Lue keskustelun säännöt.
Vastinetta HSn Maaret Launiksen hoivakotikirjoitukselle
23.08.2020 |
Maaret Kaunis kertoo otsalohkorappeumapotilaan huonoista hoidoista. Haisi ja oli likaista. Potilas laihtui 30kg ja tilanne oli joka suhteessa helvetin kärsimystä potilaalle ja suvulle. Launiksen aihe on erittäin vakava ja saa meidät elakoityneet pelkäämään mita on edessä. Launis pyrkii vaikuttamaan. Hirveän kova kauhu tuntui jo aamulla heränneen kommenteissa. Mitä minulle käy tai aidilleni.
Launis sai hyvän aiheen ja saakin siitä kruunua työhönsä.
Miten Launiksen omainen joutui näin kamalaan hoitoon. Meillä on aivan vastakkaisia kokemuksia hoivakodista. Mummoni eli yli 100v ja setäni 88v ja anoppini elelee nyt 99v hoivakodissa. Näissä hoivakodeissa on aina puhdas tuoksu ja omaiset tuoksuvat raikkaalle vaikka osin käyttävät vaippoja ja ovat pyörätuolissa sekä eivät pysty itse peseytymään eikä hoitamaan rutiineja. Hoitajat ovat pääosin empaattisia ja hyvin aktiivisia. Lempeitä ja tarvittaessa määrätietoisia. Ruoka on hyvää. Nämä omaisemme saavat parempaa hoitoa kuin mitä pystymme itse kotona antamaan ja kiitämme hoidosta.
Mutta Launis sai hyvän aiheen murskata positiivisrykin kokemukset.
Kommentit (7)
En ole kuullut yhdestäkään hyvästä kokemuksesta vanhustenhoidossa. Se on juuri noin kamalaa, ala-arvoista ihmisten kiduttamista. Kaikkialle Suomessa, kaikilla osastoilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset kirjoittanut tästä HS:n sivuille, siellä on mahdollisuus kommentoida artikkeleita?
Lähetin muttei julkaista. Luulen että tarkoituksena on saada suuri negatiivinen kauhuryoppy joka antaa nostetta huomiossa Launikselle että lehdelle.
Toimittajat odottavat herkkujuttus ja tämä nyt tuli Launikselle. En toivo hänen omaisilleen sairautta mutta kohtalo osui upeasti launiksen uralle.
Vierailija kirjoitti:
Lähetin muttei julkaista. Luulen että tarkoituksena on saada suuri negatiivinen kauhuryoppy joka antaa nostetta huomiossa Launikselle että lehdelle.
Näinhän lehdet toimivat. Juttu kirjoitetaan tietystä näkökulmasta ja sitä vastustavat mielipiteet poistetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat kokemukset ovat hyvin samanlaisia. Tieto ei kulje, osastoilla on joka päivä eri porukka töissä, vanhuksille tiuskitaan, mitään extraa hengissäpitämisen lisäksi kuten vaikka se hiusten- tai hampaidenpesu ei tehdä.
Ja tähän ”hoitotasoon” pääseminen on vuosien koti-sairaala-koti-tk rallin jälkeen, aina osastolla todetaan että niin hyväkuntoinen että kotiin vaan mutta kotona ei tosiaankaan pärjää. Omaishoidon tukea ei myönnetä vaikka vanhus ei enää muista syödä ilman vahtimista mutta toisaalta laitospaikkaa ei saa, ennenkuin omaishoitajan tila romahtaa - eikä edes puhetta että voisi siirtyä suoraan laitokseen, ensin mennään omashoitaja-tuettu kotihoitopolkua kunnes ei enää pärjätä.... Kunpa eutanasia olisi omalla kohdalla mahdollinen joskus 2040-luvulla.
Olen samaa kokenut oman dementoituneen äitini loppuvuosien hoivakotihoidosta kuin ap. Rauhallinen, mukava ilmapiiri oli osastolla ja hoito oli hyvää. Tietenkin itse sairaus oli loppuaikoina karmeaa seurattavaa mutta onneksi loppu tuli aika pian. Vaikeasti hoidettavien osastot ovat erittäin raskaita. Nostan hattua hoitajille!!