Miksi ihmisille pitää tuputtaa ajatusta, että he ovat kauniita?

Eiväthän he välttämättä valehtele? Ehkä olet heidän silmissään kaunis.

Muuten olen kyllä ihan samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitat.

Kyllä. Kauneus on katsojan silmässä mutta jokainen ei ole samoilla mittapuilla kaunis eikä sillä pitäisi olla mitään väliä.

Olisi kauhean tylsää jos jokainen olisi samasta puusta. Ja länsimaisetkin ihanteet vaihtelee.

Hirveän harva ihminen on oikeasti kaunis. Ihmiset ovat jotenkin ällöjä huokosineen ja hilseineen ja ihottumineen.

Tuskin koskaan aiemmin on ollut näin ulkonäkökeskeistä aikaa. Toivottavasti vielä ajat muuttuisivat niin, että kauneusleikkauksia ja turhaa itsensä puunaamista alettaisiin pitämään naurettavina. Olisi naistenlehtiä, joissa ei olisi ainuttakaan ulkonäkövinkkiä - se se vasta olisikin!

Siis ihminen voi mun mielestä olla kaunis - etenkin jos on sisältäpäin kaunis, niin voi sanoa kauniiksi. :) Ja mun mielestä ei tarvii miettiä mtn nätti, kaunis, tms, vaan sanoa vaan jotakin positiivista. :)

Jos ei oo siunattu täysin kiiltokuvamaisilla piirteillä, niin ihminen voi mun silmissä olla kaunis, esim. jos luonne on mukava ja ystävällinen. Ja jos ihminen on päältäpäin kaunis, mutta huokuu kylmyys ja ilkeys yms, niin semmost ihmistä en osaa nähdä kauniina. :) Tää ei oo kaikkien, etenkin keskenkasvusten tapa ajatella / joidenkin miehien, mutta mun on ja myös monen muun... Kukaan muu ei voi määritellä kuka on kenenki silmissä kaunis.

Voi olla ties mitä syitä, miks joku saa vaikka huomioo enemmän. Tiedän naisia, jotka esim. hakee huomiota ja se loistaa ulospäin, ja miehille tällainen helppous näyttäytyy usein mielenkiintoisena asiana, ja mies kiinnittää huomiota sitten siihen "joka selvästi kerjää huomiota". Näin monesti. :D Lisäks vaikka pelkkä värikäs vaatekki on sellaanen milllä huomiota varmasti saa. Avonainen kaula-aukko, persettä korostavat housut.... Todella erikoinen ulkonäkö, iso koko, jne....

Vierailija kirjoitti:

Tuskin koskaan aiemmin on ollut näin ulkonäkökeskeistä aikaa. Toivottavasti vielä ajat muuttuisivat niin, että kauneusleikkauksia ja turhaa itsensä puunaamista alettaisiin pitämään naurettavina. Olisi naistenlehtiä, joissa ei olisi ainuttakaan ulkonäkövinkkiä - se se vasta olisikin!

Mua eniten häiritsee se, että se ihanne ei ole realistinen. Koskee varsinkin lapsia/teinejä, jotka ei osaa vielä suhtautua niin kriittisesti näkemäänsä. Kuvia on pelottavan helppo muokata minkänäköiseksi vain. Ihan muutaman klikkauksen takana on "parempi versio" omasta itsestä. Voitaisiinpa me olla edes omia itsejämme kaikkine ihohuokosinemme ja isoine neninemme eikä se näyttäisi automaattisesti väärältä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis ihminen voi mun mielestä olla kaunis - etenkin jos on sisältäpäin kaunis, niin voi sanoa kauniiksi. :) Ja mun mielestä ei tarvii miettiä mtn nätti, kaunis, tms, vaan sanoa vaan jotakin positiivista. :)

Jos ei oo siunattu täysin kiiltokuvamaisilla piirteillä, niin ihminen voi mun silmissä olla kaunis, esim. jos luonne on mukava ja ystävällinen. Ja jos ihminen on päältäpäin kaunis, mutta huokuu kylmyys ja ilkeys yms, niin semmost ihmistä en osaa nähdä kauniina. :) Tää ei oo kaikkien, etenkin keskenkasvusten tapa ajatella / joidenkin miehien, mutta mun on ja myös monen muun... Kukaan muu ei voi määritellä kuka on kenenki silmissä kaunis.

