Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte kamalaa ikävää?
21.08.2020 |
Ikävöitte sitten ystäviä, kumppania, sukulaisia tai ketä tahansa. Miten jaksatte?
Tuntuu, etten itse jaksa juuri mitenkään, kun ne läheisimmät ihmiset asuvat niin kaukana täältä. En edes tiedä, auttaako viestittely ikävään vai pahentaako vain
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi oli todella kokonaisvaltaista, toinen oli mielessä kokoajan ja tuntui että koko keho meni ihan sekaisin. Sitten alkoi sellainen jäytävä ikävä, stressi ja tuska, kun koronatilanne vain jatkui (olen siis etäsuhteessa ulkomaalaiseen joka ei pääse tänne enkä minä sinne). Nyt alkaa olla sellainen hieman epätoivoinen, surullinen luovuttamisen maku itselläni. Kauanko tätä erossaoloa pitää vielä jaksaa? Onko mitään järkeä haaveillakaan että tapaisimme taas?
Vierailija kirjoitti:
Aluksi oli todella kokonaisvaltaista, toinen oli mielessä kokoajan ja tuntui että koko keho meni ihan sekaisin. Sitten alkoi sellainen jäytävä ikävä, stressi ja tuska, kun koronatilanne vain jatkui (olen siis etäsuhteessa ulkomaalaiseen joka ei pääse tänne enkä minä sinne). Nyt alkaa olla sellainen hieman epätoivoinen, surullinen luovuttamisen maku itselläni. Kauanko tätä erossaoloa pitää vielä jaksaa? Onko mitään järkeä haaveillakaan että tapaisimme taas?
Kamalaa! Voin vain kuvitella tuskasi, sillä minulla on samanlaisia kysymyksiä mielessäni erästä miestä koskien. Minun tapauksessani kyseessä on tietenkin ”vain” ihastus, eli ei ihan sama juttu. Hän kuitenkin asuu myös kaukana. Älä sä vielä luovuta!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen oppii kestämään. Joskus saattaa kyyneleet tulla, mutta ei se elämä ikävöimällä muutu.
En kaipaa ihmistä/ihmisiä, mutta kaipuun tunnistan kyllä. Se on ajoittain aika kokonaisvaltaista, mutta sen kanssa oppii elämään.