Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enkä halua tavata perheenjäseniä, ystäviä enkä ole enää kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta
30.07.2020 |
En tiedä tapahtuiko päässäni koronan ansiosta joku napsahdus, mutta huomaan etten kaipaa muita ihmisiä enää yhtään. Vaikka näkisin maailman komeimman miehen jossain, en tunne mitään, ei kiinnosta. Keksin aina tekosyitä kun perhe tai ystävät kutsuu johonkin tai haluaa nähdä.
En usko olevani masentunut kun olen ihan kiinnostunut asioista silti. Asioista, en ihmisistä. Ihmiset ei kiinnosta enää kakkakikkareen vertaa. Tykkään lukea ja opiskella itsekseni ja tuntuu että esim viikonloput on ihan sekunnissa ohi.
Onko tämä nyt ihan OK vai tarvitseeko ihan jokainen ihminen toisia ihmisiä elämäänsä?
Kommentit (8)
Se on ihan ok. Itselleni käynyt samoin. Aion erakoitua täysin ja nautin elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tällä palstalla aika iso osa ole sitä mieltä, että toiset ihmiset ovat lähinnä riesa?
Suosittelen sua lukemaan hieman peilisoluista ja pohtimaan asiaa sen kautta.
Taustoita enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tällä palstalla aika iso osa ole sitä mieltä, että toiset ihmiset ovat lähinnä riesa?
Suosittelen sua lukemaan hieman peilisoluista ja pohtimaan asiaa sen kautta.
Taustoita enemmän.
Laita hakuun ketju " Haluan erakoitua"
Mulla sama. Mietin ensin onko se ok, mutta elämä on parempaa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen lukenut peilisoluista, mutta silti kaipaan etenkin jotakuta aikuista jonka vieressä nukkua, ja jonka kanssa jutella.
Ihmiset on erilaisia. Ap olis hyvä tiedustelija metsästäjä-keräilijä-aikana.
Erakoilta uupuu usein miellyttämisenhalu, hymyilevyys ja sosiaalisuus nykymittapuulla. Teennäisyyttä ei siedetä. Ihmiskontaktit uuvuttavat tai aiheuttavat jopa oksettavaa tai muuta sellaista oloa, burnoutit yleisiä. Korkeintaan yksi-kaksi sydänystävää, joihin luotetaan, ehkä parisuhde toisen erakon kanssa. Lemmikit usein ihmisiä tärkeämpiä.
Syynä erakkomaisuuteen muun muassa huonot elämänkokemukset kuten syrjiminen, kiusaaminen, ulkopuolisuuden ja sopimattomuuden tunteet eri ympäristöissä ja toisaalta perintötekijät.
Eikös tällä palstalla aika iso osa ole sitä mieltä, että toiset ihmiset ovat lähinnä riesa?
Suosittelen sua lukemaan hieman peilisoluista ja pohtimaan asiaa sen kautta.