Äijä ärsyttäääää!!

Nyt on pakko johki purkaa tätä suunnatonta ketutusta!



Mies on syntyisin tuosta naapurimaasta, mutta asunut Suomessa lapsesta. Meillä viiden vanha lapsi, jonka kanssa ollaan suunniteltu menevämme tutustumaan hänen kotikaupunkiinsa, joka on itsellekin jäänyt ihan vieraaksi, tätä reissua on odotettu! Onhan siellä oman lapsenikin juuret tavallaan, on ollut mukava ajatus mennä tutustumaan ja tutustuttamaan.



Nyt sitten mies on keksinyt, että jätettäisiinkin lapsi hoitoon ja mennään kahdestaan! Siis mikä perhereissu se on sitten?? Että mua ottaa päähän, tää on just niin sitä, aina pitäisi päästä vaan helpolla ja mieluiten olla kaikkialla ilman lasta, sellanen isä se on. Ja tämän ajatuksen hänen päähänsä iskostutti hänen vanhempansa, joilla on ihmeellinen valta siihen mieheen - ei ole mikään mammanpoika, mutta varsinkin hänen isänsä saa aina omat ajatuksensa myytyä hänelle, sitten hän toistelee niitä ominaan eikä edes tajua että taas kerran hänet on aivopesty.



Puhutaan ihan eri kieltä tässä asiassa - hän ajattelee mielestään lapsen parasta, ettei tarvitse "raahata" lasta "suureen ja kuumaan kaupunkiin", ei se jaksa eikä halua, ei voi kiertää eikä tehdä mitään kun matkat on pitkiä, ei pääse museoihin jne. jne., ja minä olen vain itsekäs kun haluan lapsen mukaan. Kun taas itse olen halunnut nimenomaan lapselle näyttää isän kotikonnuja, halunnut reissun lähentävän heitä (totta puhuen isä ei edes viihdy lapsensa kanssa eikä kovin hyvin tunne tätä, eli joo, kyllä tähän sisältyy vähän suurempiakin juttuja kuin vain lomareissu, johon kaikki kuitenkin tuntuu kulminoituvan), isän kertovan lapselleen tarinoita tutuista seuduista. Ja ilman muuta olen lähdössä ajatuksella, että mennään lapsen ehdoilla, eikä mihinkään viihteelle, täysin tietoisena siitä että välillä kaikkia väsyttää ja kiukuttaa, mutta olisihan se aika muisto kuitenkin! Ja kyllä minusta tuon ikäinen jo jaksaa ja nauttiikin reissusta, ja sen mitä hänen kanssaan (kahdestaan tietysti kun isä on ollut töissä) reissannut niin hyvin jaksaa, on kuin eri poika reissussa, ei oikuttele juurikaan!



Tosi paha mieli nyt. Sitten saan vielä kuulla että "ilmeisesti minulla ei ole vaihtoehtoja, sinä olet taas PÄÄTTÄNYT kaikkien puolesta" - vaikka se oli se alkuperäinen suunnitelma. Eli joko hän luovuttaa, minä saan "tahtoni läpi" ja lapsi pääsee mukaan, tietysti tuon ikäinen välillä väsyy ja kiukuttelee ja silloin aina saan kuulla "mitä minä sanoin", ja sen lisäksi saan kuulla olevani tyranni joka on päättänyt koko perheen lomasta ja hän on reissulla naama väärinpäin koko ajan. Tai sitten minä annan periksi ja perheen reissu jää tekemättä. Voi elämä.



Aaaargh.