Miksi tunnen itseni aina tyhmäksi

Merkki huonosta itsetunnosta ja yli analysoinnista. Kannattaa ymmärtää, ettei ne muut sinua siellä tuijottele, niin helpottaa

Jatkan vanhaa ketjua, kun huomasin saman tyyppisen tunteen tänään.

Johtuuko se siitä, että virus-aikana ei ole nähnyt paljon ihmisiä? Ja nyt kun näkee, tuntuu epämääräisen hölmöltä jälkeenpäin. Todennäköisesti ilman syytä.

Jos se johtuu itsetunnosta kuten joku ehdotti, niin itsetunto on muokkautuva eikä pysyvä.

Tällaista ei ole ainakaan aina ollut. Joskus harvoin, silloin on ollut joku syy, vaikka pienikin.

Nyt jos on syy, niin se on kuviteltu, kun tarkemmin ajateltuna mitään syytä ei ole.

Voi olla että olet oikeasti vähän tyhmä,jos siltä tuntuu. Mutta ei me kaikki muutkaan niin älykköjä olla. Ole kiva kanssaihmisiä kohtaan, älä turhaan vertaile itseäsi muihin. Mä pidän itseäni aika älykkäänä, mutta en häiriinny jos joku vaikuttaa tyhmemmältä tai fiksummalta kuin minä. Älykkyyttä ja tyhmyyttä on niin monenlaista. Pää pystyyn!

Käyttäjä5076 kirjoitti:

Voi olla että olet oikeasti vähän tyhmä,jos siltä tuntuu. Mutta ei me kaikki muutkaan niin älykköjä olla. Ole kiva kanssaihmisiä kohtaan, älä turhaan vertaile itseäsi muihin. Mä pidän itseäni aika älykkäänä, mutta en häiriinny jos joku vaikuttaa tyhmemmältä tai fiksummalta kuin minä. Älykkyyttä ja tyhmyyttä on niin monenlaista. Pää pystyyn!

Et vaikuta kovin älykkäältä, vaikka itseäsi "pidät" sellaisena. Oli kyse hölmöksi itsensä tuntemisesta ja pahasta olosta sosiaalisten tilanteiden jälkeen.

Koska olet sellainen

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vanhaa ketjua, kun huomasin saman tyyppisen tunteen tänään.

Johtuuko se siitä, että virus-aikana ei ole nähnyt paljon ihmisiä? Ja nyt kun näkee, tuntuu epämääräisen hölmöltä jälkeenpäin. Todennäköisesti ilman syytä.

Jos se johtuu itsetunnosta kuten joku ehdotti, niin itsetunto on muokkautuva eikä pysyvä.

Tällaista ei ole ainakaan aina ollut. Joskus harvoin, silloin on ollut joku syy, vaikka pienikin.

Nyt jos on syy, niin se on kuviteltu, kun tarkemmin ajateltuna mitään syytä ei ole.

Ehkä kyse on siitä että odottaa itseltään vieläkin parempaa eli vaatii liikaa?

Muisteletko muiden "mokia" vai onko niitä vaikea palauttaa enää parin päivän päästä mieleen, saati että tuntisi myötähäpeää?

Empaattinen ihminen voi kokea itsensä hölmöksi, jos ei ole jälkeen päin ajateltuna huomioinut riittävästi ystävänsä jokaista asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Muisteletko muiden "mokia" vai onko niitä vaikea palauttaa enää parin päivän päästä mieleen, saati että tuntisi myötähäpeää?

En muistele muiden mokia, enkä tunne myötähäpeääkään muiden tekemisistä. En ehkä kovin helposti pidä toisten asioita mokina.

Vain joku oikeasti törkeä teko on sellainen mikä vaikuttaisi, sellaisia ei onneksi ole nyt ollut.

Olet? 

Suomalaisten älykkyys on ollut laskussa jo 90-luvulta asti.

https://www.ts.fi/uutiset/3786346

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vanhaa ketjua, kun huomasin saman tyyppisen tunteen tänään.

Johtuuko se siitä, että virus-aikana ei ole nähnyt paljon ihmisiä? Ja nyt kun näkee, tuntuu epämääräisen hölmöltä jälkeenpäin. Todennäköisesti ilman syytä.

Jos se johtuu itsetunnosta kuten joku ehdotti, niin itsetunto on muokkautuva eikä pysyvä.

Tällaista ei ole ainakaan aina ollut. Joskus harvoin, silloin on ollut joku syy, vaikka pienikin.

Nyt jos on syy, niin se on kuviteltu, kun tarkemmin ajateltuna mitään syytä ei ole.

Tai sitten se on joku tämän ajan ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muisteletko muiden "mokia" vai onko niitä vaikea palauttaa enää parin päivän päästä mieleen, saati että tuntisi myötähäpeää?

En muistele muiden mokia, enkä tunne myötähäpeääkään muiden tekemisistä. En ehkä kovin helposti pidä toisten asioita mokina.

Vain joku oikeasti törkeä teko on sellainen mikä vaikuttaisi, sellaisia ei onneksi ole nyt ollut.

Ehkä se, että ei ole huomioinut toista tarpeeksi hyvin on osa tunnetta. On kuitenkin koko ajan halunnut huomioida. Eikä toinen ole mitenkään ilmaissut, ettei olisi huomioinut häntä. Ja itseni on huomioitu aivan hyvin! Kaikki on mennyt ihan mukavasti ja hymyillen.

