Lue keskustelun säännöt.
INHOAN remontti-uhriutujia
12.07.2020 |
Siis näitä, jotka koko ajan remppaa ja odottaa kaikilta ymmärrystä väsymyksestä yms ikään kuin heillä olis syöpä tai joku muu asia, jota ei ole ite valittu. Suunnitelkaa ja kartoittakaa sen projektinne kesto ja budjetti ja oma osaamisenne hitto ETUKÄTEEN!!!!!!!
Pahimpia on maallemuuttajat, jotka odottaa työkaverien paikkaavan heitä koko ajan, kun perhe muuttaa johonki homeiseen asuntovaunuun kolmeksi vuodeksi eikä se remppa koskaan edes valmistu. Ikinä eivät kysy etukäteen, että onks ok, jos mä tästä lähtien myöhästyn joka päivä kolme seuraava vuotta ja unohdan ja hukkaan kaiken ja marisen työajalla vaikeuksista, jotka olen ITSE VALINNUT ELÄMÄÄNI.
Koskaan nää ei kuuntele etukäteen sitä, että hei, ette irtisano kotianne vielä vaan asutte ihmisten asunnossa siihen asti, että remppanne valmistuu. Ai ei ole varaa? No niin, kun ei ole varaa, ei ole varaa. Silloin ette lähde tällaiseen, jossa kaikki muut joutuu ottaan koppia teidän tyhmyydestänne. Jotain maatilan hirsi-päärakennusten remontteja ei tehdä pikkurahalla eikä teidän asuntovaunussa asuminen sitä ratkaise, mutta teidän parisuhteen, uran, terveyden ja lasten ystävyyssuhteet se asuntovaunuelämä kyllä pilaa. te ootte kuullut tän tarinan ja varoitukset kuusisataa kertaa, mutta ettehän te usko.
Kaupungin sarjaremppaajat on astetta vähemmän hankalia, koska niiden työmatka ei pitene ja niiillä on edelleen ruokakauppa ja joku lääkäri normaalin matkan päässä. Mutta nekin marisee väsymystään ja rahapulaansa. Ja sitten kun työpaikka/suku/kaveripiiri on kuunnellut vuoden sen yhden rempan uhriutumista, kas vain, kämppä myydään ja alkaa seuraava remppa "voittekste hoitaa meidän lapsia tän viikonlopun" "hoidatsä sen sadannen asiakastapaamisen" "pystytkö tuleen hioon vähän lattiaa" "voidaanko me lomailla teidän mökillä ilmasex kun mies remppaa ja voitteko heittää meidät sinne, ku meilleioo rahaa korjaa autoo".
Tiedoksi: kenenkään ei ole pakko rempata ikinä, jos ei ole rahaa, osaamista ja aikaa. Ja noita kaikkia on oltava. ITSELLÄ. Jos ei le, et remontoi ennen ku sulla on noita.
Tästä lähtien kun joku tiedottaa ostaneensa jonkun talon, johon "ihan pikku remppa tulissa ja me asutaan sen aikaa, kuukauden, asuntoautossa", sanon ystävyyden tai työsuhteen irti sillä sekunnilla.
Kommentit (19)
No teepä sinä se, minä sen sijaan edelleenkin autan itselleni rakkaita ihmisiä jos heillä on haastava elämäntilanne. On kyse se sitten vaikka rakentamisesta tai rempasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se nyt kauaa kestä. Jos joustat pari kolme vuotta. Ok ?
Zinc
Uhriutujat ylipäätään ovat hankalia ihmisiä.
Öh miksi he muka odottaisivat muiden paikkaavan heitä, itse lopetan työntekemisen kun työtuntini ovat täynnä. Jos työnantaja ei pysty järjestämään jotain muuta siksi aikaa se on heidän ongelmansa odotelkoon itse sorvin äärellä remontoijaa joka myöhästyy.
