Tuin ystävää vuosikaudet hänen vaikeassa tilanteessaan. Nyt itselläni sama ja hän suhtautuu välinpitämättömästi.

Ihmiset eivät unohda kostaa hyväntekijöilleen.

Hädässä ystävä tunnetaan.

Ihan kuin siskoni.

Ehkä tilanteesi herättää liikaa muistoja, eikä hän pysty olemaan avuksi. En tiedä kuinka suurista asioista puhutaan teidän tilanteessa, mutta itse en pysty tietyistä asioista puhumaan, vaikka asia ei koskisikaan minua, riittää että asia muistuttaa minua omasta menneisyydestäni. Kai sitä kutsutaan traumatisoitumiseksi.

Ihmisiä ei juurikaan kiinnosta kuin oma itsensä. Hänellä asia oli kiinnostava ja sinulla ei. Se on nyt ohi hänen kohdallaan joten asiaan ei riitä enää mielenkiintoa. Sinun asiat on hänelle taas aivan yhdentekeviä.

Mistä tunnet sä ystävän? Itse olen elänyt tämän vuoden todella vaikeaa aikaa. Tämän vuoden puolella on kuollut neljä ystävä- ja lähipiiriin kuuluvaa ihmistä. Viimeisimmäksi oma äitini. Ja täytyy kyllä sanoa, että tällaisina aikoina ne todelliset ystävät punnitaan.

Kaikista törkein on yksi melko läheisenä ihmisenä pitämäni ihminen, jolta ei ole tukea tullut mitenkään. Kerran taisi puolihuolimattomasti kysyä, että miten voin. Häntä olen tukenut mm. läpi vaikean avioeron ja hänen oman vanhempansa vakavan sairastumisen.

No mutta, toisaalta ne erottuvat, jotka ovat tosi ystäviä. Heihin panostan jatkossakin. Muut saa jäädä kelkasta.

Kyse ei ole tuskallisten muistojen voimakkuudesta tässä tapauksessa. Sanotaan, että kyse on samantapaisesta asiasta kuin vaikka kiista aidasta naapurin kanssa. Se tilanne oli vaikea ja ärsyttävä ja puin sitä hänen kanssaan lukemattomat kerrat ja etsin netistä linkkejä, joista löytyi käytännön apua ym. AP

Siis mahdollisen oikeusjutun nostamisesta eräässä asiassa. Tilanne oli tosi kurja ja tuin häntä ja yritin auttaa käytännössä sekä kuuntelemalla ja olemalla läsnä. Kuskasin häntä myös pari kertaa asian tiimoilta.

Nyt tilanne on hänellä taas ok, eikä häntä nyt kiinnosta minun ongelmani yhtään. Kerran vastasi happaman tuntuisesti, että enkö ole netistä löytänyt vastauksia.... AP

Kuulostaa tutulta. Luokkakaverini isä kuoli, jonka jälkeen pidin kaverilleni seuraa päivittäin ja kävin hänen luonaan kokkaamassa ym. Jo tätä ennen autoin häntä usein esimerkiksi vaihdoin hänen autoon soittimen, leivoin hänen synttäreilleen, kannoin auton renkaat säilytykseen... Menin jopa auttamaan hänen isänsä muistotilaisuuteen tarjottavien kanssa. Sitten kun oon itse menettänyt jonkun läheisen niin hän vaan ottaa osaa ja kertoo joka kerta kuinka hänen vanha isoäitinsä asuu yksin ja voi hyvin. Ei kertaakaan kysynyt miten voin tai tarjoutunut auttamaan missään. Viime talvena ja syksynä olin todella pahasti masentunut eikä hänestä kuulunut mitään.

On käynyt. Suuri osa ihmisistä on itsekkäitä eivätkä osaa tilanteen kääntyessä toisipäin sitten tukeakaan toista. Osittain tästä syystä kyynistyin ja tuen nykyään vain aivan lähipiirin ihmisiä. Tätä ketjua lukiessa varsin monelle näyttää käyneen samoin:

https://www.vauva.fi/keskustelu/2732982/ma-haluaisin-erakoitua-en-jaksa…

 

Hyvin yleistä. Monet osaavat vain ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole tuskallisten muistojen voimakkuudesta tässä tapauksessa. Sanotaan, että kyse on samantapaisesta asiasta kuin vaikka kiista aidasta naapurin kanssa. Se tilanne oli vaikea ja ärsyttävä ja puin sitä hänen kanssaan lukemattomat kerrat ja etsin netistä linkkejä, joista löytyi käytännön apua ym. AP

Kaveri saattaa olla sitä mieltä, että olet väärässä ja naapuri oikeassa, tai hän pitää asiaa vähäpätöisenä.

Kyllä. Ystäväni erosi ja oli luonnollisesti asiasta huonona. Soittelin, kyläilin, kutsuin luokseni, pidin seuraa, tein ruokaa, olin koko ajan saatavilla. Ja tein tämän kyllä ihan vilpittömästi enkä mistään takaisinmaksun oletuksesta. Mutta vuoden päästä erosin itsekin, eikä ollut ystävä tukena, kun oli löytänyt uuden mussukan, ei ollut ystäville aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole tuskallisten muistojen voimakkuudesta tässä tapauksessa. Sanotaan, että kyse on samantapaisesta asiasta kuin vaikka kiista aidasta naapurin kanssa. Se tilanne oli vaikea ja ärsyttävä ja puin sitä hänen kanssaan lukemattomat kerrat ja etsin netistä linkkejä, joista löytyi käytännön apua ym. AP

Kaveri saattaa olla sitä mieltä, että olet väärässä ja naapuri oikeassa, tai hän pitää asiaa vähäpätöisenä.

Siis hänen asiansa on tuo naapurijuttu. Omassa asiassani on kyse ihan muusta, henkisestä rankkuudesta henk.koht. tilanteeseen liittyen.

Kiitos kaikille teille, jotka vastasitte ja tsemppiä teille, koetetaan niellä pettymyksemme. Joskus sitä arvioi ystävyyden väärin. On niin epäuskoinen ja paha olo, kun huomaa, ettei ollutkaan sille toiselle samaa. Itse en kehtaisi kuukausia pitää jotain ihmistä omien huolteni lastauspaikkana, jos en tuntisi ihmistä kohtaan kuin pinnallista kaveruutta. AP