Lue keskustelun säännöt.
En enää tunnista ajatuksia omiksi
30.07.2020 |
Olen käyttänyt masennuslääkettä 2vuotta putkeen välillä ollut lyhyt tauko. Se on tarkoitettu lähinnä hermo kivun helpottamiseen joka tuli leikkauksen jälkeen. Ja en ole varma enää olenko jossain psykoosissa kun, ajatukset tuntuu tosi oudoilta.
Olen muuttunut vihaiseksi ja uhoan jokaiselle auktoriteetille, suutuin lääkärille kun hän huomautti ylipainostani. Ja en enää käy mummoilla kylässä niinkuin ennen. Pelottaa mitä mulle on tapahtunut että johtuuko tää noista lääkkeistä, itken niin etteivät toiset huomaa koska ahdistaa olla tälläinen ilkeä kiusaaja ja ennen tulin toimeen muiden kanssa.
Olen ajatellut huomaako läheiset muutoksen he kyllä tietää lääkkeen käytöstä. Pelottaa että suututan jonkun mulle tärkeän ihmisen tällä typerällä käytökselläni, joka on tullut lääkkeen käytön takia.
Huoh :/
Kommentit (5)
Tosi pelottavaa ajatella miten lääkkeet sekottaa ihmisen pään. Yritän kaikin keinoin lopettaa sen käytön vaikka millä hinnalla hyvänsä en halua olla mikään säälittävä uhooja joka paikassa. Kun en koskaan ennen ollut ja nyt en kunnioita ketään. Sitäpaitsi luulen että kaikki on suuttuneet mulle vaikka ei ole. Tää on niin raskasta että näen painajaisia joka yö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärille mars ja lääkkeiden vaihto. Sinä olet oma asiantuntijasi ja tiedät, että nyt on huono.
Täytyy vaihtaa lääke toiseen ennenkuin sekoan lopullisesti. Halusin vaan johonkin purkaa näitä ajatuksia kun tuntuu että ihmiset on alkaneet pelkäämään mua ja sitä en ikinä halua. Kuulostaa oudolta mutta en ihmettele vaikka pelkäisikin kun käytös on mitä on. Nojoo ei muutaku puhelin käteen ja soittamaan.
Joo lääkkeet vaihtoon mahdollisimman pian. Mulle aiheutti eräs masennuslääke (paroxetin) voimakkaita pakkoajatuksia ja mielikuvia toisten ja itsen vahingoittamisesta ja tap pamisesta. Lisäksi tuntui etten aina tiedä olenko hereiillä vai unessa, oli epätodellisuuden tunne. Pakko oli vaihtaa lääke, koska aloiin pelätä että entä jos jossain vaiheessa luulen olevani unessa ja alan toteuttaa niitä hirvittävän julmia ajatuksia ja mielikuvia.
Ja ne ajatukset oli oikeasti superahdistavia. Olen yleensä sellainen että varsinkin lapsista ja eläimistä tykkään ihan valtavasti. Mutta kun söin tuota lääkettä, niin esim. vauvan näkeminen kaupassa saattoi tuoda voimakkaat mielikuvat siitä miten hakkaisin sen silmiä puhki saksilla, ja söpön koiran näkeminen ajatuksia mitä hirveimmistä kidutus- ja tap pamistavoista. Minua oksetti ja pelotti ne ajatukset, mutta ne tuli väkisin silti. Onneksi loppui kun lääkkeen lopetin.
Ajatukset eivät ole omiasi.