Ulkomaalaisen kanssa naimisissa / avoliitossa olevat!

ärsyttävintä on ihmisten ennakkoluulot ulkomaalaista kohtaan, parasta on monikulttuurinen elämä,vaikkakin aikas ns. suomalaisittain eletäänkin..

kahdessa eri maassa ja kahdessa eri kulttuurissa. Voimme poimia kummastakin parhaat päältä (joskin asumme Suomessa pääasiassa, joten joudumme kestämään Suomen huonot puolet).



Kuuntelemme kahden eri maan musiikkia "kotimaisia listahittejä", meillä on kahden eri maan juhlia ja ennen kaikkea makumuistoja/ruokia kahdesta eri kulttuurista.

ikävintä voisi olla joskus kulttuurierot. Esim. erilaiset odotukset siitä, että millainen avioliiton pitäisi olla. Tai miten lapset kasvatetaan. Tosin jos molemmat on toisensa huomioonottavia niin nuo kulttuurierotkin on aika pieni kivi kengässä. Kompromisseja tekemällä molemmin puolin sopu säilyy.

...eli se kansallisuus on siinä sivuseikka. Eli suurin osa mieleentulevista asioista liittyy hänen persoonallisuuteensa, ei kansallisuuteen. :) Mutta jos etsimällä etsii niin mukavaa on että mies on aika hyvä puhumaan tunteistaan ja muutenkin sosiaalisesti lahjakas, eikä ole sulkeutunut, kuten niin monet suomalaiset naiset sanovat suomalaisten miehiensä olevan. Joskus ajattelen että olisi kiva jos hän osaisi paremmin suomea (osaa siis aika paljon ja ymmärtää, mikä on sinänsä saavutus koska emme asu emmekä ole asuneet Suomessa, on opetellut kursseilla ja kuunetelemalla). En itse halua puhua hänen kanssaan suomea koska meillä on yhteinen, molemmilta äidinkielenomaisesti sujuva kieli, mutta kun puhun lasten kanssa suomea olisi joskus kivaa että hän ymmärtäisi ihan viimeistä nyanssia myöten mistä puhutaan. Kyseessä on siis keski-eurooppalainen mies.

"Ikävintä" ehkä on jotkut hänen kulttuuristaan/uskonnostaan tulevat "uskomukset" jotka joskus nostavat päätään mutta ei kyllä häiritsevässä määrin. Kuten joku tuolla sanoikin, myös minulla suurin osa mieleentulevista on persoonaan itseensä liittyvää.



Mukavinta on kun elämään tulee sisältöä myös toisesta kulttuurista; saa tutustua uusiin ihmisiin ja siellä perhekeskeisyys on ihan toisenlaista kuin täällä.

ikävintä: anoppi :)

Mukavinta ehkä se, että meillä on kaksi kotimaata. Eli voimme lomailla miehen kotimaassa aivan eriöailla kuin turistit.



Ikävää on uskontoerot. Kulttuurierot eivät juurikaan paina ja molemmat ollaan sopeutuvaisia ja joustavia. Mutta miehen vahva uskonnollisuus ajoittain ärsyttää, kuten myös miestä minun välinpitämättömyyteni uskontoa kohtaan.

Pitaakin oikein miettia tata, koska minullakin oli kylla ihan hanen persoonastaan kiinni tuo naimisiinmeno...



Irlantilaisena han on ainakin tuonut mukanaan muutaman ylimaaraisen juhlapaivan, mutta muuta en nyt keksi.



Meilla ei kylla ihan rehellisesti sanottuna ole tullut vastaan oikein mitaan kulttuurieroja: huumori on sama, jne. Asumme Irlannissa, joten on vaikea erottaa miesta ymparistostaan, eli mika on persoonaa ja mika ympariston kasvatuksen tulosta... Tosin asuimme myos muutaman kuukauden Suomessa, enka siis, kielta lukuunottamatta, siellakaan huomannut mitaan erityista "ulkomaalaisuutta" hanessa.

Meidan Suomi-kerhossa taalla on monia suomalais-irlantilaisia pareja ja vahan samanlaisia on kaikkien kokemukset olleet. Ehka sitten suomalaiset ja irkut ovat aika samanlaista porukkaa tai ainakin sopivat hyvin yhteen.



Yhta juttua han ihmetteli muutaman kerran, nimittain pohjien ottoa. : D Irlannissa ei kukaan oikeastaan ota pohjia (ellei esim. syoda ennen ulos lahtoa tai ole jotkut juhlat) ja han ihmetteli, etta miksi mina otin viinia, kun saahan sita sitten sielta pubistakin. Muistutin hanta Suomen alkoholihinnoittelusta, ja sitten hankin ymmarsi taman suomalaisen "logiikan".

Parasta, maailmankuvan laajentuminen uuden kulttuurin oppimisen myötä sekä se, että lapsille voi valikoida kummastakin kulttuurista ne parhaat palat.



Harmillisinta se, että miehen sopeutuminen Suomessa elämiseen ei onnistu, eli siis me elämme täällä toisessa maassa. Olisi mukava viettää pidempiä jaksoja Suomessakin!

Parasta hänen ulkomaalaisuudessaan on suhteemme kulttuurillinen monipuolisuus ja se että lapsista tulee kaksikielisiä. Isovanhempien kautta he oppivat vielä kolmattakin kieltä.



Vaikeinta on se, että mies ikävöi ajoittain kotimaataan eikä osaa täydellisesti suomea. Se vaivaa häntä itseään, ei minua.

parasta on monipuoliset keskustelut ja maailmankuvan avartuminen, kun toinen voi usein antaa erilaisen näkökulman mihin tahansa asiaan. Kääntöpuolena sitten sekä Suomessa että miehen kotipäässä ärsyynnyn ihmisistä, jotka ei ymmärrä, että asiat voi tehdä monella tavalla.



Hyvää on myös lasten kasvaminen ymmärtämään erilaisuutta, sekä se, että on kaksi kotimaata ja esim. jos Suomen harmaa talvi harmittaa, voi lohduttautua sillä, että koska tahansa voimme kohtuuhelposti muuttaa miehen kotimaahan.



Harmillista on, että olemme vähän vieraita joka paikassa. Ystävissämme ei ole kaksikulttuurisia perheitä ja tuntuu, että kukaan ei oikein ymmärrä, miten se vaikuttaa tilanteeseemme. Kaikkein huonointa on, että miehen kiva perhe asuu niin kaukana.

Plussat:

lapset oppivat luontevasti kaksi kieltä

Voimme lomailla toistemme kotimaissa helposti ja hieman halvemmalla kuin muut, tosin kun lennot joutuu kuitenkin maksamaan niin ei se mitään ilmaista ole.





Miinukset:

Inhottavaa kun ei voi puhua suomea miehen kanssa, asumme ulkomailla ja mies ei osaa suomea, puhumme englantia miehen kanssa.

Matkat tulee lähinnä suunnattua kotimaidemme välillä. Joka vuosi on kuitenkin käytävä Suomessa niin ei kauheasti jää varaa matkustella muualla.

Tietyt kulttuuri- ja käyttäytymiserot, jotka voivat olla häiritseviä