Sinä positiivisen elämänasenteen omaava henkilö!!!!

että positiivisen elämänasenteen voisi oppia. Olen huomannut lähipiiriäni havainnoimalla, että ne, jotka ovat sellaista lyhytvihaista tyyppiä, ovat usein luontaisesti myös positiivisemmin asioihin asennoituvia. He unohtavat pikku vastoinkäymiset ja arjen vääryydet nopeasti ja jatkavat taas mukavasti elämäänsä.



Sellaiset pitkävihaiset asioita viikkokausia pyörittävät ovat yleensä hyvin negatiivisia.



Tästä olen vähän päätellyt, että positiivinen elämänasenne (tai vastaavasti negatiivinen) on vähän luonnekysymys. Luonnetta taas ei voi oikein muuttaa.

Ja sitten on vielä niin, että kun ikää tulee ja realismi kasvaa, tuntuu, että ne ikuiset pessimistit hapantuu vaan entisestään ja optimistit ajattelevat, että kyllä elämä kantaa. Vaikka on aikaisemminkin ollut joskus vaikeaa ja silti on selvitty, niin nytkin-ajattelutavalla. Eli aika paljon on varmaan kiinni luonteesta.

Kun tulee vastoinkäymisiä, itken aikani (ihan kunnolla itken ja suren murheen alhossa päivän-pari) ja sitten taas noustaan.



Motto on kai, että kyllä me tästä selvitään, aina ennenkin on kaikesta selvitty.



Elämänkokemus tuo uskoa tulevaan, itselläni myös usko Jumalan johdatukseen ja huolenpitoon, kuolemakaan ei ole mikään loppu.



Ja elämän arvot. Mietityttää miten suurta murhetta jotkut ottavat materialistisesta menestyksestä. Meillä menee nyt ihan hyvin, mutta jos joku taloudellinen katastrofi tapahtuisi, en ymmärrä, miksi elämä pitäisi sen takia lopettaa. Perhe jää, ystävät, elämä, kaikki oikeasti arvokas. Raha on vain väline.

ja uskon siihen, että se toteuttaa itseään...eli kun uskoo hyvään ja positiiviseen niin näin tapahtuu. Totta kai minullakin on murheita, mutta itken ja käsittelen ne intensiivisesti itkemällä, muiden kanssa keskustelemalla (en pidä sisälläni) ja murehtimalla hetken ja jatkan matkaa ilman katkeruutta ja kuormaa. Myös se, että osaa nauraa itselleen on aika tärkeää. Yritän myös hyväksyä sen, etten voi muuttaa muita enkä aina olosuhteitakaan, joten oman asenteeni on taivuttava ja kasvettava erilaisiin tilanteiseen. Tulen monilapsisen yksinhuoltajaäidin perheestä. Elämä oli lapsena rankkaa ja äidilläni todella kovaa, joten usein vertaan elämääni äitini elämään ja ajattelen, että mulla on kyllä kaikki niin helppoa, silloin ei ollut nykyisiä kodinkoneita, eikä eineksiä, joista saa kiireessä apua....Minun molemmat mummoni olivat myös rautaisia naisia, joilla oli hulvaton huumori ja se on varmaan tarttunut minuunkin.

Mutta tiedän, että AINA on parempaa tiedossa, sen on elämä mulle opettanu. Vaikka tänään menee päin v***ua, huomenna menee paremmin. Ja jos joku itselle tärkeä juttu menee "ohi suun" (duuni- tai opiskelupaikka tms), joku parempi juttu on ihan kohta edessä.



Ehkä mä oon realisti: Huonot asiat tapahtuu silloin kun niiden on määrä tapahtua ja hyvät asiat tapahtuu silloin kun niiden on määrä tapahtua. Mutta koska tiedän, että hyviä asioita tapahtuu, en osaa huonojenkaan kohdalla niin kauheasti stressata. Joo, mä oon positiivisväritteinen realisti:)

ei pidä vaatia täydellisyyttä, pitää osata rakastaa, antaa rakkautta, koska sillä tavalla sen saa varmennin takaisin.

Liikunta tekee myös olon keveäksi, pitää olla ystävällinen itselleen ja huolehtia itsestään kuin parhaasta aarteesta, koska sitä se elämä on... lahja.

Pitää pitää myös omatunto puhtaana, aina olla rehellinen. Silloin en mikään kaiva ja on helppo hymyillä ja ajatella positiivisesti.

Muista myös kehua itseäsi. :)