Miksi ujous tulkitaan usein ylimielisyydeksi?

Jos ei uskalla silmiin katsoa eikä tervehdi, on ylimielinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei uskalla silmiin katsoa eikä tervehdi, on ylimielinen.

Kaikkia aina tervehdin ja sanon lähtiessä heipat. Myös otan katsekontaktia ja olen hymyileväinen, kuten aikaisemmin jo kirjoitin. Ap

Ehkä et vaikuta kiinnostuneelta muista jos et koskaan kysy tai kommentoi oma-aloitteisesti. Se saa sinut vaikuttamaan ylimieliselta ja itseesi keskittyneeltä.

Yksi empatian merkeistä on juuri se että on kiinnostunut avoimesti muista.

Varmaan sen takia, että jos ei ujouttaan pysty juttelemaan ihmisille, niin ihmiset tulkitsevat, että tämä ignooraa heidät.

En osaa vastata mutta minulla täysin samoja kokemuksia. Olen lukuisat kerrat saanut kuulla vaikuttavani ylimieliseltä vaikka todellisuudessa olen kokenut tilanteissa ujoutta ja epävarmuutta. N40

Vierailija kirjoitti:

Ehkä et vaikuta kiinnostuneelta muista jos et koskaan kysy tai kommentoi oma-aloitteisesti. Se saa sinut vaikuttamaan ylimieliselta ja itseesi keskittyneeltä.

Yksi empatian merkeistä on juuri se että on kiinnostunut avoimesti muista.

Se voi kyllä olla. En usein ujouden takia jotenkin uskalla kommentoida puolituttujen juttuihin mitään. Voihan siinäkin sitten kehittyä :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä et vaikuta kiinnostuneelta muista jos et koskaan kysy tai kommentoi oma-aloitteisesti. Se saa sinut vaikuttamaan ylimieliselta ja itseesi keskittyneeltä.

Yksi empatian merkeistä on juuri se että on kiinnostunut avoimesti muista.

Se voi kyllä olla. En usein ujouden takia jotenkin uskalla kommentoida puolituttujen juttuihin mitään. Voihan siinäkin sitten kehittyä :) Ap

Lisään vielä sen, että vaikka olen hiljaa niin silti kuuntelen muiden juttuja ja olen kyllä kiinnostunut. Minua on nuorena kiusattu ja varmaankin sen takia en uskalla tuoda itseäni esille vähän vieraampien seurassa.

Samat kokemukset täällä. Saatan mennä ujoudesta lukkoon enkä keksi mitään sanottavaa, epävarma olo vaan lisääntyy ja muut tulkitsevat ylimieliseksi. Tosi kiva... Olen kyllä uusien tuttavuuksien kanssa varautunut, ihan syystä, ystävällisyyttäni on käytetty liikaa hyväkseen, se opettaa varovaisemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sen takia, että jos ei ujouttaan pysty juttelemaan ihmisille, niin ihmiset tulkitsevat, että tämä ignooraa heidät.

No, eihän se ujon vika ole vaan niiden muiden. Ujosta ei tule rohkea vain siksi että muut pitävät ujoa ylimielisenä, päinvastoin.

Ujona oleminen ei kyllä oo helppoa. Aina hikoo kädet vieraassa seurassa ja mietin koko ajan että oon varmasti ihan outo muiden mielestä..

Sama kokemus mullakin. Olen ollut koko ikäni todella ujo ja niin kaukana ylimielisestä kuin vaan voi. Ihmiset joilla ei ole kosketuspintaa erilaisiin ihmisiin, erityisesti ujoihin, eivät pysty samaistumaan ja tulkitsevat erittäin virheellisesti hiljaisuutta. Itse en ikinä pidä hiljaista ihmistä koppavana vaan yritän oman ujouteni puitteissa kysellä ja saada hiljaista ihmistä juttelemaan jostain.

Varmaan se kokijan omakin tilanne ja tapa hahmottaa toisten toimintaa vaikuttaa siihen miten ujous koetaan. Voisiko olla, että tuo sinun ystävällisyytesi hämää luulemaan, ettet ole ujo? Toisaalta miksi sinä sitten olisit ylimielinen, jos olet ystävällinen, hymyilevä, jne...

Oli miten oli, älä käytä kamalasti aikaa sen miettimiseen miten muut suhtautuvat sinuun. Koeta löytää oma tapasi rentoutua keskusteluissa ja vähitellen osallistuakin enemmän. Niin se ainakin itselläni meni, että alkuun olin opiskeluryhmissä ja työelämässäkin vielä aika hiljainen juuri siksi, että juttuihin mukaan meno ei ollut luontevaa.

Taito kehittyy vähitellen. Kannattaa ehkä vähän lukeakin jotain sosiaalisten taitojen oppaita, tosin oma järki mukana pitäen. Kyllä se siitä. Itsellänikin on usein vähän vieraammassa seurassa vaikeaa, mutta tärkeintä on ollut lakata keskittymästä minuun ja muihin ihmisiin ja eleisiin ja sensellaiseen ja keskittyä aiheeseen. Ainahan sitä joku näkemys keskustelunaiheista on. Työelämässä tosin alkuun oli ihan hyväksyttävää, että oli vähemmän sanottavaa, kun vasta opiskelin asiaa. Siinä vaiheessa oli työpalavereissa joskus luontevaa kysyä joku pikainen tarkennus, joka samalla kehitti ammattitaitoa ja oli osallistumista, vaikka minulla ei varsinaista kontribuutiota asiaan ollutkaan.

