Lue keskustelun säännöt.
Työpäivän jälkeiset ajatukset
Justthinking
06.08.2020 |
Onko teistä kellään sellaista, että työpäivän jälkeen työpaikan ihmiset, äänet, kasvot, asiat ikään kuin jäävät päivän jälkeenkin elämään mieleen?
Siis sillä tavalla, että kotonakin, ajattelee koko ajan satunnaisesti milloin ketäkin ja milloin kenenkin sanoja tai asioita jne. Minusta tämä on vähän huolestuttavaa, koska se kuormittaa! Vapaalla pitäisi rentoutua. Asiat ei tarvitse olla edes ikäviä, mutta elän niitä ikään kuin uudestaan kotonakin, kun laitan iltapalaa tai ulkoilutan koiraa.
Todella kuormittavaa ajatella työpaikan Teaa, Reettaa ja Olavia (nimet keksitty) , joita et juuri edes tunne etkä todellakaan kutsuisi kotiin esimerkiksi, iltapalaakin laittaessa samalla tavalla kuin olisit edelleen niissä tilanteissa töissä. Mitä tämä on? En ole ylirasittunut, mutta mulla ollut aina tällaista. Yritän tehdä aina jotain, joka veisi ajatukset pois työasioista.
Kommentit (5)
Joskus on sellaista, että ajattelen mitä ja miten joku työkaveri sanoisi jostain asiasta. Välillä ajattelen jotain ja sisäinen puhe muistuttaa jonkun työkaverin ulosantia. Näitä tulee yleensä vain sellaisista työkavereista, joilla on voimakas tai persoonallinen ilmaisutyyli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus on sellaista, että ajattelen mitä ja miten joku työkaveri sanoisi jostain asiasta. Välillä ajattelen jotain ja sisäinen puhe muistuttaa jonkun työkaverin ulosantia. Näitä tulee yleensä vain sellaisista työkavereista, joilla on voimakas tai persoonallinen ilmaisutyyli.
Toi oli hyvin kuvattu. Itselläni niin, että käyn sisäisen puheen kautta niitä elettyjä tilanteita ja sitä, mitä ja miten itse sanoisin aina missäkin tilanteessa ja minkäkin repliikin jälkeen, vaikka tilanne ei olisikan edennyt siten kuin ajattelen. Olen pohtinut johtuuko tämä aiitä, että olen pohjimmiltani aika rehellinen ja vilpitön, mutta kun en koe voivani olla sitä vuorovaikutuksessa, niin elän ja täytän ne tarpeet sitten yksiänäni uudestaan mielessäni. En ikään kuin voi olla oma itseni, niin elän ne tarpeet myöhemmin ikään kuin klousatakseni tilanteet... En tiedä...
AP
Mulla on tota samaa, etenkin nykyisessä työpaikassa. Ja mä myös koen että en oo vuorovaikutuksessa juuri sellainen kuin haluaisin tai aidosti olen.
Entisessä työpaikassa oli erilainen ilmapiiri (johtuu ihan alasta, ei siitä että nykyinen olisi huonompi) nii siellä olin paljon enemmän oma itteni, nautin kun sain puhella niin kuin halusinkin. Nykysessä paikassa se ei vaan onnistu, nii ihan turhat asiat jää pyörii kelaa päässä. On kuormittavaa.
Mulla se on vakavaa ahdistusta. Niitä kelaa yötä päivää, ikäviä, pelottavia asioita. Hirveä ristiriita jatkaako vai jäädä kortistoon.
Joskus kelaan keskusteluita päässäni vaikka alunperin en kokenut niissä mitään ihmeellistä.