Oletteko olleet mielisairaalassa potilaana?

tosin hän oli keskussairaalassa psykiatrisella osastolla.

Vietti siellä aluksi useamman kuukauden ja sen jälkeen erilaisissa pätkissä joitakin viikkoja.



Sanoi, että on mukava ja ystvävällinen paikka, jossa suurin osa potilaista on ihan tavallisia ihmisiä, jotka vain eivät ole jaksaneet. Sanoi, että oli helpotus, kun ei tarvinnut esittää mitän, edes sitä että jaksaisi.

suljetut osastot kaameita ihmistensäilöntälaitoksia, ei muuta virikettä päivisin kuin ruokatunnit, tv:n ja puhelimen käytössä rajoituksia. Ulkoilla sai vapaasti jos oli vapaakulkulupa



Avo-osasto ihan inhimillinen paikka, vaikka ei sielläkään virikkeitä ollut yhtään suljettua enempää. Sairaalapapin vierailutunti viikon kohokohta, yhteislaulua, yms.

Kännykkää sai käyttää vain hetken päivässä ja kaikki oli rajoitettua, ulos et päässyt ja juurikaan mitään virikkeitä ei ollut, mutta siihen varmaan on syynsäkin. Minusta oli kuitenkin helpottavaa se, että sain vain olla ja maata enkä voinut paeta itseäni mihinkään - en voinut juoda tai turruttaa tunteitani eikä kukaan odottanut minulta mitään. Luin paljon kirjoja.



Se oli helpottavaa aikaa, kukaan ei odottanut minun teeskentelevän hyväntuulista. Monet suljetulla olevista ihmisistä oli psykoosissa, normaaleja ihmisiä hekin varmaan ovat olleet ennen sitä ja varmaan sen jälkeenkin. Niin voi käydä kenelle tahansa.

avopuolella noin viisi viikkoa ja hyviä kokemuksia. Sai todellakin aikaa ja rauhaa miettiä ja keskustella asioista ja muutenkin olla oma itsensä.

ellei ollut henkilökohtaista kännykkäkieltoa, esim häirikköpuheluiden soittelun takia.



Ja tiesittekö että suljetulla ovet ovat lukossa, jotta siellä olevat ihmiset saisivat olla rauhassa ulkomaailmalta, ei toisinpäin

Kyllä sieltä moni lähtis juoksujalkaa karkuun jos vain olisi mahdollisuus, miksiköhän suljetulla ikkunatkin on paksua muovia tai rautakehikot ikkunoiden edessä? ETtei ulkomaailma säre niitä ja tule väkisin sisälle?;)







Ja tiesittekö että suljetulla ovet ovat lukossa, jotta siellä olevat ihmiset saisivat olla rauhassa ulkomaailmalta, ei toisinpäin

[/quote]

minä ainakin pääsin heti samana päivänä. On tietysti ensin kartoitettava kuinka paljon hoitoa oikeasti tarvitsee, ei sinne nyt ihan vaan lepäilemään pääse. Mennessä tehdään hoitosuunnitelma ja sen mukaan sitten yritetään saada homma taas rullaamaan niin et jaksaa kotonakin olla...

mutta aika nopeasti päätyivät lepositeisiin jos käyttäytyivät aggressiivisesti. Ja niille tehtiin kaappien ja ruumiintarkastuksia nappikaupan ja teräaseiden varalta. Niillä ei ollut ulkonaliikkumisvapautta.

oli minusta ainakin turvallista olla. Kaikki mun kanssa yhtäaikaa olevat oivat tulleen sinne myös "lataamaan akkuja", joten toisten häirintää tai uhkailuja yms. en minä ainakaan kokenut siellä ollessani. Ketään en pelännyt. Ruokailu oli samassa tilassa ns. kriisi-osaston kanssa, mutta niillä oli mukana aina ainakin kolme hoitajaa, jotka valvoivat tilannetta koko ajan.

Suljetut osastot eivät ole livenä ihan sellaisia kuin telkkareissa, ihmisiä ei joudu siellä kovin usein taltuttamaan pampuilla ja laittamaan lepositeisiin ;-) Itse en nähnyt kuukauden aikana tällaista tapahtuvan kertaakaan.



Helpoin tie suljetulle varmaan olisi se, että hommaisi itsensä psykoosiin, mutta se ei taida niin vaan onnistua. Itse yritin kaksi kertaa itsemurhaa yms ja jouduin/pääsin lopulta sisään. Olin silloin vielä 18-vuotias, nyt kaukana takana nuo ajat ja olen kiitollinen elämästäni.

No, voi olla että tämä takavuosien menestynyt dopinghiihtäjä olisi lähtenyt juoksujalkaa osastoltamme, jossa oli hoidossa liiallísen viinankäytön takia, jos ovi ei olisi ollut lukossa.

Joo,ei sinne todellakaan ihan vaan mennä lepäilemään. Kyllä lähete tarvitaan. Sitä lähetettä kun ei saa aina todelliset tarvitsijatkaan.



Itselläni kokemusta kyseisistä hoitolaitoksista opiskelujen kautta.



Osastoja on hyvinkin erilaisia. Kriisiosastoilla ja akuuteilla osastoilla ovat ne kaikista " sairaimmat " ja akuuteinta hoitoa vaativimmat potilaat. Niillä osastoilla ei varmaankaan ole kamalasti panostettu viihtyvyyteen vaan lähinnä turvallisuuteen. Ja nimenomaan potilaiden turvallisuuteen. Sitten on taas kuntoutusosastoja jotka voivat olla hyvinkin viihtyisiä ja oleilu vapaanpaa. Siellä täytyykin olla psyykkinen tila jo kummasti kohentunut. Pitkään laitoksessa olleille ihmisille opetetaan oman elämän hallintaa alkaen aamupalan laitosta ja päättyen esim. pankkiasioiden hoitamiseen.



Kaikenkaikkiaan psykiatrinen hoito on Suomessa hyvää ja kannattaa unohtaa vanhat legenda-jutut! Yksilöllisen hoitosuunnitelman mukaan edetään.

No, voi olla että tämä takavuosien menestynyt dopinghiihtäjä olisi lähtenyt juoksujalkaa osastoltamme, jossa oli hoidossa liiallísen viinankäytön takia, jos ovi ei olisi ollut lukossa.

Voi olla, että seiskasta joskus luinkin asiasta.

näitä tarinoita....