Lue keskustelun säännöt.
Kotiäiti ja ylpeä siitä!
24.02.2009 |
Tahdon hoitaa lapseni kotona, koska uskon se olevan paras vaihtoehto lapsilleni. Koen, että ryhmäkoot päiväkodeissa ovat liian suuria lapseni hyvinvoinnin takaamiseen.
En häpeä tätä. En vaikka media niin yrittääkin minun tuntevan. Vaikka ihmiset pitävät kotiäitiyttä mitättömänä asiana, halveksittavana jopa. Vaikka joidenkin ihmisten mielestä lapsen on paras olla tarhassa.
Koen, että lapseni saa samat virikkeet kotoaan, kuin päiväkodissa. En koe lapseni jäävän paitsi sosiaalisista kontakteista, niitä voi luoda muullakin kuin päiväkodissa.
Uskon, että minä ja mieheni olemme parasta aikuisseuraa lapsillemme, en koe tarhantädin tekevän asiaa paremmin. Osaan itsekin ruokkia lapseni, lukea heille, pukea heidät ja ulkoilla heidän kanssaan. Osaan viedä lapsiani harrastuksiin, joissa he luovat sosiaalisia kontakteja ja opettelevat ryhmässä olemista jne.
En usko päivähoidon tarjoavan lapsilleni mitään sellaista, mitä emme itse voisi perheenä tarjota.
Kommentit (18)
Ja kun noin ajattelet, on koti varmasti oikea ja paras paikka sun lapsillesi. Sä jaksat olla kotona, jaksat huolehtia ja hoitaa lapsesi itse, koet itse saavasi siitä paljon , joten teillä kasvaa onnellisia lapsia!! :)
Kunpa useampi äiti/isä ajattelisi samallatavalla.
Kaikille kotiäideille toivon jaksamista arkeen ja ihania päiviä lapsienne kanssa! Lapsuusaika on niin lyhyt, että jälkeenpäin voi olla iloinen että sai olla oman pienen lapsen kanssa niin tiiviisti yhdessä :) eikä tartte katua sitä että jotku muut on hoitanu lapsen.
tv. entinen kotiäiti, nykyisin työssäkäyvä ( kotona työskentelevä :) kylläkin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kyllä sun lapses säälittää. Kun sä, vaikka supermamma oletkin, tarvitset aikuskontakteja voidaksesi hyvin. Vuosi-pari ja sä huomaat, että sä et voi hyvin, eikä sun perhees voi hyvin. Sitten voi ollakin jo liian myöhäistä. Kukaan ei ota sua enää töihin, hyvässä lykyssä edessä on avioero, voipa kuvaan tulla vakavampiakin mielenterveydenhäiriöitä. Toivottavasti sulle käy hyvin, epäilen sitä kyllä.
Jokainen tyylillään.
Mua kyllä sun lapses säälittää. Kun sä, vaikka supermamma oletkin, tarvitset aikuskontakteja voidaksesi hyvin. Vuosi-pari ja sä huomaat, että sä et voi hyvin, eikä sun perhees voi hyvin. Sitten voi ollakin jo liian myöhäistä. Kukaan ei ota sua enää töihin, hyvässä lykyssä edessä on avioero, voipa kuvaan tulla vakavampiakin mielenterveydenhäiriöitä. Toivottavasti sulle käy hyvin, epäilen sitä kyllä.
MITÄ MITÄ??? Oletko sä ihan oikeesti tosissasi? Jos sinä et olisikaan jaksanut hoitaa lapsiasi itse sekoamatta niin se ei tarkoita sitä että kaikki äidit olisi yhtä kurjia!!
Minä olin kotiäitinä yli 10 vuotta ja ihanampaa aikaa ei minun elämässäni ole! Eikä lapseni ole ainakaan yhtään epätasapainoisempia kuin päiväkotikasvatit!!
Ja mieheni on onnellinen , parisuhteemme toimii loistavasti.
Nyt kun käyn työssä, voin vain kaiholla muistella kotiäitivuosiani!
Mua kyllä sun lapses säälittää. Kun sä, vaikka supermamma oletkin, tarvitset aikuskontakteja voidaksesi hyvin. Vuosi-pari ja sä huomaat, että sä et voi hyvin, eikä sun perhees voi hyvin. Sitten voi ollakin jo liian myöhäistä. Kukaan ei ota sua enää töihin, hyvässä lykyssä edessä on avioero, voipa kuvaan tulla vakavampiakin mielenterveydenhäiriöitä. Toivottavasti sulle käy hyvin, epäilen sitä kyllä.
Olen ollut kotona jo neljä vuotta. Minulla on aikuiskontakteja paljon, lähes päivittäin. Eihän kotiäitiys niitä estä? Minä teen älyllistäkin työtä, kotona tosin lasten ollessa nukkuessa. Toteutan itseäni, enkä koe jääväni mistään paitsi. Päinvastoin!
