olenko mielestäsi epäkypsä äidiksi

Olin 35-vuotiaaksi asti sitä mieltä, että en ikinä hanki lasta. Kun sitten vihdoin pehmenin ajatukselle lapsesta, vannoin, että en ainakaan synnytä alakautta. Ja nyt olen nelivuotiaan äiti, joka synnytti alakautta. Ei tullut repeämää eikä muitakaan traumoja. Maha oli valtava, mutta kilot katosivat itsestään. Vauvakuumetta ei koskaan ollut, mutta ihan hyvin kiintymyssuhteen rakentaminen on sujunut. Ehkä on kuule jopa armollisempaa olla koko jutusta vähemmän innoissaan. Kun pelkää pahinta, voi yllättyä vain positiivisesti :-).

Aika karski pitää olla, jos ei yhtään pelkää synnytystä ja sitä, millaisia vammoja ja kipuja siitä mahdollisesti saa. Joten älä ap yhtään murehdi, tuollaisia asioita kuuluu vähän jännittää.

JOS pelko on kovin paha, niin juttele asiasta neuvolassa ja pyydä lähetettä pelkopolille. Useimmille auttaa jo tiedon saanti ja se, että käy tutustumassa synnärillä etukäteen.

Ja mitä äitiyteen tulee, niin tässä sinulle salaisuus: ei meistä kukaan ole täydellinen äiti, ei edes av-mammoista kukaan ;-) Joten riittää, että olet kohtuullinen äiti ja rakastat lastasi. Rakkautta opit tuntemaan varmasti ajan kanssa, vaikka ei ehkä ihan synnytyssalissa vielä iskisikään Suurta Tunnetta päälle.

ja raskaus on hirveää, lihoo ja vituttaa koko aika, ei saa juoda eikä polttaa ja mies menee menoillaaj ja itse kökkii kotona. sit se synnytys, ihan helvettiä kipujen takia ja sen jälkeen 2kk veri valuu eikä voi sekstata. pahin on kuitenkin vielä edessä, noin kolmen vuoden valvominen yötä päivää ja sit pitää jaskaa väsyneenä käydä töissä ja tapella päiväkodin jälkeen väsyneen lapsen kanssa nukkumaan menosta ym asioista.



älä tee lapsia.

eli viimeinen käyttöpäivä ei ole ihan vielä käsillä niin mikäs siinä jos vielä odottelet sen lapsen teon kanssa. Kuulostat vähäsen siltä, että et olisi vielä ehkä valmis.

ja raskaus on hirveää, lihoo ja vituttaa koko aika, ei saa juoda eikä polttaa ja mies menee menoillaaj ja itse kökkii kotona...

Mahtaako miehesi olla kypsä isäksi, kun jo odotusaikana jättää äidin yksin?

jotenkin vaan niin kauheasti pelottaa se ajatus lapsesta ja raskaudesta. Pelkään lisäksi synnyttämistä ihan hirveästi tosiaan. Olen jo miettinyt kaikkia mahdollisia keinoja kikkailla sektio mutta saa sitten nähdä. Toisaalta uskon siihen, että sitten kun on viimeisillään raskaana, tekee mitä vaan että saisi vauvan ulos=)



Huh huh.

yritä keskittyä nykyhetkeen ja luota siihen, että sinusta pidetään hyvää huolta synnärillä. Ihan varmasti se sujuu hyvin - ja olennaista on, että joka tapauksessa etukäteen stressaamisesta ei ole MINKÄÄN VALTAKUNNAN HYÖTYÄ.



;-)