Vierailija kirjoitti:
Öh miksi he muka odottaisivat muiden paikkaavan heitä, itse lopetan työntekemisen kun työtuntini ovat täynnä. Jos työnantaja ei pysty järjestämään jotain muuta siksi aikaa se on heidän ongelmansa odotelkoon itse sorvin äärellä remontoijaa joka myöhästyy.
Ootko kuullu pienistä yrityksistä? Tai asiantuntijoista?
Tai siitä, että on yhteinen firma tällaisen vuosikausien remppaajan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän se nyt kauaa kestä. Jos joustat pari kolme vuotta. Ok ?
Zinc
Just tää, jos joustat pari kolme vuotta, että mä teen voittoa tällä kiinteistöllä. Ja sit lohdutat mua pari kolme vuotta ku ero ja lapsella vaikea astama siitä homeasuntivaunusta.
Vierailija kirjoitti:
No teepä sinä se, minä sen sijaan edelleenkin autan itselleni rakkaita ihmisiä jos heillä on haastava elämäntilanne. On kyse se sitten vaikka rakentamisesta tai rempasta.
Tota, he ovat itse VALINNEET tän "haastavan elämäntilanteen". Syöpä on haastava elämäntilanne, kuolema samoin, tai työttömyys yms itsestä riippumattomat tilanteet. Se, että ostetaan remonttikuntoinen asunto tai talo, on itse valittu haaste. Joka lähes poikkeuksetta kaatuu lähipiirin niskaan. Ja hiton usein päättyy eroon tai sairastumiseen.
Okei osa remonteista on pakollisia, löytyy just se homevaurio tms. Niitä mä en tarkoita. Niissä autetaan.
Mä puhun oman tuttavapiirin ihmisitä, joilla on kaikki hyvin ja sitten se elämä pilataan ostamalla maatalo, josta lapsikin ymmärtää, että puhutaan vuosien remontista, että on edes asuinkunnossa saati kaikkea sitä, mitä on fantasioitu. Tai ihmisistä, joilla kaikki hyvin, mutta halutaan vähän enemmän rahaa keinottelemalla parilla talolla ja asunnolla ja sitten lasketaan sen varaan, että lähipiiri hoitaa lasten hoidon ja harrastukset ja paikkaa duunissa. JA SE JATKUVA VALITUS. aina on niin vaikeaa ja rahat loppu, toisten oikeat huolet ei enää kiinnosta, koska omasta elämästä on rakennettu karmea eloonjäämistaistelu.
Sitten kun säkin oot viimeisen kymmenen vuoden ajan katsellut tätä joka puolella ja esim niin että itse auttqnut vuosia ja sitten omaan, järkevästi mitoitettuun remonttiin ei tullakaan auttamaan, mutta odotetaan, että kuitenkin se maalisuti kädessä kuuntelen tunnin marinaa sieltä heidän remonttitunaroinnistaan, niin kyllä, luulen, että alat ymmärtää mun näkökulmaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No teepä sinä se, minä sen sijaan edelleenkin autan itselleni rakkaita ihmisiä jos heillä on haastava elämäntilanne. On kyse se sitten vaikka rakentamisesta tai rempasta.
Tota, he ovat itse VALINNEET tän "haastavan elämäntilanteen". Syöpä on haastava elämäntilanne, kuolema samoin, tai työttömyys yms itsestä riippumattomat tilanteet. Se, että ostetaan remonttikuntoinen asunto tai talo, on itse valittu haaste. Joka lähes poikkeuksetta kaatuu lähipiirin niskaan. Ja hiton usein päättyy eroon tai sairastumiseen.
Okei osa remonteista on pakollisia, löytyy just se homevaurio tms. Niitä mä en tarkoita. Niissä autetaan.
