Lue keskustelun säännöt.
Elämänkoululainen tahtomattaan
26.08.2020 |
Oma tarinani oli sellainen, että minua kiusattiin läpi koko ala- ja yläasteen. Tästä samasta syystä opiskeleminen ei oikein tahtonut kiinostaa minua, kun opiskelusta jäi näiden kpäiden vuoksi traumat. Joka ilta oli aina tuskallista mennä nukkumaan, kun tiesi, että aamulla se pas** taas odottaa koulutiellä. Nyt sitten nämä samat tyypit valittaa joka palstalla ja somessa haukkuen "elämänkoululaisia" vaikka varmaankin suurin osa näistä kirjoittajista on juuri niitä koulukiusaajia. Nyt jälkeenpäin toivon, että olisin uskaltanut opistella näistä kiusaajista huolimatta. Ei elämä paljoo jättänyt parempia kortteja matkan varrelle näiden kiusaajien vuoksi. :(
Kommentit (13)
Et oikein voi sysätä vastuuta huonosta koulumenestyksestä toisille, kun moni kiusattu on kuitenkin hyvä koulussa. Aina voit opiskella uuden ammatin, jos oikeasti haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmaan synyt aikaan jolloin tämä itseopiskelu on ollut mahdollista kotoa käsin. Silloin, kun minulla olisi ollut jotain toivoa viellä saada oppia päähän niin ei ollut tietokoneita edes keksitty ja kaikki tieto piti hakea kirjastosta tai kirjakaupasta. Pelkästään kotoa lähteminen teki vaikeaa. Kun olin 20v niin vanhempani joutuivat väkisin viedä minut esim kauppaan, kun en kehdannut kohdata kaupan kassaa.
Alakoulussa keskiarvoni oli 9. Yläkoulussa se tippui 8, koska poissaoloja oli niin paljon juuri tästä kiusaamisesta johtuen.
Ammattia en koskaan opiskellut, koska en uskonut, että olisin elossa "aikuisena".
Tilannetta ei pysty ymmärtämään sellainen joka ei sitä ole kokenut. Juuri tuota väheksyntää.
Nyt vasta viimevuosina olen uskaltanut lähteä esimerkiksi kauppaan yksin.
Netissä kirjoittaminen tänä päivänä onnistuu ihan hyvin ilman ongelmia mutta siihen se rajoittuukin.
Öö. Olin koulukiusattu ylä- ja ala-asteen ajan, ja muutama vuosi meni toipua mielenterveysongelmista. Sitten aloitin aikuislukion etänä ja hain jatko-opiskelemaan yliopistoon. Nykyään voi opiskella vaikka 50-vuotiaana. Mikään eikä kukaan estä, ja vastuu on sinulla. Tsemppiä!
5 jatkaa, kaikesta on mahdollista nousta. Kotiympäristöni oli myös huono, väkivaltaa, alkoholiongelmaa, huostaanottoa. Jos itsetunto on niin huonona, että se estää eteenpäin menemisen, niin hae ammattiapua rohkeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksi ammatti missä voit työskennellä kotoa käsin. Netti on pullollaan freetöitä. Pienistä puroista kasvaa ansio ja vaikka se ei ole rahallisesti suuri, sulla on mahdollisuus tehdä se kotoa käsin. On vapautta päättää itse työpäivästään, keittää välillä kahvit, mennä ulos jne. Taai opiskele ammatti, esim hierojan töitä voi tehdä kotona ja on lyhyt koulutus. Kiinteistövälittäjän tutkinnonkin voi suorittaa etänä ja tehdä vaikka oman yrityksen kautta töitä, siinä asikkaat vaihtuu. Älä jää suohon nyt.
Keksi pieni vuokrausbisnes. Osta vaikka kattotelineitä, peräkärryjä, astiastoja jne mitä ihmiset vuokraavat kertaluonteisesti. Tietenkin vaatii tilaa ja pienen alkupääoman, mutta onhan tuossa alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten pystyisin opiskella itselleni ammatin, kun kaupassa käyntiä varten minun täytyy viellä nykyäänkin psyykata itseäni tunnin ajan?
