Jos elät vaatimatonta elämää niin minkälainen sun elämäsi oikein on?

Minulla on mielekäs ja erittäin joustava työ. Olen minimalisti, joten asuntoni ei ole täynnä roinaa joka pitäisi siivota. Tykkään kävellä metsässä ja hoitaa puutarhaani. En halua älyttömästi rahaa tai uusimpia tavaroita. Ostan vaatteeni kirppari

Asun vuokra - kerrostalossa lähellä työpaikkaa. Polkupyörällä, bussilla ja junalla kuljen. Käyn töissä, huolla teini-ikäisiä lapsia. Minulla on miesystävä, jota tapaan kerran viikossa. Noin neljä kertaa vuodessa on bileet kaveriporukan kanssa. Ystäviä tapaan pariin kuukauden välein, kun asuvat kauempana. Siivoan, laitan ruokaa, katson telkkua ja nettiä. Yritän välillä käydä lenkillä. Ulkomailla en käy. En harrasta erityistä.

Asun keskustan tuntumassa kerrostalossa, koska en jaksaisi hoitaa taloa tai puutarhaa. Mukavan hiljaista kuitenkin, lähinnä vanhuksia tässä talossa. Harvemmin törmää keneenkään.

Töitä teen vain sen takia, että saan rahaa elämiseen ja työpäivän päätyttyä en uhraa ajatustakaan sille. Ei stressiä.

Matkustelu ei ole koskaan kiinnostanut, mieluummin tutkin päänsisäistä maailmaa, sekä omaa että muiden. Netti on täynnä tietoa ja kuvaa kaikesta mahdollisesta, jos sellaista tarvitsee. Katselen paljon dokumentteja ja hyvää fiktiotakin telkkarista ja suoratoistopalveluista. Pelaan videopelejä, niiden maailmaan on helppo upota tuntikausiksi kerrallaan.

Minulla on lapsi, joka on luonani joka toinen viikonloppu. Hän tuo minulle valtavasti onnellisuuden ja ilon tunnetta.

En oikeastaan tarvitse muuta, joten voidaan sanoa että vaatimatonta elämää tämä on. Toki on naisten kanssa ollut joskus hyviä aikoja, mutta suhteet eivät montaa vuotta tahdo kestää kun olen näin minimalistinen. Naiset kaipaavat matkustelua ja sitä ja tätä ja tuota. Pidän silti verkkoja vesillä, jos vaikka jotain ihmeellistä vielä tulisi vastaan silläkin saralla.

Elämä on hyvin askeetista. Kaikki turha krääsä ja härdelli pois. Jopa ruokavalio on hyvin nuuka ja tylsä. Aina viikottain sama toistuu. En tuhlaa mihinkään ylimääräiseen. Minulla ei ole mitään sievää ja tyylikästä, eikä turhaa. Jopa kattolamppu roikkuu ilman varjostinta, koska en osaa päättää minkälaisen haluaisin. Nykyään en edes ajattele sitä. En tee tätä säästämisen innostamana, vaan ole luonteeltani minimalisti.

Tavaran vähentämisen lisäksi siihen kuuluu luonnossa oleminen ja eläminen hitaammin. Vähemmän suorittamista.

Asun 20neliön asunnossa. Ei autoa. Liikun pyörällä. Lämmitän enemmän puilla kotia talvella kuin sähköä käyttäen. En käy ulkomailla. Ostan harkitusti tuotteita, vaatteet aina alennuksesta. Ruokaan ? No joskus jätän syömättä, en vaan keksi syötävää tai en halua edes laittaa muutamaa euroa ruokaan. Silloin juon vain vettä.

Turhaa tavaraa ei ole, olen jopa aikeissa luopua televisiosta. Kaikki tarvittava näkyy läppärin kautta.

Monet kummeksuu, ihmettelee ja hämmästyy. Mutta elän oikeasti todella onnellista elämää. Eron jälkeen voin vihdoinkin hyvin (vaikka jouduin luopumaan asunnon koon takia lähes kaikesta omaisuudesta)

Nyt on oikeasti ihmisen hyvä olla!

Ei käydä töissä. Elellään velattomassa kt-asunnossa, ei lapsia kotona. Harrastetaan, mökkeillään, kotoillaan. Ostaminen ja matkustelu muuten kuin maata pitkin ei kiinnosta.

Asun yksin kerrostaloyksiössä. Harrastelen itsekseni mitä huvittaa, kokkaan yksinkertaista perusruokaa. Ei ole autoa, en käy salilla tai tapahtumissa, ei telkkaria. Simple life is good.

Teen ihania kotiruokia, en harrasta mitään vakuutuspelleilyä (paitsi kotivakuutus), ulkoilen paljon, en osta muuta kuin ruokaa. Pienepalkkaisena saan joka kuukausi säästöön 700e.

Ihmiset eivät ymmärrä kuinka helppoa on olla onnellinen ja vapaa.

Yksinkertaisesti en käy juuri muualla kuin lenkkeilen, luen ja haen ruokaa kaupasta. Vaatteita ostan, kun vanhat menevät rikki. En harrasta elokuvia, en teattereita, en konsertteja. Muutaman kerran vuodessa käyn kaupungilla, jos on asiaa. Telkkaria katson vähän lähes joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Teen ihania kotiruokia, en harrasta mitään vakuutuspelleilyä (paitsi kotivakuutus), ulkoilen paljon, en osta muuta kuin ruokaa. Pienepalkkaisena saan joka kuukausi säästöön 700e.

Ihmiset eivät ymmärrä kuinka helppoa on olla onnellinen ja vapaa.

Mistä päättelet etteivät ymmärrä. Kyllä ymmärtävät, mutta haluavat jotakin muuta.

Nautin musiikista, luonnosta, hyvästä ruoasta. Arvostan yhä enemmän taidetta ja kokemuksia ilman omistamista. Asun kuitenkin omistusasunnossa, koska se nyt on kuitenkin järkevää.

Elän vaatimatonta elämää osittain olosuhteiden pakosta, osittain omasta halusta. Ainoa lisä mitä nykyiseen elämääni haluaisin, olisi matkustelu, mutta siihen en ole vielä löytänyt uskallusta (saati rahaa). :D

Pikkuinen yksiö kivalla paikalla n. 1,5km päässä keskustasta. Olen lähes ääri-introvertti, joten kavereita näen sen muutaman kerran vuodessa. Muuten vietänkin päiväni yksin kotona läppäri/luuri/muu laite auki, sillä jo lapsesta asti iso osa harrastuksistani on ollut yksinpuuhailua päätteen ääressä. :D

Ei puolisoa, lapsia, lemmikkieläimiä, autoa tai edes ajokorttia – tai duunia. Töitä olisi kyllä kiva löytää, mutta menee tämä näinkin.