En ole supermamma. Onko ihminen supermamma, jos pitää huolta lastensa perustarpeista ja toivoo heille vain hyvää - ei kuitnkaan jätä tätä vain toivomiseen, vaan tekee asioita joihin uskoo? En usko.
Otamme mieheni kanssa omaa aikaa myös. Käymme ravintolassa syömässä illalla. Näen ystäviäni, vietämme naisten iltoja hyvän ruoan ja viinin parissa. Lähdemme mökille vuorokaudeksi tai vaikka Tallinnaan.
Mielestäni on ihan aiheellista pohtia mikä saa tämänpäivän ihmisen romahtamaan henkisesti laittaessaan omat tarpeensa hetkeksi sivuun. Ottaessaan jonkun muun ihmisen siihen tilalle. Jokin tässä ajassa saa meidät pitämään tätä jopa normaalina.
T: Ap
Kateellisen panettelua!! Hyvä että osaat tsempata itseäsi laman yli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hienoa, että joku jaksaa olla kotona hoitamassa lapsiaan. Itselleni se ei kuitenkaan sovi.
Niinpä meidän perheessä on sellainen ratkaisu, että olen palannut työelämään, kun lapset ovat olleet n 1,5 vuotiaita. En kylläkään tee aivan täyttä virkaa ja kun olen vuorotyössä, olen useinkin kotona arkisin, jolloin lapsilla on sitten vapaata.
Mutta en jaksaisi olla kotona 24/7. Minulle on tärkeää päästä välillä tekemään omaa leipätyötäni ja saamaan ajatukset pois kotiaskareista. Ja väliin on sitten kivaa olla vapaalla lasten kanssa ja puuhailla kotihommia.
Minulla tämä kotiäitiys kaatui hyvinkin pitkälti siihen, että en jaksa tehdä itsekseni kotihommia ja ruokaa jatkuvalla syötöllä. Kotona ollessa elämä tuntui olevan pelkkää ruoan laittoa ja keittiön siivousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuin omasta puolestani. En kenenkään toisen. En missään nimessä halua painaa ketään maahan. Siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään. En kuitenkaan suostu häpeämään omia valintojani siksi, että joku toinen ei ole tehnyt samaa valintaa (tässä en nyt viittaa sinuun vaan yleiseen kaavaan aihetta koskevissa keskusteluissa, jotka päätyvät aina tappeluun).
Itse rakastan lasten kanssa puuhailua, ruoanlaittoa, ulkoilua, sitä kun saan nähdä lasteni nauttivat elämästään, siis saan olla sitä seuraamassa. Parempaa palkkiota en tiedä.
Minä olen säilyttänyt itseni. Identteettini. En kuvittele hetkeäkään, että mitään työtä voi tehdä "roolissa". En yritä olla parempi kuin todellisuudessa olen. Olen pitänyt kiinni myös minulle tärkeistä asioista, onneksi niitä voi tehdä kotona lasten mentyä nukkumaan. Olen järjestänyt elämäni niin, että kotiäitiyteni on mahdollista.
T: Ap
Noi toihan on hieno ratkaisu SINULLE! Onnea ja iloa elämään. Jokainen taplaa tyylillään ja mekin RAKASTAMME lapsiamme ylikaiken ja haluamme heille parasta ja olemme vallinneet erilaisen tien. Annetaanko vaan kaikkien kukkien kukkia. Ja en minäkkän häpeä pätkääkään niinkun sunkaan ei tarvii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sessa viestissä. "Annetaan kaikkien kukkien kukkia", niin eihän tässä kukaan sitä kieltänytkään.
Voi päivähoidon tilasta silti kai keskustella rehellisesti? Se on kriisissä, eikä tilanne muutu siten, että painetaan villaisella, varsinkaan jos painajat ovat lastentarhan lasten vanhempia. Nämä ovat asioita, joihin meillä on mahdollisuus vaikuttaa! Kyseessä on lastemme hyvinvointi!
Itsekin olemme hoitopaikkaa vaihtaneet, että saimme paremman paikan lapselle.
Nyt kun on aivan ihanan perhepäivähoitajan luona hoidossa, voi itse olla hyvällä mielellä päivän. Kaikkea ei kannata vanhempien hoitopaikoissakaan sietää.
Ja sitten on toinen juttu, että toisille lapsille hoitopaikka on kotia parempi vaihtoehto. Jos äiti on kotona vain siitä syystä, ettei tarvitse mennä töihin, mutta ei toisaalta viitsi olla lasten kanssa, ei sekään mikään hyvä tilanne ole. Lapset saavat olla ulkona yksin ja pelata tuntikausia pelikkaa tai vastaavaa, siinä on hyvä hoito kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauanko oot ollu kotona? minkä ikäisiä lapsia?
Mulla tullu jo 7 v täyteen, 3 lasta. Muuten ei valittamista, mutta kun koskaan ei saada olla miehen kanssa kahdestaan surettaa. kukaan ei hoida 3 lasta.