Olen itse ujo vieraiden ihmisten keskuudessa ja muutenkin luonnoltani arka erakko. 

Arkuus taas johtaa juurensa mm. vuosia kestäneeseen koulukiusaamiseen ja syrjimiseen.

Kun ei oikein koskaan ollut aitoja ihmissuhteita suvun ulkopuolella, niin on aika hankalaa yhtäkkiä muuttua ujosta ihmisestä sosiaaliseksi. Edes alkoholin vaikutuksen alaisena. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se kokijan omakin tilanne ja tapa hahmottaa toisten toimintaa vaikuttaa siihen miten ujous koetaan. Voisiko olla, että tuo sinun ystävällisyytesi hämää luulemaan, ettet ole ujo? Toisaalta miksi sinä sitten olisit ylimielinen, jos olet ystävällinen, hymyilevä, jne...

Oli miten oli, älä käytä kamalasti aikaa sen miettimiseen miten muut suhtautuvat sinuun. Koeta löytää oma tapasi rentoutua keskusteluissa ja vähitellen osallistuakin enemmän. Niin se ainakin itselläni meni, että alkuun olin opiskeluryhmissä ja työelämässäkin vielä aika hiljainen juuri siksi, että juttuihin mukaan meno ei ollut luontevaa.

Taito kehittyy vähitellen. Kannattaa ehkä vähän lukeakin jotain sosiaalisten taitojen oppaita, tosin oma järki mukana pitäen. Kyllä se siitä. Itsellänikin on usein vähän vieraammassa seurassa vaikeaa, mutta tärkeintä on ollut lakata keskittymästä minuun ja muihin ihmisiin ja eleisiin ja sensellaiseen ja keskittyä aiheeseen. Ainahan sitä joku näkemys keskustelunaiheista on. Työelämässä tosin alkuun oli ihan hyväksyttävää, että oli vähemmän sanottavaa, kun vasta opiskelin asiaa. Siinä vaiheessa oli työpalavereissa joskus luontevaa kysyä joku pikainen tarkennus, joka samalla kehitti ammattitaitoa ja oli osallistumista, vaikka minulla ei varsinaista kontribuutiota asiaan ollutkaan.

Kiitos vinkeistä ja rohkaisusta :) Ap

Mulla on yksi tuttava, joka ei hymyile, ei kysele, ei yleensä edes tervehdi tapaamisen aluksi oma-alotteisesti, ja jos minä tervehdin, vastaa siihen jotenkin vaivaantuneesti ja haluaa tilanteesta äkkiä pois. Häntä pidin kauan ylimielisenä, tosin nyt hänet paremmin tuntevat väittävät, että se on ujoutta. Kai sitten, mutta taitavasti hän sen salaa, koska kaikki eleet, keskustelunaiheet, tapa puhua muista ja niukka kiinnostus muiden elämän yksityiskohtiin viittaavat enemmänkin itsekeskeisyyteen ja ylimielisyyteen kuin ujouteen.

Ehkä hän kuitenkin vain tosiaan peittää ujouttaan tuolla kovuudella? En tiedä. Ehkä hänellä tuohon ujouteen yhdistyy vielä jonkinasteinen tunnekylmyys, ja siksi tuo kombo saa hänet vaikuttamaan ihan jäätävältä ihmiseltä.

Siihen verrattuna ap sinä siis et voi vaikuttaa ihan kamalalta, kun kuitenkin varmaan tervehdit, olet kohtelias, kiinnostuneen oloinen ja kysyttäessä vastaat muuten kuin välttelevästi? Se on jo tosi hyvä alku, ja oma-aloitteisuus keskuteluihin tulee vähitellen.

Jos joku tekee sinusta liian pikaisia johtopäätöksiä, älä anna sen lannistaa. Moni varmasti tajuaa, että sinun hiljaisuutesi ei johdu ylimielisyydestä.

Tuntuu että aikuisena ujous on vielä kauheampaa kuin teininä ☹️

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että aikuisena ujous on vielä kauheampaa kuin teininä ☹️

Näin on. Sosiaalisemmaksi opetellessani tässä vuosien varrella olen onnustunut loukkaamaan useita ihmisiä.

Pyydän nöyrimmästi heiltä anteeksi.

Ei ole tarkoitus satuttaa teitä, enkä halua satuttaa itseäni.

Pohjimmiltani koen kuitenkin olevani hyvä ihminen.

Näin minullekin on usein käynyt. Jos seurueessa on enemmän kuin 4 ei kovin tuttua ihmistä, tuntuu vain, etten koskaan saa suunvuoroa enkä halua huutaa muiden päälle. Minulla on tosi hiljainen ääni, niin usein ihmiset eivät edes huomaa, jos alan sanoa jotain, ja puhuvat päälle. Minulta on jopa kysytty, että olenko ihan ok ja onko joku huonosti, kun olen niin hiljaa. En muuten asu Suomessa vaan etelämmässä, joten voitte kuvitella, millaista puhekulttuuri on. En kuitenkaan jaksa välittää muiden ihmettelystä. Ajan kanssa tottuvat, jos ovat tottuakseen.