Tajusin, että ajattelen tosi negatiivisesti

Kävin tänään kampaajalla ja vieressäni istui toinen asiakas, joka jutteli niitä näitä kampaajan kanssa. Havahduin siinä heitä kuunnellessani, että enhän minä osaa tuollain puhua. Jotenkin niin iloista, kevyitä mukavia aiheita, pieniä ilon kohteita, joista tulee kuitenkin heille paljonkin hyvää mieltä.
Itselläni pyörii jatkuvasti kaikenlaiset murheet ja huolet, ikävät aiheet päässä ja sen myös kuulee jutuistani. Tuli sellainen olo etten halua itse enää jutella mitään, etten pilaisi mukavaa tunnelmaa.
Miten sitä itsekin pääsisi tuollaiseen mielentilaan? On niin ulkopuolinen olo muutenkin koko ajan juurikin siksi etten tunne olevani tarpeeksi iloinen ollakseni kenenkään kanssa. Yleensä parhaiten tulenkin toimeen muiden murehtijoiden kanssa.
Mikä avuksi? Onko kukaan saanut nostettua itseään tällaisesta negatiivisuuden suosta ja kuinka se tarkalleen tapahtui? Varmasti jotakin ajatusharjoituksia täytyisi tehdä, mutta olisiko kenelläkään esimerkkejä antaa?