Mikä mua ahdistaa. Mulla on kaikki mitä olen toivonut

Sait kaiken ja enemmän, henkinen laari on täynnä. Reaktiosi on ihan normaali. Pidä tauko ja palaudu.

Välillä elämässä pitää puntaroida asioita ja ahdistuakin. Todennäköisesti saat mielenrauhan käytyäsi nämä asiat itsesi kanssa läpi. Sellainen ohimenevä vaihe?

Toinen vaihtoehto voi olla se, että et todellisuudessa halua elää nykyisen kaltaista elämääsi. Olosuhteet ja elämäntilanteesi kuulostavat juuri siltä mistä meidän oletetaan haaveilevan. Oletko automaationa omaksunut itsellesi nämä samat haaveet sen enempää ajattelematta?

Voi myös olla että olet masentunut? Tai muutoin terveydentilassasi on jotain sillä tavalla vialla, että se vaikuttaa mielialaasi ja jaksamiseesi?

Hesarissa oli artikkeli, että onnellisuuden tavoittelu lisää masennusta. Itse olen jo niin vanha ja kokenut, etten kuvittekaan, että jos joku masentava asia elämässäni korjaantuisi, niin uutta ei heti pukkaisi tilalle. Päivä kerrallaan on otettava.

Suuripiirteinen vastaus on, että ahdistus kuuluu elämään. Se menee ohi. Tee asioita, joista sinulle tulee levollinen olo.

Noissa luettelemissa asioissa (liian tiivis yhdessäolo, miehellä ei ole omia ystäviä jne.) saattaa olla jotain mikä sinua ahdistaa. Eli ehkä juuri ne asiat tulivat mieleesi syystäkin. Miehen ystävättömyydelle ei voi mitään, mutta omaa tilaa ja harrastuksia voi aina järjestää. Ja jos mies ylistää liikaa, siitä voi kauniisti sanoa.

Sinun elämästä puuttuu tarkoitus. Jeesus voi olla ratkaisu sinulle. Kun ihminen ei ole uskossa niin elämä ei vaan tunnu mielekkäältä. Jospa kääntyisit rukouksessa Kristuksen puoleen

Minä luulen että sinulta puuttuu se oma intohimo/kova kiinnostus jotain asiaa kohtaan. Itselläni oli ennen näin (joskus edelleen ja sit ahdistaa), ei ole elämässä sitä "omaa juttua" minkä kimpussa haluaa viettää aikaa ja tuo hyvän mielen. Toisilla se on liikunta (mulla ei tosiaan), toisilla kodin laittaminen, leipominen, käsityöt, toisilla sit joku tietty harrastus. Minulla nämä vaihtelee että mistä pidän milloinkin, sit kun kiinnostus lopahtaa ja uutta mielenkiintoista juttua ei ole niin alkaa masentaa ja ahdistaa. Minullakaan ei oikein ystäviä ole, ihmissuhteet lähinnä työpaikalla. Odotan sit jotenkin että esim mies täyttäisi tämän tyhjiön. Sillon kun on se oma juttu mihin panostaa, esimerkiks vaikka keväällä pihan laitto ja uusien juttujen ideointi, niin parisuhde ja kaikki muukin tuntuu niin hyvältä ja mies rakastettavalta.