Voi olla ties mitä syitä, miks joku saa vaikka huomioo enemmän. Tiedän naisia, jotka esim. hakee huomiota ja se loistaa ulospäin, ja miehille tällainen helppous näyttäytyy usein mielenkiintoisena asiana, ja mies kiinnittää huomiota sitten siihen "joka selvästi kerjää huomiota". Näin monesti. :D Lisäks vaikka pelkkä värikäs vaatekki on sellaanen milllä huomiota varmasti saa. Avonainen kaula-aukko, persettä korostavat housut.... Todella erikoinen ulkonäkö, iso koko, jne....

Mun ystävät on luonnonkauniita ja saa huomiota ihan siksi, vaikka heillä olisi collegehousut ja mulla hame.

Minä laittaudun, minulla on kivat hiukset ja ihan hyvä kroppakin, mutta kun naama on mitä on, niin ketään ei kiinnosta. Se on karu tosiasia.

Pahinta on, että aina välillä lähipiirini on saanut mut hetkellisesti aivopestyä ajattelemaan että olen hyvännäköinen ja hetkellisesti jopa tunnen niin katsoessani peiliin. Olenpa pari kertaa ennen ulos lähtöä miettinytkin, että wau, näytänpä kauniilta tänään. Ja sitten lähden ulos eikä ketään voisi vähempää kiinnostaa - eli tulee selväksi, että kyse oli vain omasta harhastani.

Vähän kuin ne Idols-kokelaat, joilla ei ole nuottikorvaa, mutta joiden itsetuntoa on valheellisesti pönkitetty ja heille on uskoteltu että he ovat tähtiä. Joskus rehellisyys tosiaan olisi parempi vaihtoehto. Miksi uskotella jotain ja sitten saada toinen pettymään?

Mutta yritän olla murehtimatta ja märehtimättä. Onneksi esim. kauneuden kokemista, kuten luontoa ja musiikkia, ei ole rajattu rumilta ihmisiltä pois :)

Ap

Kauneus tekee elämästä helpompaa..valitettava tosiasia

Ap, etsi käsiisi Anthony DeMellon kirja Havahtuminen. Lue se. Hitaasti. Lue uudestaan.

Kyllä mä haluan olla kaunis ja elämäni olisi turhaa rumana.

Vierailija kirjoitti:

Ap, etsi käsiisi Anthony DeMellon kirja Havahtuminen. Lue se. Hitaasti. Lue uudestaan.

Täähän on eri jätkä kun eckhart tolle. Oon jotenkin sekoittanut siihen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä haluan olla kaunis ja elämäni olisi turhaa rumana.

Millä tavalla koet, että kauneus on helpottanut elämääsi? Kiinnostaa kuulla, sillä itselläni ei ole kokemusta siitä, miltä tuntuu olla kaunis.

Olisi tosi kiinnostavaa elää päivä hyvännäköisenä. Kohtelisivatko muut ystävällisemmin? Kiinnostuisivatko he siitä mitä sanon? Luulen näin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihminen voi mun mielestä olla kaunis - etenkin jos on sisältäpäin kaunis, niin voi sanoa kauniiksi. :) Ja mun mielestä ei tarvii miettiä mtn nätti, kaunis, tms, vaan sanoa vaan jotakin positiivista. :)

Jos ei oo siunattu täysin kiiltokuvamaisilla piirteillä, niin ihminen voi mun silmissä olla kaunis, esim. jos luonne on mukava ja ystävällinen. Ja jos ihminen on päältäpäin kaunis, mutta huokuu kylmyys ja ilkeys yms, niin semmost ihmistä en osaa nähdä kauniina. :) Tää ei oo kaikkien, etenkin keskenkasvusten tapa ajatella / joidenkin miehien, mutta mun on ja myös monen muun... Kukaan muu ei voi määritellä kuka on kenenki silmissä kaunis.

Voi olla ties mitä syitä, miks joku saa vaikka huomioo enemmän. Tiedän naisia, jotka esim. hakee huomiota ja se loistaa ulospäin, ja miehille tällainen helppous näyttäytyy usein mielenkiintoisena asiana, ja mies kiinnittää huomiota sitten siihen "joka selvästi kerjää huomiota". Näin monesti. :D Lisäks vaikka pelkkä värikäs vaatekki on sellaanen milllä huomiota varmasti saa. Avonainen kaula-aukko, persettä korostavat housut.... Todella erikoinen ulkonäkö, iso koko, jne....

Mun ystävät on luonnonkauniita ja saa huomiota ihan siksi, vaikka heillä olisi collegehousut ja mulla hame.

Minä laittaudun, minulla on kivat hiukset ja ihan hyvä kroppakin, mutta kun naama on mitä on, niin ketään ei kiinnosta. Se on karu tosiasia.

