Lue keskustelun säännöt.
Kyllä sitä kummasti alkaa ymmärtää omia vanhempiaan näin viiskymppisenä!
02.08.2020 |
Nuorempna sitä usein ihmetteli omia vanhempiaan, että miksi ne on sellaisia... (vaikkei mitään suurempia kahnauksia ollutkaan)
Nyt vanhempana huomaa että itse on hyvin samanlainen ja suorastaan harmittaa, ettei nuorempana ymmärtänyt heitä aina kunnolla.... Jos olisi silloin ymmärtänyt, niin olisi voinut keskustella ihan eri tasolla monista asioista.
Kommentit (14)
En ymmärrä omia vanhempiani enkä tule ymmärtämäänkään. Niin erilaiset ajatukset meillä on ollut. Olen 40v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on käynyt toisin päin. Nyt kun olen itse teini-ikäisen äiti, en kyllä voisi käyttäytyä lastani kohtaan niin kuin äitini minua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on käynyt toisin päin. Nyt kun olen itse teini-ikäisen äiti, en kyllä voisi käyttäytyä lastani kohtaan niin kuin äitini minua kohtaan.
Ihan sama. En ymmärrä, miksi äiti kohteli minua ja siskoani niin kuin kohteli. Kylmä, itsekeskeinen ihminen. Missään asiassa ei häneltä saanut apua, ei tukea. Mielivaltaisia päätöksiä, jotka eivät perustuneet mihinkään. Olimme olemassa vain toteuttamassa hänen oikkujaan.
Itse olen yrittänyt olla mukava, osallistuva, keskusteleva ja myös omat virheeni myöntävä äiti. Minusta meillä on hyvät ja mutkattomat välit teinieni kanssa. Äitinihän yrittää pompottaa myös lapsiani niin kuin minua aikoinaan, mutta en anna. Muutin heti 19-vuotiaana satojen kilometrien päähän, joten emme joudu olemaan paljon tekemisissäkään.
Mä taas en ymmärrä. En ymmärrä miksi äitini suostui muuttamaan isosta kaupungista pikkukylään, meni avioliittoon etäisen asperger-miehen kanssa ja teki minut, ja kaiken kukkurana vielä kituuttanut samassa huonossa työpaikassa 42 vuotta. Sanoi että mun lapsuusaika oli pahinta ja hän olisi vain halunnut vaihtaa työpaikkaa ja muuttaa kanssamme Helsinkiin. Isä ei suostunut tähän ja äiti jatkoi huonoa elämäänsä, vaikka valitti ja valittaa yhä koko ajan. Tunnusti minulle miettineensä eroa mutta "eihän sulta voinut isää viedä" ja "niin tuskin mä olisin mihinkään muualle päässyt töihin".
Ehkä tässä on sellainen sukupolvien välinen kuilu... Rakastan äitiäni mutta joskus olen jotenkin katkera. Ehkä 50-luvulla syntyneet naiset on kasvatettu siihen kuinka kärsimys on se kruunu.
Oliko sun vanhemmilla sama periaate kun mun? Eli ei lapsilla niin väliä, niitä sai hakata ja tehdä ihan mitä mieleen juolahtaa. Alkoholia sai hörppiä ennen kouluikää esim. Niin, kerroit ettei suurempia kahnauksia ollut. Olet onnekas siinä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En täysin allekirjoita.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin ymmärrän miten surkea lapsuus mulla oli.
Vanhempien läsnäolo ja kannustaminen: pyöreä nolla.
En käsitä miksi he tekivät lapsia, kun koko ajan muut asiat täyttivät elämän ja lapset olivat vaan tiellä?
Kuvaavaa on, että meistä tyttäristä kummallakaan ei ole perhettä. Niin hienon mallin saimme.
Mitä vanhemmaksi tulen ja olen saanut etäisyyttä, sitä selkeämmin näen vanhempani aikanaan harjoittaman väärinkohtelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän mitä ap tarkoittaa mutta mulle ei ole käynyt noin. Olen etäisempi äidistäni kuin koskaan aiksisemmin. Alunperinkin meillä on ollut vaikea äiti-tytärsuhde.
Kun näkee vanhemman vanhentuvan niin ei sen kanssa halua enää riidellä. Haluaa vain hyviä hetkiä vaikka ei ymmärtäisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun näkee vanhemman vanhentuvan niin ei sen kanssa halua enää riidellä. Haluaa vain hyviä hetkiä vaikka ei ymmärtäisikään.
No jos vanhempi aikoinaan hakkasi puolustuskyvytöntä lasta, niin tuskinpa tuo lapsi aikuisena säälii vanhentuvaa vanhempaa ja haluaa hyviä hetkiä. Ei tarvitse riidellä, kun ei ole missään tekemisissä. Niitä on paljon yksinäisiä vanhuksia. Miksiköhän?
Jokainenhan on omasta mielestään fiksuin juuri sen ikäisenä kuin on parhaillaan. Nuorempia tai vanhempia ei ymmärretä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainenhan on omasta mielestään fiksuin juuri sen ikäisenä kuin on parhaillaan. Nuorempia tai vanhempia ei ymmärretä.
Ei nyt ilmeisesti olekaan kysymys iästä, vaan siitä, ettei vanhempien tekoja voi hyväksyä tai ymmärtää.
Itse olisin tarvinnut ymmärrystä koska kärsin nuorena yksinäisyydestä (vieläkin kyllä) Olin hankala koska olin masentunut, sitä ei tajuttu. Mut miellettiin mielenvikaiseksi. Tätä nykyä on etäiset välit. Myöskään tytärtäni ei ymmärretä joka myös kärsinyt samasta asiasta ja ollut ongelmia. Masennusta ei vain tunnusteta. Tosin vanhempani ovat jo vanhoja, 80 kieppeillä molemmat. Silti tuntuu kurjalta
No tuskin ja toivottavasti ikinä alan ymmärtää narsistista vanhempaa joka pilasi minun ja usean muunkin elämän. Että riippuu varmaan aika paljon millaisia olleet, hyvässä varmaan hyväkin kopioida toiminta-ja ajatusmalleja, myrkyllisiltä ei.