvitse sulkea kumpaakaan vaihtoehtoa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähdit siis opiskelemaan alaa joka ei työllistä voidaksesi ottaa eron miehestä?
Opiskelin alaa jo silloin, kun aloimme seurustella. Ja kyllä, opiskelen alaa joka ei välttämättä työllistä, mutta toivoa on.
Emme ole seurustelleet kuin kolmisen vuotta, ja tämä oli varmaan yksi tekijä joka vaikutti äänestyksen tulokseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen voit vain sinä ratkaista. Kuvittele elämäsi 20 vuotta eteenpäin kummassakin tilanteessa. Jos haluat molemmat, etäsuhdekin voi toimia, aikansa ainakin, kerralla ei tarvitse sulkea kumpaakaan vaihtoehtoa pois.
Minä todellakin olen etäsuhteen kannalla! Toivottavasti mieskin on, mutta hänen luonteelleen se ei välttämättä ihan sovi. Sitä täytyy varovasti tiedustella.
Ap
Surullista että nykyaikana työ ja siitä ansaittu raha menee kaiken edelle. Jopa ihmissuhteiden edelle. Jos on hyvä mies, miksi hylkäisit hänet työn takia? Työ on ihan toissijaista tässä elämässä, tärkeää toki, muttei tärkeämpää kuin läheiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähdit siis opiskelemaan alaa joka ei työllistä voidaksesi ottaa eron miehestä?
Opiskelin alaa jo silloin, kun aloimme seurustella. Ja kyllä, opiskelen alaa joka ei välttämättä työllistä, mutta toivoa on.
Emme ole seurustelleet kuin kolmisen vuotta, ja tämä oli varmaan yksi tekijä joka vaikutti äänestyksen tulokseen.
Ap
Oikeesti teet päätöksiä sen mukaan millaista palautetta saat ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla? :D
Tein itse samoin, tosin parin kuprun kautta. Valmistumisen jälkeen hain miljoonaa työpaikkaa mahdollisimman kaukana asuinpaikastani, ja aina työnantajat kysyivät että Oletko Nyt Ihan Valmis Muuttamaan Vain Työn Perässä? Loppujen lopuksi sain yhden noista työpaikoista, mutta he laittoivat minut (minnes muuallekaan) kuin kotikaupunkini toimistoon, eikä sinne, minne olin haastatellut.
Oli aika karvas pettymys, kun olin jo alitajuisesti suunnitellut ihanan sinkkukämpän, uuden elämän, uudet harrastukset ja piirit jne. ja sitten mikään ei muuttunutkaan. Tämä vaikutti suhteeseen niin paljon, että loppujen lopuksi avokin naama alkoi vituttaa niin paljon että otin eron kun sain oman kämpän samasta kaupungista. Tajusin että halusin töitä kaukaa vain saadakseni kätevän tekosyyn ottaa helpon voivoimikäharmi-eron, sen sijaan että itse tekisin päätöksen.
En jättäisi työmahdollisuuksia ottamatta, ainakaan uran alussa ja jos oma suhde tuntuu lähinnä pallolta nilkassa. Ja siis eroa varten ei tarvitse edes muuttaa toiseen kaupunkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olet ollut miehen kanssa ainoastaan hyötyäksesi miehestä rahallisesti. Ihana suominainen
Roiku tuossa suhteessa vielä sen aikaa, että oikeasti saat sen työpaikan ja vähän säästöjäkin. Yksin asuminen on kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No entä jos ap ei mene töihin ja jää miehen kanssa kotipaikkakunnalleen ja mies jättääkin/löytää toisen naisen? Olisiko ap katkera? Voiko miehen varaan jättäytyä? Tältäkin kannalta kannattaa miettiä.
Hyviä vastauksia, odotusteni mukaisia! Arvelinkin, että palstalla on tänään eri henkilöt kuin silloin, kun olin vasta miettimisasteella.
Ap
Miksi on ok että mies ei muuta naisen työn perässä? Miksi naisen pitäisi olla työttömänä kaupungissa jossa vain miehellä on työ? Miksi ihmeessä miehen työ olisi tärkeämpi kuin naisen??
Mulle on maalta kotoisin olevana x-sukupolven edustajana ollut aina selvää, että lähden omalta tuppukylältä yliopistokaupunkiin, ja sieltä taas töiden perässä sinne, minne tarvis on. Eli oma elämä edellä.
Tuppukylään jäi yksi poikakaveri, yliopistokaupunkiin toinen, vaihtopaikkaan ulkomaille kolmas. Kyllähän niitä kaukosuhteita koetettiin ylläpitää, mutta kristallinkirkas oli se ajatus, että elämää eletään omasta näkökulmasta. Sitten kun olin saanut työpaikan, aloin katsella tosissani kumppania. Sitten se olikin menoa.
Olen valinnut työn. Mutta en kerro miehelleni. Haluan näet pitää hänet varalla, jos töitä ei olekkaan. Tulee mieleen monet pettämistarinat, vaikka eri asiasta puhutaankin. Onneksi vaimoni ei ole tuollainen. Olen onnekas. Miehesi ei.
M40
Jos mies rakastaa sinua niin hän lähtee mukaasi kaupunkiin jossa työpaikkasi on :)
Ok