Kaveri suree ettei saa toista lasta

Et todellakaan. Kaverisi se on aika empatiakyvytön.

Et tosiaankaan ole itsekäs. Kaverisi sietäisi olla tyytyväinen että sai edes yhden.

Ei se olemassa oleva lapsi poista surua siitä ettei saanut toista josta haaveillut. Eikä sinulla ole mitään oikeutta lytätä ja vähätellä sitä surua sillä verukkeella että omasi on isompi. Entä jos toisen kaverisi lapsi olisi kuollut ja hän olisi sitä mieltä että siihen verrattuna sinulla ei ole oikeutta surra koska onhan nyt ihan eri surra lasta joka oli olemassa kuin sitä joka ei koskaan tullutkaan?

Tue ystävääsi, älä vertaa surujanne.

Vierailija kirjoitti:

Ei se olemassa oleva lapsi poista surua siitä ettei saanut toista josta haaveillut. Eikä sinulla ole mitään oikeutta lytätä ja vähätellä sitä surua sillä verukkeella että omasi on isompi. Entä jos toisen kaverisi lapsi olisi kuollut ja hän olisi sitä mieltä että siihen verrattuna sinulla ei ole oikeutta surra koska onhan nyt ihan eri surra lasta joka oli olemassa kuin sitä joka ei koskaan tullutkaan?

Tue ystävääsi, älä vertaa surujanne.

Kuten sanoin, ymmärrän että jokaisella on surunsa. Mutta minusta hän voisi miettiä, keneltä hakee tukea tilanteeseensa. Minä en ehkä ole se, jolta sitä tukea voi tuohon suruun odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se olemassa oleva lapsi poista surua siitä ettei saanut toista josta haaveillut. Eikä sinulla ole mitään oikeutta lytätä ja vähätellä sitä surua sillä verukkeella että omasi on isompi. Entä jos toisen kaverisi lapsi olisi kuollut ja hän olisi sitä mieltä että siihen verrattuna sinulla ei ole oikeutta surra koska onhan nyt ihan eri surra lasta joka oli olemassa kuin sitä joka ei koskaan tullutkaan?

Tue ystävääsi, älä vertaa surujanne.

Kuten sanoin, ymmärrän että jokaisella on surunsa. Mutta minusta hän voisi miettiä, keneltä hakee tukea tilanteeseensa. Minä en ehkä ole se, jolta sitä tukea voi tuohon suruun odottaa.

Tämä ap.

Vierailija kirjoitti:

Ei se olemassa oleva lapsi poista surua siitä ettei saanut toista josta haaveillut. Eikä sinulla ole mitään oikeutta lytätä ja vähätellä sitä surua sillä verukkeella että omasi on isompi. Entä jos toisen kaverisi lapsi olisi kuollut ja hän olisi sitä mieltä että siihen verrattuna sinulla ei ole oikeutta surra koska onhan nyt ihan eri surra lasta joka oli olemassa kuin sitä joka ei koskaan tullutkaan?

Tue ystävääsi, älä vertaa surujanne.

Liikaa vaatia tuota tahattomasti lapsettomalta. Joku raja näihin juttuihin, huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Ei se olemassa oleva lapsi poista surua siitä ettei saanut toista josta haaveillut. Eikä sinulla ole mitään oikeutta lytätä ja vähätellä sitä surua sillä verukkeella että omasi on isompi. Entä jos toisen kaverisi lapsi olisi kuollut ja hän olisi sitä mieltä että siihen verrattuna sinulla ei ole oikeutta surra koska onhan nyt ihan eri surra lasta joka oli olemassa kuin sitä joka ei koskaan tullutkaan?

Tue ystävääsi, älä vertaa surujanne.

Minulla on kaksi lasta. Siitä huolimatta tiedän että apn ns ystävä on aivan tollo.

Sano ap sille ystävällesi että et halua enää että hän puhuu sinulle toisen lapsen saamattomuuden surusta.

Pitää olla kyllä tooooosi tollo että käyttäytyy noin aptä kohtaan.

Meillä esikoinen sai alkunsa heti kun toivoinme. Nuorempaai ei sitten meinannut tulla millään. Joka kuukausi oli pettymys mutta siinä rinnalla oli lähes häpeän tunne sillä tiesin että työkaveri oli aloittanut lapsen yrittämisen päälle parikynppisenä eikä vielä kymmenen vuoden kuluttuakaan ollut lasta saanut ja meillä oli jo yksi kultakappale. Oma toive toisesta lapsesta oli kova ja kipeä mutta onhan minulla aivot ja sydän.

Ap: sinun ei todellakaan tarvitse tukea ystävääsi, hän ei sitä ansaitse.

Olisiko yleensäkin paikallaan siivota tuollainen ns ystävä kokonaan pois omasta elämästä? Ankeuttajien kanssa ei kannata elämäänsä tuhlata.