Pahinta on, että aina välillä lähipiirini on saanut mut hetkellisesti aivopestyä ajattelemaan että olen hyvännäköinen ja hetkellisesti jopa tunnen niin katsoessani peiliin. Olenpa pari kertaa ennen ulos lähtöä miettinytkin, että wau, näytänpä kauniilta tänään. Ja sitten lähden ulos eikä ketään voisi vähempää kiinnostaa - eli tulee selväksi, että kyse oli vain omasta harhastani.

Vähän kuin ne Idols-kokelaat, joilla ei ole nuottikorvaa, mutta joiden itsetuntoa on valheellisesti pönkitetty ja heille on uskoteltu että he ovat tähtiä. Joskus rehellisyys tosiaan olisi parempi vaihtoehto. Miksi uskotella jotain ja sitten saada toinen pettymään?

Mutta yritän olla murehtimatta ja märehtimättä. Onneksi esim. kauneuden kokemista, kuten luontoa ja musiikkia, ei ole rajattu rumilta ihmisiltä pois :)

Ap

Samat fiilikset.

Kauneus voi olla katoavaista...ja joku ikääntyy kauniisti.

Ihmisen psyyke on vähän sellainen, että olet joko kaunis tai sitten hirvittävä rumilus. Jos sinua ei sanota kauniiksi, vedät sen johtopäätöksen että olet toisessa ääripäässä vaikka siinä välillä on eri asteita. Emme siis oikein voi sanoa toisillemme muuta kuin että olemme kauniita, koska kaikki muu kuulostaa liian pahalta. Kaikki kuitenkin tietävät totuuden, fyysinen viehättävyys toimii ihan samalla tavalla kuin muutkin geneettiset ominaisuudet, eli kaikille ei anneta samalla mitalla ja piste. Sisäinen kauneus on eri asia kuin ulkoinen, joten sitä on turha sotkea tähän ja yksilöiden makuvaihtelut ovat merkitykseltään vähäisiä, koska tietyt asiat ovat universaaleja myös ulkonäössä. Keskimäärin ne viidakkoheimojen ihmiset pitävät samoja ihmisiä kauniina kuin mekin.

En tiedä miten se toimisi, jos joku kasvatettaisiin jo nuoresta siihen että hän ei ole se kedon kaunein, ei toisaalta ruminkaan, mutta hänellä on muita hyviä ominaisuuksia ja voisi keskittyä niihin.

Minä olen kyllästynyt koko kauneusajatteluun. Miksi pitäisi olla kaunis? Miksi ihmisten ulkonäöstä pitää mainita?Mitä siitä sitten hyötyy ja mitä sillä tekee?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kyllästynyt koko kauneusajatteluun. Miksi pitäisi olla kaunis? Miksi ihmisten ulkonäöstä pitää mainita?Mitä siitä sitten hyötyy ja mitä sillä tekee?

Tutkitusti tekee paljonkin. Kaunis saa helpommin työpaikan, parisuhteen, enemmän palkkaa, lievempiä tuomioita ja häntä myös pidetään fiksumpana ja mukavampana ihmisenä. Paljolti kulttuurista, mutta varmasti myös osittain biologista.

Tyhmän ja kauniin blondin stereotypia ei siis pidä edes paikkaansa. Aina välillä jossain on kaunis ihminen kertomasta kohtaamastaan syrjinnästä, mutta rohkenen väittää, että se ei ole systemaattista, lähinnä yksittäistapauksia. Kaiken kaikkiaan kauniilla ihmisellä on meidän maailmassa paremmat lähtökohdat. Kyllä minäkin olen siitä katkera ja kyllästyttää, mutta todellisuus on mitä on.

Tylsää sinänsä: tiedän olevani sosiaalisilta taidoiltani hyvä ja suhteellisen älykäs, mutta ei, nämä ominaisuudet eivät aseta minua etusijalle missään, koska näytän vääränlaiselta. Jos vieressäni on kaunis ihminen samanlaisilla ominaisuuksilla, hän on etusijalla. Se on epäreilua, mutta totta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen psyyke on vähän sellainen, että olet joko kaunis tai sitten hirvittävä rumilus. Jos sinua ei sanota kauniiksi, vedät sen johtopäätöksen että olet toisessa ääripäässä vaikka siinä välillä on eri asteita. Emme siis oikein voi sanoa toisillemme muuta kuin että olemme kauniita, koska kaikki muu kuulostaa liian pahalta. Kaikki kuitenkin tietävät totuuden, fyysinen viehättävyys toimii ihan samalla tavalla kuin muutkin geneettiset ominaisuudet, eli kaikille ei anneta samalla mitalla ja piste. Sisäinen kauneus on eri asia kuin ulkoinen, joten sitä on turha sotkea tähän ja yksilöiden makuvaihtelut ovat merkitykseltään vähäisiä, koska tietyt asiat ovat universaaleja myös ulkonäössä. Keskimäärin ne viidakkoheimojen ihmiset pitävät samoja ihmisiä kauniina kuin mekin.