Mä puhun oman tuttavapiirin ihmisitä, joilla on kaikki hyvin ja sitten se elämä pilataan ostamalla maatalo, josta lapsikin ymmärtää, että puhutaan vuosien remontista, että on edes asuinkunnossa saati kaikkea sitä, mitä on fantasioitu. Tai ihmisistä, joilla kaikki hyvin, mutta halutaan vähän enemmän rahaa keinottelemalla parilla talolla ja asunnolla ja sitten lasketaan sen varaan, että lähipiiri hoitaa lasten hoidon ja harrastukset ja paikkaa duunissa. JA SE JATKUVA VALITUS. aina on niin vaikeaa ja rahat loppu, toisten oikeat huolet ei enää kiinnosta, koska omasta elämästä on rakennettu karmea eloonjäämistaistelu.
Sitten kun säkin oot viimeisen kymmenen vuoden ajan katsellut tätä joka puolella ja esim niin että itse auttqnut vuosia ja sitten omaan, järkevästi mitoitettuun remonttiin ei tullakaan auttamaan, mutta odotetaan, että kuitenkin se maalisuti kädessä kuuntelen tunnin marinaa sieltä heidän remonttitunaroinnistaan, niin kyllä, luulen, että alat ymmärtää mun näkökulmaa.
Ap
Ja vaikka oliskin mahdollisuus auttaa, niin se huoli, kun näet jo alussa, että tää tulee menemään ihan pieleen. Varoituksia ei kuunnella. Sitten tulee se onnettomuus työmaalla, se sivusuhde sille toiselle puolisolle, se teini karkaa kotoa tai se vauva altistuu jollekin pölylle. Ja rahat menneet. Eikä siellä maalla pysty elämään kuten jossain Vallilassa, kötevästi ja helposti ilman omaa autoa. Mutta ei kuunnella. Ennen kuin on liian myöhäistä.
Mä näen tämän niin, että ymmärrän yhden ison rempan per ihminen tai perhe. Että ostetaan se talo tai asunto, säästetään siinä, että huonokuntoinen ja remontoidaan se. Yllätyksiä tulee joka remontissa ja sitten lopukta se on valmis ja siinä sitten asutaan pidempään tai ikuisesti. Nämä remppaajat ei ärsytä. Eivät vaikka välillä avautuvat väsymyksestään.
Mutta on totta, että on sellaisia, jotka remontoivat kovasti valittaen koko ajan. Yksi tulee valmiiksi ja sitten alkaa se seuraava remppa vuoden kuluttua. Toisin sanoen tehdään bisnestä niillä rempoilla. Mikäs siinä, jos se oma osaaminen, varallisuus ja aika riittää siihen. Mutta jos kaikki nuo kaatuvat tosiaan ystävien tai perheen niskaan tavalla tai toisella.
Yksi ilmiö on tämäkin, että ihmiset on alkaneet luulla, että muutto = iso remontti. Ei. Älä osta asuntoa, joka ei ollenkaan miellytä sua tai täytä sun/perheen vaatimuksia. Remontointi on kauheaa piinaa naapureille ja oikeastaan myös ympäristölle. Helsingissä pieniä asuntoja remontoidaan ja myydään koko ajan, uudet maalit, tapetit sun muut aineet ei suinkaan aina mene mihinkään ekologisiin kierrätyksiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks hyvä vinkki on se, että jos maalta myydään "melkein valmista remonttikohdetta" ja myyjänä eronnut pari, niin, öö, se remppa on haastava ja kallis ja se seutu liian syrjäinen tms, jolloin elämä sen remontin kanssa on tosi haastavaa. Älä osta, jos oma parisuhde ja kukkaro tuntuu tärkeiltä.
Minä inhoan remontti uhriutujista uhriutujia ja muitakin palstalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yks hyvä vinkki on se, että jos maalta myydään "melkein valmista remonttikohdetta" ja myyjänä eronnut pari, niin, öö, se remppa on haastava ja kallis ja se seutu liian syrjäinen tms, jolloin elämä sen remontin kanssa on tosi haastavaa. Älä osta, jos oma parisuhde ja kukkaro tuntuu tärkeiltä.
