Lue keskustelun säännöt.
Vaikea masennus ja ympäristöön kuulumattomuus
18.08.2020 |
Lyhyesti: olen sairastanut masennusta pitkällä historialla (kymmeniä vuosia). Aiemmin olen kuitenkin ollut edes jollakin tasolla integroitunut ympäristööni - ajatuksen tasolla ”kuulunut” siihen, nähnyt tapahtumat myös mahdollisina minulle. Nykyisin olen siitä erillinen, se ei kosketa minua; ei luonto, ihmiset eivätkä tapahtumat. En voi edes kuvitella olevani osa niitä/niiden toimia.
Mikäli kukaan ymmärsi yhtään mistä kirjoitan, olisin kovasti kiitollinen vastauksesta. Ja ”lääkkeet” - ja ”mene hoitoon”- tyypeille tiedoksi: syön ja olen jo.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hoitoja on kokeiltu? Olisiko osastosta hyötyä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä hoitoja on kokeiltu? Olisiko osastosta hyötyä?
Miksi? Ja miten? Kyllähän minä arjessa pärjään, ongelma on tunnetasolla - en kuulu ympäristöön. Oletko koskaan ollut osastohoidossa? Siellä käytännössä säilytetään ihmisiä. Ei muuta.
Mulla oli pitkään tunne, että en "kuulu" joukkoon. Kasvatin kovan kuoren enkä päästänyt ihmisiä lähelle. Muutama ystävä on kuitenkin aina ollut ja heistä olen saanut tukea.
Sitten tuli aika jolloin monilla ystävillä oli yhä harvemmin aikaa yhteisille jutuille, koska he tietenkin pariutuivat, saivat lapsia ja sitä rataa..
Itse poljin vuosikaudet paikallaan, itsesäälissä ja omaa surkeuttani voivotellen.
Pääsin ns. takaisin elämänsyrjään kiinni kun aloin käymään töissä (satunnaisen epäsäännöllisesti). Tosin nyt ei ole taas töistä niin varmuutta.
Hyvän harrastuksen parissa pikkuhiljaa olen tutustunut ihmisiin ja raottanut suojakuortani.
Olen alkanut luottaa itseeni ja sitä kautta muihin ihmisiin. Se jos mikä on kannattanut.
Silti ajoittain nämä epävarmuudet itsestäni ja kelpaamisestani hiipivät mieleeni ja saavat fiilikset alas.
Aina täältä kuitenkin noustaan.
En suostu luovuttamaan (isossa kuvassa).
En syö lääkkeitä, enkä käy hoidossa. Ihailen ihmisiä jotka ymmärtävät tarvitsevansa apua ja uskaltavat sitä hankkia.
Itse en ole koskaan uskaltanut.
En tiedä oliko tästä mitään apua kellekkään, kunhan kirjoittelin.
Joo, tiedän mistä puhut, samoja kuulumattomuuden tunteita yhtään mihinkään minullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ehkä kaukaa haettua, mutta miten olisi taikasienet :D Eikö niissä tule juuri sellainen yhteenkuuluvuuden tunne koko maailmankaikkeuden kanssa? Tai sitten yritä alkaa tykkäämään muista ihmisistä enemmän, eli kehu heitä vaikka päässäsi tms :)
Vieraantuneisuuden tunteet ovat tuttuja.