Aika monta koulupäivää tuli istuttua koulutien varrella metsässä, kun en vaan päässyt kouluun saakka sen pelon ja ahdistuksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Miten pystyisin opiskella itselleni ammatin, kun kaupassa käyntiä varten minun täytyy viellä nykyäänkin psyykata itseäni tunnin ajan?
Aika monta koulupäivää tuli istuttua koulutien varrella metsässä, kun en vaan päässyt kouluun saakka sen pelon ja ahdistuksen takia.
:((. Mutta älä anna sen määrittää sua ja sun loppuelämää. Mitä jos muuttaisit ihan uusiin ympyröihin, kauas pois? Uudet ihmiset ja tosiaan keksit jotain mitä voit tehdä kotoa käsin. Niitä töitä on paljon ja koronan takia lisääntyy vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten pystyisin opiskella itselleni ammatin, kun kaupassa käyntiä varten minun täytyy viellä nykyäänkin psyykata itseäni tunnin ajan?
Aika monta koulupäivää tuli istuttua koulutien varrella metsässä, kun en vaan päässyt kouluun saakka sen pelon ja ahdistuksen takia.
Hae ammattiapua. Minä kärsin ennen paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta ja joskus meni kauemmin kuin tunti, että pääsen kauppaan. Piti myös tarkkaan valikoida kellonajat, odottaa ettei rappukäytävässä kulje ketään jne. Ammattiapu ja systemaattinen pelkojen kohtaaminen auttoivat. Sen sijaan, että odottaa tunnin tai pari ulkovaatteet päällä, psyykkaa itseään näin: "nyt mä menen, ei mitään syytä pelätä" ja menee heti. Ulkona voi kuunnella musiikkia kuulokkeilla tai ihailla luontoa. Pelkoon ei kannata keskittyä, siitä tulee helposti tapa, mutta tuon tavan voi muuttaa. Anna kropan oireilla, mutta pääkoppa täynnä neutraaleja ajatuksia. Negatiivisilla ajatuksilla vahvistaa helposti fyysisiä oireita.
Vierailija kirjoitti:
Öö. Olin koulukiusattu ylä- ja ala-asteen ajan, ja muutama vuosi meni toipua mielenterveysongelmista. Sitten aloitin aikuislukion etänä ja hain jatko-opiskelemaan yliopistoon. Nykyään voi opiskella vaikka 50-vuotiaana. Mikään eikä kukaan estä, ja vastuu on sinulla. Tsemppiä!
Näitä tilanteitahan ja kohtaloita on yhtäpaljon, kuin kiusattuja ja kiusaajia.
Osa kiusaajista saattaa vanhempana katua tekojaan ja osa kiusatuista, ei koskaan päässyt ala/yläasteelta, kun päätyi itsemurhaan.
Jokainen ihminen kokee nämä asiat erilailla.
Myös kiusaajia ja tapoja on useita erilaisia.
Jokaisella on 100% varmasti kokemusta elämänsä aikana kiusaamisesta ja se on täysin varmaa, että juuri se tapa millä sinua on kiusattu (vaikka se tapa olisi ollut mielestäsi julma) niin jotain toista saatetaan kiusata 1000x julmemmalla tavalla ja silloin ihminen ei välttämättä pysty ymmärtämään sitä mitä se toinen kokee.
Mutta lohduttavaa lukea, että täällä on lohduttavia kirjoituksia ja tsemppi yrityksiä sillä periaatteella, että ei pidä luovuttaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämänkoulu on elämäntapa. Jos olet huolissasi siitä että olet elämänkoulu, et ole. Aito elämänkoulululainen olisi ylpeä.
Mikä estää hankkimasta tietoa itsenäisesti, itseopiskelemalla? Niin minä ainakin olen tehnyt, ja väitän että tehokkaammin kuin missään oppilaitoksessa muiden kiusattavana.