Nää on murheellisia, missä ikänsä jossain Kruunuhaassa asuneet ihmiset ostavat maalta talon ja ahdistuvat talven tullen lumitöistä, pimeydestä, siitä että kaikkeen tarvii auton, että kaverit ei ehdikään tulla sinne koko ajan ja naapurit on persuja tai pervoja, jos niitä edes on. Ja siinä on säästöt kiinni siinä homeisessa talossa. Mut ku oli ihana tunne ostaessa.
Me on just saatu työn ohella 14v aikana talo rempattua läpi. Kertaakaan ei ole pyydetty tuttuja talkoisiin. Ei ne kyllä kaffellekaan ole tulleet vaikka sanovat että ois kiva nähdä, eivät kai ole uskaltaneet Jutellu olen töissä joskus jostain materiaalista, vesipumpusta, toimitusajoista... sori siitä.
En ole valittanut että väsyttää, vaikka lapsi kasvatettiin tässä samalla, eikä rahat ole olleet loppu. Olen kyllä sitä yllättäen levinnyttä vesipumppua käyttänyt tekosyynä kun kissanristiäiset ei oo kiinnostaneet vaan mieluummin elbaillut kotosalla vasara kädessä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Symppaan sua Ap.
Veljen remontti on kestänyt nyt 7 vuotta. Hittoako sen pitää meidän kaikkien kaikki lomat pilata.
Ja joo, veli on kyllä ekana aina auttamassa kaikkia, mutta me ei vaan enää jakseta.
Vierailija kirjoitti:
Mä näen tämän niin, että ymmärrän yhden ison rempan per ihminen tai perhe. Että ostetaan se talo tai asunto, säästetään siinä, että huonokuntoinen ja remontoidaan se. Yllätyksiä tulee joka remontissa ja sitten lopukta se on valmis ja siinä sitten asutaan pidempään tai ikuisesti. Nämä remppaajat ei ärsytä. Eivät vaikka välillä avautuvat väsymyksestään.
Mutta on totta, että on sellaisia, jotka remontoivat kovasti valittaen koko ajan. Yksi tulee valmiiksi ja sitten alkaa se seuraava remppa vuoden kuluttua. Toisin sanoen tehdään bisnestä niillä rempoilla. Mikäs siinä, jos se oma osaaminen, varallisuus ja aika riittää siihen. Mutta jos kaikki nuo kaatuvat tosiaan ystävien tai perheen niskaan tavalla tai toisella.
Yksi ilmiö on tämäkin, että ihmiset on alkaneet luulla, että muutto = iso remontti. Ei. Älä osta asuntoa, joka ei ollenkaan miellytä sua tai täytä sun/perheen vaatimuksia. Remontointi on kauheaa piinaa naapureille ja oikeastaan myös ympäristölle. Helsingissä pieniä asuntoja remontoidaan ja myydään koko ajan, uudet maalit, tapetit sun muut aineet ei suinkaan aina mene mihinkään ekologisiin kierrätyksiin...
Samaa mieltä! Yks iso remppa asuntoon/taloon, jossa oikeasti on tarkoitus asua pidempään.
Me tehtiin miehen kanssa täysremontti kolmioon. Alusta asti tiedettiin (ja päätettiin), että kyseessä on meidän oma urakka eli ihan omasta valinnasta ostettiin remontoitava asunto. Ja kunnialla vedettiin koko homma läpi, vaikka oli kyllä ihan hirveää aikaa :D Apua saatiin kyllä välillä yksittäisiin juttuihin ja siitä oltiin ja ollaan edelleen älyttömän kiitollisia.