Arkeen olen tyytyväinen, sen sujuvuuteen ja koen etteivät lapseni ole jääneet mitään virikkeitä paitsi, päinvastoin :)
itse olen töissä, enkä tosiaan sillä ylpeile. Olin pitkään kotona, ja olisin ollut mielelläni jatkossakin, ei vain ollut taloudellisesti enää mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut 4 vuotta kotona. Kolme lasta :) Tämä siis hänelle, joka asiaa kysyi.
Niin ja aikaa pitää ottaa itselleen ja parisuhteelle! Ymmärrän toki senkin, jos hoitajaa ei löydy. Kurja tilanne. Entä lapsen isovanhemmat? Kummit? Ystävät? Palkattu hoitaja? Jos muutamaksi tunniksi ottaa hoitajan vaikka kerran kuukaudessa, niin ei se ole kamala kustannus toimivasta avioliitosta ja paremmasta perhe-elämästä.
Toivottavasti keksisitte jonkin keinon saada aikaa toisillenne!
Meillä lapset vielä niin pieniä, että menevät ajoissa nukkumaan. Illalla tehdään miehen kanssa hyvää ruokaa, syödään kynttilän valossa ja tunnelmoidaan. Seksi pitää myös prisuhteen kunnossa! Jos ette pääse kodin ulkopuolelle, niin yrittäkää luoda maailma kotiinne. Tehkää esim makumatka Italiaan :) Vähän ialialaista musiikkia, ruokaa ja tunnelmaa pöytäliinalla ja kynttilällä. Pienellä vaivalla saa piristystä elämään.
Tsemppiä meille kaikille naisille!
T: Ap
Lisää positiivisesti ajattelevia naisia ja hyvinvointi lisääntyy. Oot ihana, toivottavasti joku ottaa onkeensa sinun ohjeista parisuhteen hoitoon.
Viestisi voisi olla minun jos olisin tehnyt kolmannen putkeen, mutta valitsinkin että menen hetkeksi TÖIHIN kahden jälkeen ja tehdään muutaman vuoden päästä pari natiaista lisää. :D
Joten siis MIKSI sinun edes tarttee ajatella asiaa töistä? Tai hoidosta? Jos kerran olet ollut kotona viimeset 4 vuotta jona aikana 3 lasta saanut maailmaan niin siinähän olet! En käsitä miksi sun tarttis lapsia erikseen hoitoon viedä.
Itse palasin töihin koska halusin tehdä hetken töitä ennenkö lisää lapsia. Lapset viihtyy tarhassa, eikä siinä ole mitään väärää.
Ei tarhantäti tee asioita väärin tai minä väärin, ei me taistella palkinnoista. Ne hoitaa lasta kun minä en sitä tee, osan päivästä.
Nyt olen kotona vauvan kanssa osan viikosta, odotan neljättä ja tämä sopii meille. Olen kotiäitinä niinkuin sinä. Ja 2 vanhinta lasta käy osan viikosta leikkimässä kaveriensa kanssa.
Minua on solvattu (kotiäitien puolelta) siitä että olen vienyt lapseni hoitoon pieninä 10 kk ja 2- v ikäsinä, nyt sitten pidän HERRA JUMALA osan viikosta tutussa tarhassa jonne ne menee mielellään -joten jossain varmaan kusee kasvatukseni!?
Minulle riittää että olen rakas lapsille ja miehelle.
Ei se tee naisesta hirviötä jos palaa töihin! On niillä teidän lapsien isilläkin läheiset suhteet lapsiin.. Yhtälö joka minua ihmetyttää, että naisen paikka on kotona, kun minusta se työ voidaan yhdistää perhe-elämäänkin.
Rakastan olla kotona ja nautin suunnattomasti kun lapseni voivat hyvin. Parasta minäkin heille toivon.
Ei sun tartte mitenkään puolustella kotona oloasi, minä se altavastaaja olen kun lapseni johonkin "säilöön" olen laittanut. Ketään ei tunnu kiinnostavan, että lapseni sinne haluaa. Ja että minusta on ihana kun vauva saa muutamana päivänä olla kaksin kanssani.
En ole mediassa juuri kotiäitejä nähnyt haukuttavan. Se, halveksitaanko jotakuta on minusta täysin ihmisestä itsestään kiinni. Kotiäiti voi olla tuottelias ja ahkera. Kiinnostunut lapsistaan. Harmittaa semmoset harmaahapsut jokka ei kotona mitään tee ja haukkuu toisia. Semmoset sitä kuvaa kotona olevista huonontaa, koska ideaaliahan on että voi olla vuosia kotona lapsien kanssa ja voida hyvin!
Ei sun kannata murehtia, sulla on asiat hyvin ja sinä sen arjen säädät toimivaksi. Nauti ajasta kotona ja pidä lippu korkeella.
yritetään talloa (ja mistähän syystä).
T: Ap