Lue keskustelun säännöt.
Asia, josta et pysty puhumaan kenenkään kanssa
14.07.2020 |
Mikä on asia, joka vaivaa elämääsi ja haluaisit puhua siitä, mutta et kehtaa tai pysty puhumaan siitä kenenkään kanssa. Anonyymisti on helpompi jakaa asioita :)
Kommentit (7)
Miten surullinen ja pettynyt olen siitä, että jäin lopulta ilman kumppania, puolisoa.
Esitän vahvaa ja hyvin pärjäävää, mutta sisimmässäni en toivo mitään muuta, kuin että vielä löytäisin rakastetun - joka myös rakastaisi minua.
Kaikki muu tuntuu turhalta, elämän täyteaineelta. Ilman rakkautta ei ole mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puhu kenellekään lapsuudestani, paitsi koulunkäynnistä.
Meillä oli väkivaltainen äiti, joka paitsi hakkasi meitä lapsia, myös pahoinpiteli sanallisesti. Erityisesti hän ivasi, ilkkui ja pilkkasi kun meillä oli vieraita, kertoi kaikki lasten salaisuudet vieraille.
Välillä hän teatraalisesti pakkasi nuorimmalle laukun juuri ennen nukkumaanmenoa ja käski tämän lähteä, vaikka tämä ei ollut vielä kymmentä vuotta täyttänyt. Me muut itkimme ja pyysimme äidiltämme armoa nuorimmaiselle, jotta tämä saisi jäädä kotiin. Pikkuveljen vika oli se, että hän oli vähän hidas ja puhe oli huomattavan viivästynyt.
Yksi äidin bravuureista oli käskeä lapset pihalle leikkimään ja tulla tasan tunnin kuluttua kotiin saamaan selkäsauna. OLi tosi kiva odottaa pihalla tunnin kulumista. Minä vanhimpana sain kuritusta paljon useammin kuin pikkusisarukset, sillä otin usein heidän tekemiään virheitä syykseni. Tiesin kestäväni hakkaamisen paremmin.
Lähdin kotoa heti kun koulu oli käyty, kuten kaikki sisarenikin. Olin monta vuotta tapaamatta vanhempiani, mutta nyt äiti on vanha ja sairas. Pelkää kuolemaa. Olen antanut anteeksi, mutta en pysty puhumaan lapsuudestani edes miehelleni.
Vierailija kirjoitti:
En puhu kenellekään lapsuudestani, paitsi koulunkäynnistä.
Meillä oli väkivaltainen äiti, joka paitsi hakkasi meitä lapsia, myös pahoinpiteli sanallisesti. Erityisesti hän ivasi, ilkkui ja pilkkasi kun meillä oli vieraita, kertoi kaikki lasten salaisuudet vieraille.
Välillä hän teatraalisesti pakkasi nuorimmalle laukun juuri ennen nukkumaanmenoa ja käski tämän lähteä, vaikka tämä ei ollut vielä kymmentä vuotta täyttänyt. Me muut itkimme ja pyysimme äidiltämme armoa nuorimmaiselle, jotta tämä saisi jäädä kotiin. Pikkuveljen vika oli se, että hän oli vähän hidas ja puhe oli huomattavan viivästynyt.
Yksi äidin bravuureista oli käskeä lapset pihalle leikkimään ja tulla tasan tunnin kuluttua kotiin saamaan selkäsauna. OLi tosi kiva odottaa pihalla tunnin kulumista. Minä vanhimpana sain kuritusta paljon useammin kuin pikkusisarukset, sillä otin usein heidän tekemiään virheitä syykseni. Tiesin kestäväni hakkaamisen paremmin.
Lähdin kotoa heti kun koulu oli käyty, kuten kaikki sisarenikin. Olin monta vuotta tapaamatta vanhempiani, mutta nyt äiti on vanha ja sairas. Pelkää kuolemaa. Olen antanut anteeksi, mutta en pysty puhumaan lapsuudestani edes miehelleni.
Voi sinua raukkaa. 😢 Olen todella pahoillani puolestasi. Olen myös itse väkivaltaisen äidin lapsi. Toivon todella, et joskus vielä rohkenet puhua jollekin. ❤️
Vierailija kirjoitti:
Miten surullinen ja pettynyt olen siitä, että jäin lopulta ilman kumppania, puolisoa.
Esitän vahvaa ja hyvin pärjäävää, mutta sisimmässäni en toivo mitään muuta, kuin että vielä löytäisin rakastetun - joka myös rakastaisi minua.
Kaikki muu tuntuu turhalta, elämän täyteaineelta. Ilman rakkautta ei ole mitään.
Tässähän se jo tyhjentävästi sanottiinkin eli täysin sama homma.
Elämä tuntuu tosi tyhjältä ilman kumppania. Haluaisin jakaa elämää sen tärkeimmän kanssa. Haluaisin läheisyyttä ja seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys. Sosiaalista elämää eli kavereita ollut viimeksi 13 v sitten. En enää edes osaisi olla ihmisten kanssa mutta kaipaan silti seuraa.
Ei enää nykyisin mikään. Aikoinaan kesti pari vuotta löytää toinen ihminen, jolla on ollut sama sairaus kuin minulla ja joka vastoin kaikkia ennusteita selvisi siitä vielä hengissä. Amerikkalaisen hieman toiseen sairauteen liittyvän vertaistukiryhmän kautta löytyi yksi saksalainen mies, jolla on ollut tämä sama harvinainen, 90%:sti kuolemaan johtava sairaus ja joka selvisi siitä hengissä.