Mutta vähän aloittajan aiheesta poiketen: osa läheisistä ei millään ymmärtänyt sitä, että se remonttihomma on oikeasti aika raskasta aikaa (vaikkakin oma valinta!) eli sitä ymmärrystä ois kyllä kaivannut. Saatiin kuulla mm. kommentteja tyyliin "onko teidän pakko just tänään tehä sitä remppaa". Joo, mahtava kesäkeli ois, ja mielellään lähtis mukaan rannalle, vaan nyt ei pysty, kun aikataulut painaa päälle. Tai sarjassamme "muistakaa levätä ja ottaa omaa aikaa" oli aika hauska kommentti milloin kenenkin suusta. Kun ei se remppa pötköttelemällä valmistu :D Me siis tehtiin remontti mahdollisimman äkkiä sille mallille, että päästiin muuttamaan eli noin puoli vuotta meni, mikä on suh lyhyt aika kuitenkin. Eli minkäänlaista konkreettista apua ei oltu ikinä vailla (eikä sitä kyllä juuri kukaan tarjonnutkaan), mutta työrauhaa ois kyllä kaivannut.
Mutta tästä kaikesta oppineena (ja palatakseni ap:n aiheeseen): uudestaan en remonttihommaan ala eli seuraava asumus täytyy olla kyllä valmis asuttavaksi! :D Ollaan siis jo myyty tuo asunto pois ja talo hakusessa seuraavaksi. Yllättävän moni läheisistä ja tutuista on kysynyt, että eikö aiota rakennuttaa omaa! No ei todellakaan, mielenterveyshän siinä menis! :D
Me ollaan ikuisuusremppaajia. Vuodesta -14 on koko ajan ollut jotain, milloin isompaa milloin pienempää. Mutta ei kyllä uhriuduta eikä olla vaivaksi kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Me on just saatu työn ohella 14v aikana talo rempattua läpi. Kertaakaan ei ole pyydetty tuttuja talkoisiin. Ei ne kyllä kaffellekaan ole tulleet vaikka sanovat että ois kiva nähdä, eivät kai ole uskaltaneet Jutellu olen töissä joskus jostain materiaalista, vesipumpusta, toimitusajoista... sori siitä.
En ole valittanut että väsyttää, vaikka lapsi kasvatettiin tässä samalla, eikä rahat ole olleet loppu. Olen kyllä sitä yllättäen levinnyttä vesipumppua käyttänyt tekosyynä kun kissanristiäiset ei oo kiinnostaneet vaan mieluummin elbaillut kotosalla vasara kädessä :)
Niin, te ette olekaan remppa-uhriutujia. On eri asia remontoida/rakentaa just pääasiallisesti omin voimin ja järkevällä budjetilla siten että elämästä ei tule älytön kaaos.
Ja sitten on eri asia tehdä kaoottinen, suunnittelematon neljän vuoden remppa ja marista koko ajan ja nojata joka asiassa muihin. Tuhota oma rahatilanne ja hermot. Te ette selvästi tehneet niin.
Ollaan miehen kanssa oltu mielellään mukana talkoissa, ei siinä mitään. Useimmat talkoiden pitäjät älyää sitten itsekin tulla toisten talkoisiin eli oikeasti reilu meininki. Se on ihan kivaa ja järkevää. Mutta on liikaa ihmisiä, joille tuttavapiiri on ilmainen lastenhoitorinki ja rakennustyöläisrinki ja duunissa paikkaanisrinki tyyliin pysyvästi. Ja säästävät omassa asumisessa järjettömästi, asuvat ihan missä sattuu vuosia, terveytensä ja uransa ja parisuhteensa kustannuksella. Vaikeita homealtistumisia jne nähty näistä syistä.
Mutta toiset osaa hoitaa tän homman. Ei sellainen ketään haittaa.
Remonttipiiskuri-ohjelma on tehty ihan syystä: siinähän kaikki tapaukset ovat tyyliin näitä ikuisuusremppaajia. Ruotsalainen versio Arga Snickare onkin astetta pahempaa settiä.....
Otatko @hteriin?