Toimiiko naapuriapu asuinympäristössäsi?
Tällaisessa pienessa hämäläiskylässä naapuriapu on luontevaa.
Metsästäjät antavat kylän koiratalouksiin peuran- ja hirvenroippeet. Itse annetaan puutarhasta ylimääräiset omenat hirvieläinten ruokintaan.
Omalla kauppareissulla tuodaan autottoman naapurin ostokset, ellei peräti oteta häntä mukaan ostoksille. Perennoiden jakotaimia ja ylimääräisiä puuntaimia annetaan naapreille mieluummin kuin että laitettaisiin ne kompostiin.
Muutama miespuolinen naapuri pilkkoo kuuntoilumielessä heikkovoimaisten eläkeläisten polttopuut.
Ehkä se on perua niiltä, ajoilta kun ainoa sosiaaliturva oli kirkon sairastupa ja kylän vaivaiset huutokaupattiin majoittumaan jonkun nurkkiin ja muut kustansivat talolle muutaman tynnyrin ruista.
Onko muilla kokemusta toimivasta naapuriavusta?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulla on se käsitys että jotkut täällä toisiaan auttelee.
Itse olen ulkopuolinen, enkä kehtaa apua pyydellä, enkä oikein voi itse auttaa toisiakaan.
Jos ei itsellä ole lapsia tai koiraa, naapureihin ei tutustu niin helposti. Pihatalkoot tai kuten meillä, tienhoitokunnan talkoot, on hyvä paikka tutustua. Jos on yhteinen pyykkitupa tai saunavuoro, siitäkin voi saada jutun juurta.
Jotain pientä apua pystyy antamaan jokainen. Muutama ystävällinen sana eläkeläisen kanssa voi olla hänen päivänsä kohokohta. Ei tarvitse leipoa ja viedä lämpimäisiä naapuriin, ei täällä maallakaan ainakaan enää ole tapana.
Kyllä minulla on se käsitys että jotkut täällä toisiaan auttelee.
Itse olen ulkopuolinen, enkä kehtaa apua pyydellä, enkä oikein voi itse auttaa toisiakaan.