Raskaus ja koiran välttely

Meillä on sopeutuneet koirat hyvin raskauteen, käuttääntyneet suojelevasti, ovat olleet huomattavasti nuorempia. Kannattaa seurata tilannetta ja etsiä tarvittaessa koiralle eläkekoti, koira vaikuttaa syressaantuneelta jo nyt tilanteesta.

Ai, mä ajattelin, että sä välttelet koiraa, se on kait tavallisempaa. Kun olin raskaana, meidän vanha koira tajusi sen aika aikaisessa vaiheessa ja alkoi seurata mua joka paikkaan. Se jäi osittain päälle lasten saamisen jälkeen, koira tuli yleensä sinne, missä mä olin ja esim. jäi nukkumaan yläkertaan, jos mä jäin nukkumaan. Ihan jalkojen juuressa se ei kuitenkaan enää halunnut kaikkea aikaansa viettää, toisin kuin silloin, kun olin raskaana. Tässä oli vain se ikävä puoli, että koira haisi raskausaikana mun nenään ellottavalta ja etenkin loppuraskaudesta vieroksuin koiraa. Se jatkui myös jonkin aikaa pikkuvauva-aikana. Sovimme mieheni kanssa, että hän huomioi koiraa ja huolehtii sen aktivoimisesta ja lenkittämisestä niin kauan kuin ellotus kestää. Kiitoksena tästä koira tosiaan leimautui muhun enemmän ja enemmän :D

Niin, ja meillä koira ei koskaan oppinut tykkäämään lapsista, vaikka oli kohtalaisen nuori, kun ensimmäinen lapsi syntyi. Kyllä se lapsia perheenjäseninä piti, mutta ei halunnut varsinaisesti olla lasten kanssa. En olisi kyllä missään nimessä antanut koiraamme uuteen kotiin...

nro 2

Sinä varmasti tuoksut erilaiselta. Ehkä koira haluaa antaa sinulle tilaa eikä oikein tiedä miten pitäisi toimia.

Kerron vielä sen, että kun tulimme sairaalasta mun vanhempien luo hakemaan koiraa, se säikähti muuttunutta hajua niin paljon, että juoksi karkuun. Voi olla, että saamani verensiirto vaikutti myös. Kaikenlaisia outoja tilanteita siis saattaa olla tulossa :D

nro 2

Tuo pois antaminen ei ole vaihtoehto, koira on perheenjäsen ja mennään sen mukaisesti eteenpäin. Muutenhan tässä ei ole ongelmaa, kunhan ei vain alkaisi aggressiivisesti lasta kohtaan. Tämä on kyllä täysin vastoin koiran perusluonnetta, mutta eläin on aina eläin.

Minä kyllä tämän hyljeksimisen kestän ja on malttia odottaa tilanteeseen sopeutumista.

Olen myös itse miettinyt sitä, että jos haju on muuttunut ja se vaikuttaa. Jostain luin, että koira voisi jopa kuulla sikiön sydänäänet ja tämä stressaisi koiraa?

-Ap

Totta kai koira haistaa raskauden!

Luonnossa monien lajien raskaanaolevat naaraat ovat usein äköisiä ja urosten ei kuulu tulla liian lähelle. Poikasten/pentujen synnyttyä urosten tehtävä on vartioida ja huolehtia ravinnosta, ihan lähelle pieniä pentuja naaras ei uroksia useinkaan päästä. Joillain lajeilla ihn syystäkin, koska urokset voivat tappaa pennut.

Ehkä oma koirasi haluaa olla nyt vaan varovainen eikä ainakaan olla mikään uhka "emänartulle". Koirat käyttävät viestinnässä rauhoittavia signaaleita ja yksi niistä on huomiotta jättäminen ja poispäin katsominen, kun ei haluta paineistaa tai ahdistaa toista. Ehkä kyse on tästä. En usko tämän luonteisen koiran olevan aggressiivinen vauvaakaan kohtaan, pikemminkin haluaa silloinkin väistää ja antaa tilaa. Siksi on hyvä järjestää koiralle paikka, johon pääsee rauhoittumaan ja johon lapsella ei ole pääsyä.

Mulla on vähän sama tilanne, mutta kissan kanssa. Ennen oli ihan hullu sylikissa ja tuli sänkyyn viereen ja päälle makaamaan yms. Nyt ei tuu sänkyyn ollenkaan jos oon yksin siinä, ja iltaisin on ihan toisessa päässä miehen vieressä. Hyppii kyllä miehen syliin ja kiehnää tässä kiinni ihan normaalisti, ehkä jopa vähän enemmän kun ennen. Muutamaa lasta kissa on tavannut, ja nauttii niiden rapsutuksista yms, ja on muutenkin maailman kylmähermoisin kissa, niin en oo kyllä huolissani et miten tulee reagoimaan sit vauvoihin. Ehkä se tosta sit taas normalisoituu muakin kohtaan kun lapset on maailmassa :D

Tuoksut erilaiselta ja kuten mainitsit, niin koira voi reagoida vauvaan.

Mutu-kirjoitus, joka ei perustu mihinkään tutkimukseen: juttelisin koiran kanssa ja koiraa silittäen ja rapsutellen kertoisin odotuksesta ja tulevasta vauvasta.

Useimmat koirat ovat lempeäluontoisia ja suhtautuvat mukavalla tavalla lapsiin.

Mun veljen sukulaisen koira, jota nään aika paljon, hyljeksi mua raskaana ollessa, ja varsinkin pikkuvauvaa se juoksi ihan karkuun, vaikka on kiltti ja seurallinen muuten, mutta nyt taaperoaikana meidän suhde on taas normalisoitunut.