Minulla on ongelma

En normaalisti tunne kateutta (miksi? Mennään siihen kohta), esimerkiksi jos kaupan pihaan kurvaa hieno auto, niin katson että oih, olisipa minullakin tuollainen. Mutta en tunne kateutta.

Mutta sitten on näitä surullisenkuuluisia henkilöitä, joiden koko elämä on olevinaan pelkkää onnistumista, onnellisuutta ja hankintoja. Kaikki on niin hienoa ja menee nappiin ja blaablaa.

Itsehän olen elänyt oikeasti hyvän lapsuuden ja teini-iän taloudellisesti (muut asiat pois lukien.) Olen saanut ison perinnön, yksi osa sitä oli oma asunto. Teetin valtavan remontin sinne. Myin, ostin erillistalon. Autonkin ostin, mutta halvan, hieman alle 10 000 €. Sen vaihdoin noin vuoden päästä nykyiseen.

Minulla olisi ollut mahdollisuus ostaa kallis auto. Tässä on syy miksi en ole kateellinen kaupan pihaan kurvaavista autoista. Eikä niistä ikinä tiedä ovatko ne koeajossa, leasing-autoja, paljon ajettuja...

Mutta koska olen fiksu, päätin etten lähde ainakaan heti törsäämään autoon, vaan katson ajan kanssa että mikä kannattaa ja mikä ei.

Olen vain ihan sokaistunut kaikelle. En näe sitä mitä itse olen saanut. Taloni on minulle vain koti, haaveilen omakotitalosta. Lapsuuden- ja teini-iän asuin omakotitalossa ja tiedän kyllä sen työn määrän.

Miksi en vain osaa nähdä sitä mitä minulla on ja ymmärtää, että joidenkin silmissä minä olen tällainen, jolla kaikki menee aina putkeen ja sitä rataa?