Ystäväni ei tee mitään päätöksiä itsenäisesti kysymättä mieheltään

nöyristelyä. Ikään kuin vahingossa tulee " kysyneeksi lupaa" , vaikka tarkoittaa sen lähinnä ilmoitukseksi että hei, meen nyt vessaan... Ja hämmästys olisi varmasti suuri jos toinen sanoisi että ei se sovi; eli ei siinä oikeasti lupaa pyydellä, vaan ilmoitetaan, puhetapa on vaan tavan vuoksi ulkopuolisesta sen kuuloinen että lupaa kysellään.

kutsuin tekstiviestillä synttäreille ja kysyin tulevatko. ystäväni kehotti minua lähettämään viestin miehelleen. En lähettänyt vaan totesin ystävälleni, että jos miehesi ei sinun kutsullasi tule meille, niin sitten juhlimme synttäreitä ilman häntä.

Mä taas olen aika voimakastahtoinen ja ihan sen vuoksi, että mies ei tuntisi oloaan ulkopuoliseksi kysyn lähes kaikkeen miehen luvan. Siis ehkä lupa on näennäinen monessakin asiassa, mutta tällä luvalla haluan tuoda julki sen, että hänenkin mielipiteensä otetaan huomioon.



Vastakysymyksenkin voi heittää, että kuinka moni nainen esimerkiksi sisustaa miehensä kodista? Meillä on sääntönä, että taloon ei tule mitään mitä kumpikin ei hyväksy. Tarvitsee siis kummankin kysyä lupa toiselta, oli sitten kyse lekkeestä tai verhoista...

Aina toiselta piti kysyä joka ikinen meno tms... Jos soitti toiselle, hän soitti muutaman minuutin päästä takaisin, että sopiiko asia vai ei, tarkisti siis toiselta osapuolelta. Ja kysyimme esim. yhdessä leffaan menoa tms... Tai mieheni olisi mennyt miehen kanssa ja minä vaimon kanssa iltaa viettämään... eihän se koskaan sopinut, aina piti mennä yhdessä.



Pari on tätä nykyä eronnut ja molemmat voivat omissa liitoissaan hyvin. Saavat jopa lähteä yksin leffaan!

Koska meillä on lapsia, jos mies joutuu niitä vahtimaan sen aikaa ja hänellä voi olla jotain töitä, joiden takia ei käy.

Eri asia, jos tietäisin että ei ole mitään tai ei olisi lapsia.

Sisustus päätetään yhdessä. Myös joihinkin vaatteisiin saatan tarvita makutuomaria.

nöyristellä miestä. itse kyllä ilmoitan menoni miehelleni ihan ilmoitusasioina, en kysele lupia omiin menoihini