Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette tästä ja miten toimisitte?
12.02.2009 |
Mulla 8v tytär ja hänellä samanikäinen paras ystävä, joka usein meillä aikaa viettää. Tyttäreni ystävä oikein mukava tyttö, mutta muutamia kertoja olen ajatellut, että olenko vanhanaikainen tai ovatko nykyajan kasvatusperiaatteet muuttuneet, kun ihmettelen seuraavia asioita.
Kun meillä on ruoka-aika olen joskus pyytänyt kaverinkin syömään, mutta useimmiten syömme oman perheen kesken. Tällöin tyttäreni ystävä on saattanut tulla keittiöön asti katselemaan mitä meillä on ruokana ja kommentoinut ruoasta, että olispa hyvää tai ai teillä on makaroonilaatikkoa jne. Hän on saattanut hyppiä keittiössä keittiön pöydästä kiinnipitäen jne. Kerran kuulin samaisen lapseni ystävän sanovan tyttärelleni, että sano teidän äitille, että sulla on nälkä, että jos se laittaisi meille vähän syötävää. Mitä mieltä näistä olette ja miten toimisitte näissä tilanteissa?
Omasta lapsuudesta muistan, että olisi ollut ennenkuulumatonta mennä kaverilla keittiöön norkoilemaan, jos heillä ruoka-aika, puhumattakaan, että olisin kaverille sanonut, että mulla on nälkä, että voisiko teidän äiti laittaa meille jotakin. Kotiin mentiin syömään ja jos satuttiin kaverille ruoka-aikana odotettiin ja leikittiin kaverin huoneessa silläaikaa kun ystävä söi. Eri asia on tietysti, jos syömään kutsutaan ja toki tarjoan itsekin lapsen kavereille välillä välipalaa ja herkkuja, kun ovat meillä leikkimässä. Joskus pyydän kaveria soittamaan kotiin voiko meillä syödä herkkuja/välipalaa, ettei kotona tule sitten hankaluuksia ruoka-aikaan. Älkää siis ymmärtäkö minua väärin, ettei meillä oltaisi kavereillekin vieraanvaraisia. Kommentteja kiitos! Tyttäreni ystävä on ihan tavallisesta perheestä, jossa lapsista kyllä huolehditaan ja välitetään.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmiten tarjoan lapsien kavereillekin ruokaa tai sitten lähetän heidät kotiin. Riippuu vähän tilanteesta. Meilläkin käy lapsia, jotka menevät törkeästi ruokakaapeille ja tonkivat niitä ja vaativat keksejä / mehua tms. Olen aika tylysti komentanut lapset pois komeroilta enkä ole antanut mankujille mitään.
Jos on sovittu jo etukäteen (vanhempien kanssa), että joku lapsi tulee meille koulun jälkeen ja on esim. viiteen saakka, silloin hommaan välipalaa enemmän ja ruokaakin niin, että sitä riittää vieraalle. Sama juttu myös, jos lapseni on jossain "kutsuttuna" ruoka-aikaan, niin oletan, että siellä jotain tarjotaan. Vaikkapa vain leipää. Eri asia on sitten isommat teinit, jotka tulevat ja menevät enemmän omaan tahtiin. Mutta toki nyt leipää tai hedelmiä aina kaapista löytyy. Rouskuttavat sitten niitä.
TIETYSTI, jos lapsen kaveri on kylässä ruoka-aikaan, myös hänelle tarjotaan ruokaa!!!
Siis ihan kamalaa, että lapsen kaveri on teillä kylässä ja te alatte syödä keittiössä ja jätätte hänet yksin lastenhuoneeseen. Oma poikani on saman ikäinen, ja totta kai kohteliaisiin tapohin kuuluu huolehtia, että oma lapsi poistuu kyläilypaikasta ennen ruoka-aikaa (itse esim. aina pyydän lasta kysymään kyläilypaikkaan mennessään, mihin asti voi siellä olla)...Mutta siis aina minä tarjoan lapsen kavereille ruokaa, ja sanon, että voi jäädä myös ruokailemaan (joskus kavereiden oma äiti sitten sanoo, että "jää vaan syömään" ja toisinaan, että "tule kotiin syömään"). Ja aina myös lapseni kavereiden vanhemmat tarjoavat ruokaa lapselleni, jos hän ´ruoka-aikaan on kyläilemässä.
Samoin on normaalia, jos lapset esim. koulun jälkeen siirtyvät toisen kotiin, että siellä on jotain välipalaa tarjolla.
Eikä tässä tosiaan ole kyse mistään vanhanaikaisuudesta; mielestäni apn lapsuudenkodissakin on toimittu oudosti. Ei minun lapsuudessanikaan äidille olisi tullut mieleen syöttää perhettään vieraan istuessa yksin toisessa huoneessa! Kerropa, ap, teettekö noin myös teidän aikuisten kavereiden tullessa kylään?
Munkin mielestä normaalia on joko lähettää lapsi kotiin tai sitten ottaa pöytään mukaan syömään.
Jos teille tulee ap se kahdeksanvuotias vaikka koulun jälkeen leikkimään, niin kai silläkin on kiljuva nälkä teidän päivällisaikaan.
Mun mielestä nämä ovat ihan sellaisia pelisääntöjä, jotka voi ja kannattaa sopia niiden lasten vanhempien kanssa. Ei tarvitse tietenkään ruveta kestitsemään koko naapuruston kakaroita, mutta sitten mun mielestä pitää lähettää kotiin.
että 8-vuotias nälkäinen lapsi jätetään katsomaan kun oma perhe syö. Minä joko lähettäisin ystävän kotiin siksi aikaa, kun teillä on ruoka-aika tai sitten tarjoaisin ystävällekin.