Tämä taitaa olla itseltään paljon vaatimista. Epämääräinen olo, mutta ei mitään pelkoa mistään seurassa vaan vasta jälkeenpäin.

Itselläni ollut tätä ihan samaa viime aikoina! Sosiaalisten tilanteiden jälkeen tunnen jonkinlaista häpeää, noloutta. Veikkaan, että on koronaeristäytyneen ajanjakson seurausta.

Mulla siihen vaikuttaa taikajuoma ja oma käytös. Eilinen ihan fiksua käytöstä. Joskus on elukka päässyt irti ja se hävettää. Jutut ja käytös muuttuu. Ihan sellainen jekyl/hyde ilmiö. Pahin on pään aukominen. Mä osaan sanoa huumorilla. pisteliäästi ja kännissä ihan hirveän pahasti.

Pahimmillaan siitä on tullut tappelu. ihmeen monesti toinen on perääntynyt. Olen vain noussut seisomaan ja yllyttänyt. Tuu kokeileen jos haluttaa. Kaverit ovat kertoneen. Kun sä kännissä katsot silmiin ja sanot tuu kokeilemaan. niin se on aika pelottavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muisteletko muiden "mokia" vai onko niitä vaikea palauttaa enää parin päivän päästä mieleen, saati että tuntisi myötähäpeää?

En muistele muiden mokia, enkä tunne myötähäpeääkään muiden tekemisistä. En ehkä kovin helposti pidä toisten asioita mokina.

Vain joku oikeasti törkeä teko on sellainen mikä vaikuttaisi, sellaisia ei onneksi ole nyt ollut.

Ehkä se, että ei ole huomioinut toista tarpeeksi hyvin on osa tunnetta. On kuitenkin koko ajan halunnut huomioida. Eikä toinen ole mitenkään ilmaissut, ettei olisi huomioinut häntä. Ja itseni on huomioitu aivan hyvin! Kaikki on mennyt ihan mukavasti ja hymyillen.

Tämä taitaa olla itseltään paljon vaatimista. Epämääräinen olo, mutta ei mitään pelkoa mistään seurassa vaan vasta jälkeenpäin.

Yöunien jälkeen tunne helpottaa. Se on yhä olemassa vaimeana. Huomenna se on ehkä jo loppunut tai heti, kun jotain sitä isompaa tulee tilalle.

Sille ei ole syytä, se on oma tunne. Ei ole ainakaan sellaista syytä, mistä se tunne on itseäni syyttänyt. Sille miksi tunne nyt näyttäytyi on aivan muut syyt.

Aiemmasta selvästi lisääntynyt eristäytyneisyys ja sosiaalisten tilanteiden muuttuneet käytännöt on yksi syy. Jotkut ovat muuttuneet todella varovaisiksi, toiset eivät ja ihmisten välille on ilmaantunut jännitteitä ja epävarmuutta. Melkein kaikkien sosiaaliset tilanteet on vähentyneet ainakin hieman tai keskittyneet enemmän tiettyihin kaikkein tutuimpiin ihmisiin ja tilanteisiin.

Jos en olekaan ollut täydellinen jokaisessa hetkessä, jokaista sanaa kuunnellessani ja jokaisessa omassa sanassani, niin seurani on ollut sen verran mukavaa, että kanssani on haluttu viettää aikaa.

Kun omakin olo on ollut seurassa mukava, niin syyttävä tunne on ollut turha, ihmisten läheltä pois jättäytymiseen kehottava.

Pois jättäytymistä seuraisi varmaankin syyttävän tunteen voimistuminen sitten, kun harvoin taas ihmisiä tapaisin.

Ja ihmisethän on halunneet olla kanssani. Jättäisinkö heidät yksin?

Ratkaisuna ei ole syyttävän tunteen ehdottama pois jättäytyminen.

On nähtävä taas enemmän ihmisiä, tuon pitkän väliajan jälkeen. On oltava erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Jos omassa käyttäytymisessä haluaa muuttaa jotain, niin sitä voi harjoitella ihmisiä tavatessa. Kuuntelemista, puhumista, huomioon ottamista, lempeyttä, omien mielipiteiden kertomista, pyytämistä, antamista. Se todennäköisesti paranee joka kerralla tai ei ainakaan huonone, joten se on kannattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla siihen vaikuttaa taikajuoma ja oma käytös. Eilinen ihan fiksua käytöstä. Joskus on elukka päässyt irti ja se hävettää. Jutut ja käytös muuttuu. Ihan sellainen jekyl/hyde ilmiö. Pahin on pään aukominen. Mä osaan sanoa huumorilla. pisteliäästi ja kännissä ihan hirveän pahasti.

Pahimmillaan siitä on tullut tappelu. ihmeen monesti toinen on perääntynyt. Olen vain noussut seisomaan ja yllyttänyt. Tuu kokeileen jos haluttaa. Kaverit ovat kertoneen. Kun sä kännissä katsot silmiin ja sanot tuu kokeilemaan. niin se on aika pelottavaa. 

Kun alkoholi ei selvästi sovi tavoillesi ja temperamentillesi niin oletko ajatellut, että et käyttäisi sitä? Voisitko rentoutua tai juhlia muilla tavoin?

Kertomasi ei edes ole yhtään rentouttavaa ja juhlatunnelmaa ei tuollaisen käytöksen lähellä ole ollenkaan.