En tiedä miten se toimisi, jos joku kasvatettaisiin jo nuoresta siihen että hän ei ole se kedon kaunein, ei toisaalta ruminkaan, mutta hänellä on muita hyviä ominaisuuksia ja voisi keskittyä niihin.

Ja välillä tuntuu, että tavallisuus on melkein kirosana nykyään. Kun aina pitäisi erottua edukseen isossa ihmisjoukossa, jotta pärjää Tinderissä tai saa työpaikan.. vaikka suurin osa ihmisistä on monessa mielessä keskinkertaisia. Myös ulkoisesti.

Luojan kiitos olen sentään parisuhteessa, olisin muuten varmaankin ihan masentunut jossain deittisovelluksessa 😁

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen psyyke on vähän sellainen, että olet joko kaunis tai sitten hirvittävä rumilus. Jos sinua ei sanota kauniiksi, vedät sen johtopäätöksen että olet toisessa ääripäässä vaikka siinä välillä on eri asteita. Emme siis oikein voi sanoa toisillemme muuta kuin että olemme kauniita, koska kaikki muu kuulostaa liian pahalta. Kaikki kuitenkin tietävät totuuden, fyysinen viehättävyys toimii ihan samalla tavalla kuin muutkin geneettiset ominaisuudet, eli kaikille ei anneta samalla mitalla ja piste. Sisäinen kauneus on eri asia kuin ulkoinen, joten sitä on turha sotkea tähän ja yksilöiden makuvaihtelut ovat merkitykseltään vähäisiä, koska tietyt asiat ovat universaaleja myös ulkonäössä. Keskimäärin ne viidakkoheimojen ihmiset pitävät samoja ihmisiä kauniina kuin mekin.

En tiedä miten se toimisi, jos joku kasvatettaisiin jo nuoresta siihen että hän ei ole se kedon kaunein, ei toisaalta ruminkaan, mutta hänellä on muita hyviä ominaisuuksia ja voisi keskittyä niihin.

Ja välillä tuntuu, että tavallisuus on melkein kirosana nykyään. Kun aina pitäisi erottua edukseen isossa ihmisjoukossa, jotta pärjää Tinderissä tai saa työpaikan.. vaikka suurin osa ihmisistä on monessa mielessä keskinkertaisia. Myös ulkoisesti.

Luojan kiitos olen sentään parisuhteessa, olisin muuten varmaankin ihan masentunut jossain deittisovelluksessa 😁

Ap

Ihmettelen sitä, että miksi ihmeessä parisuhteeseen pääsy/sellaisessa oleminen on jokin merkki siitä, että henkilö olisi kaunis tai jollain yleisellä tasolla haluttava?

En sano tätä todellakaan hyökkäyksenä ketään kohtaan, mutta se lähipubin hampaaton ja epäsiisti haiseva nainenkin voi saada parisuhteen samankaltaisen miehen kanssa. Ei parisuhde ole merkki tai mittari sille, että olisi yleisellä tasolla kaunis.

Jos kelpaa kuka tahansa eikä omaa kriteereitä millään tasolla, niin kuka vain saa parisuhteen. Sitten kun aletaan karsimaan porukkaa pois erinäisistä syistä ja on niitä vaatimuksia, niin homma meneekin mutkikkaammaksi.

Itse olen mieluummin sinkku, kuin vain jonkun kanssa, ihan sama kenen. Monille se tosiaan on aivan yhdentekevää, minulle ei. Minunkaltaisia ihmisiä sitten haukutaan nirsoiksi. Kai se on nirsoutta, jos ei kelpuuta ensimmäistä vastaantulijaa.

Kauneutta arvostetaan nykyään niin korkealle, yli kaikkien muiden ominaisuuksien, että koetaan, että kaikkien pitäisi päästä osalliseksi siitä. Vaikka bodypositiivisuusliikkeellä ja siihen liittyvillä doven ym kamppanjoilla on hyvä tarkoitus - kaikki ovat kauniita, pidän suuntausta haitallisena ja myöskin valheellisena. Kaikki eivät ole kauniita, eikä kaikkien tarvitsekaan olla kauniita. Kauneus on yksi positiivinen ominaisuus muiden joukossa, ei ylitse muiden. Mielestäni muitakin ominaisuuksia ihmisessä pitäisi osata arvostaa, ei vain hyvää ulkomuotoa. Elämme ennen näkemättömän pinnallista aikaa.