Mies ei enää kysy miten päivä on mennyt

Onko vastauksena aina valittamista tai syväanalyysiä jostain työtehtävästä? Tuollaiseen vastaukseen on nimittäin kohteliasta vastata takaisin korkeintaan muutamalla lauseella, ja kysyä samaa takaisin.

Ei multakaan kysynyt. Oli käyny vieraissa. Onneksi tuli ero.

Mitä hittoa ja kuitenkin myönnät toimivasi samoin. Olet vähintäänkin osasyy tilanteeseenne.

En tiedä miksi näin käynyt. Ennen soitteli töistäkin mutta kaikki sellainen on loppunut. Juttelimme muutenkin paljon kotona. Turhauttavaa tällainen, ei kivaa. ap

No voi voi, kysy sinä häneltä. Ehkä on vaan väsynyt? Ja jos olette samassa tilassa koko pv, niin miksi pitäisi kysyä? Onko muumit päässyt karkuun?

Ap, mitä ja millä sävyllä suustasi tulee ulos silloin kun juttelette?

Jos kuulumisten kysyminen johtaa usein valitukseen ja kaikkien työhuolien kippaamiseen puolison niskaan, niin en minäkään jaksaisi enää kysellä.

Ihan normaalisti puhun, en kippaa toisen niskaan sontaa tms. On etäinen, kylmä. Tuntuu joskus siltä että mun pitäisi pyytää anteeksi että olen olemassa. Miehestä en saanut mitään irti kun yritin kysellä että onko jotain ikävää tapahtunut vaiko mistä on kyse kun tunnelma on mikä on. Pari kk menty näin. ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalisti puhun, en kippaa toisen niskaan sontaa tms. On etäinen, kylmä. Tuntuu joskus siltä että mun pitäisi pyytää anteeksi että olen olemassa. Miehestä en saanut mitään irti kun yritin kysellä että onko jotain ikävää tapahtunut vaiko mistä on kyse kun tunnelma on mikä on. Pari kk menty näin. ap

Olen ollut samassa tilanteessa itse. Suhdetta takana nyt 21 vuotta. Yhtäkkiä mieheni muuttui etäiseksi ja sellaiseksi etten tunne häntä. Kyselin ja kyselin, koska se oli outoa ja olin lähes paniikissa ja ajatukseni laukkasi, että löytänyt toisen jne. En saanut mitään irti hänestä. Hän jopa rupesi nukkumaan eri huoneessa. Kun koskin häneen, niin hän työnsi minut pois. Se tuntui hirveältä ja sillon olin jo varma, että sutinaa muualla. En jostain syystä silti suuttunut tai ruvennut meuhkaamaan, koska jotenkin hänen käytös ei silti niin tuntunut siltä, että olisi toinen. En tiedä miksi osasin ajatella kaiken keskellä noin. Eräs aamu mies sanoi, että taidan tarvita apua. Kysyin mihin. Sitten kertoi, että on niin loppuun palanut työssä, kun deadlinea puskee ja puhelin soi tauotta ja kaikki kyselee sitä ja tätä ja ei muista asioita mitä kukin on sanonut. Ei ollut nukkunu juurikaan ja halusi vaan olla. Hän sanoi ettei osannut enää ajatella asioita niin, että minä olisin hänen tukena ja puolella. Hän rupesi näkemään minutkin sellasena, joka haluaa vaan häneltä suorittamista. Kun mieheni kertoi asiasta, niin otin heti läppärin eteen ja googletin kaikki paikat mistä saa apua ja vein hänet saamaan apua. Ensin yksityinen ja sitten se vaihtui kunnalliseen. Nyt mies kunnossa. On ihmetellyt itse sitä, että näki minutkin sellasena ihmisenä mitä näkee työelämässä. Pyysi anteeksi.

Ehkä sinunkin mies kokee samaa. Ota varovasti hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalisti puhun, en kippaa toisen niskaan sontaa tms. On etäinen, kylmä. Tuntuu joskus siltä että mun pitäisi pyytää anteeksi että olen olemassa. Miehestä en saanut mitään irti kun yritin kysellä että onko jotain ikävää tapahtunut vaiko mistä on kyse kun tunnelma on mikä on. Pari kk menty näin. ap

Olen ollut samassa tilanteessa itse. Suhdetta takana nyt 21 vuotta. Yhtäkkiä mieheni muuttui etäiseksi ja sellaiseksi etten tunne häntä. Kyselin ja kyselin, koska se oli outoa ja olin lähes paniikissa ja ajatukseni laukkasi, että löytänyt toisen jne. En saanut mitään irti hänestä. Hän jopa rupesi nukkumaan eri huoneessa. Kun koskin häneen, niin hän työnsi minut pois. Se tuntui hirveältä ja sillon olin jo varma, että sutinaa muualla. En jostain syystä silti suuttunut tai ruvennut meuhkaamaan, koska jotenkin hänen käytös ei silti niin tuntunut siltä, että olisi toinen. En tiedä miksi osasin ajatella kaiken keskellä noin. Eräs aamu mies sanoi, että taidan tarvita apua. Kysyin mihin. Sitten kertoi, että on niin loppuun palanut työssä, kun deadlinea puskee ja puhelin soi tauotta ja kaikki kyselee sitä ja tätä ja ei muista asioita mitä kukin on sanonut. Ei ollut nukkunu juurikaan ja halusi vaan olla. Hän sanoi ettei osannut enää ajatella asioita niin, että minä olisin hänen tukena ja puolella. Hän rupesi näkemään minutkin sellasena, joka haluaa vaan häneltä suorittamista. Kun mieheni kertoi asiasta, niin otin heti läppärin eteen ja googletin kaikki paikat mistä saa apua ja vein hänet saamaan apua. Ensin yksityinen ja sitten se vaihtui kunnalliseen. Nyt mies kunnossa. On ihmetellyt itse sitä, että näki minutkin sellasena ihmisenä mitä näkee työelämässä. Pyysi anteeksi.

Ehkä sinunkin mies kokee samaa. Ota varovasti hänen kanssaan.

Tämä on muuten totta! Minun mies myös välillä hukkuu töihin.. stressaa, nukkuu huonosti ja lisäksi vielä juo stressiinsä alkoholia mikä kuluttaa ihmistä vaan enemmän. Keskusteluyhteys huono nykyään, vaikka meilläkin pitkä liitto takana.

Kiitos edelliselle vastaajalle. Juu, täälläkään mies ei enää nuku yhtä paljoa kuin ennen. ap