Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ketään, joka on mennyt naimisiin ilman avoliittoa
11.07.2020 |
... tai siis ylipäätään yhdessä asumista. Ei tarvitse olla virallisesti kirjoilla samassa kämpässä, kunhan on jakanut elämän jo ennen avioliiton solmimista.
Jos tunnette jonkun "kylmiltään" avioituneen, niin oliko syy salamarakkaus, uskonto vai mikä? Hyväksyivätkö perheet ja kaverit liiton?
(Yritän tässä ymmärtää yhtä tuttuani, joka aikoo muuttaa yhteen vasta häiden jälkeen.)
Kommentit (8)
No, minä menin kotoa suoraan naimisiin. Siihen aikaan oli kaiketi helpoin tapa päästä pois kotoa, mennä naimisiin.
Minua hurjasti nuoremmat velipojat eivät ole asuneet yhdessä tulevan vaimonsa kanssa , ennekuin avioituivat.
Eli ei ihan tavatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mennyt naimisin kahdesti ilman avoliittoa. Käytännössä ensimmäisellä kerralla olimme yhdessä kaikki viikonloput koko 1,5 v seurustelun ajalta. Ja nykyisessä avioliitossani olimme yhdessä joka toisen viikon, ja seurustelua kesti 2 vuotta.
Avioiduin ekan kerran parikymppisenä. Olin sangen nuori, ja olen uskovaisesta perheestä kotoisin. Siksi tämä oli luonteva järjestys.
Nyt toisen kerran...hmm... emme vain löytäneet tarpeeksi isoa kämppää uusperheellemme ennen häitä. Olimme siis aviossa muutaman kuukauden, ennen kuin löydimme sen.
Eka avioliitto kesti 20 vuotta, nykyisessä olen seitsemättä vuotta. En katso, että mikään olisi kummassakaan tapauksessa muuttunut toiseksi, vaikka olisimme yhdessä asuneet. Kyllähän ihmisestä on kaikki (sotkuisuudet, pihiydet, suuttumiset) jo näkyvillä sinkkunakin, jos vain osaa katsoa. Ja molempien kanssa vietin pidempiä lomiakinnyhdessä.
Olin naimisissa ilman avoliittoa, tosin sitä edelsi kaksi ja puoli vuotta yhteistä maailman kiertämistä reppu selässä. Ehkäpä se on sitä elämän jakamista kuitenkin. Omat vanhempani olivat aluksi harmissaan ja pitivät vastuuttomana. Eivät tietysti olleet mukana reppureissuillamme :D Puolison vanhemmat olivat jotenkin löyhästi lestadiolaisia, siis lestadiolaistaustaisia mutteivät varsinaisesti harjoittaneet uskoa. He taisivat paheksua enemmän sitä yhteistä telttailua ja olla helpottuneita, kun olimme vihdoin "kunniallisia"... Heidän kanssaan en oikein koskaan onnistunut kunnolla tästä keskustelemaan, koska heidän avioliittokäsityksensä oli hyvin lapsikeskeinen, ja kaikki perustelut palasivat aina lisääntymiseen. Toisaalta omat vanhempani olivat jännästi "liberaalikonservatiiveja", eli kauhean hermostuneita, kun otettiin heidän mielestään kova riski, vaikkeivät edes olleet edes mitään avioeron tuomitsijoita. Ristiriitaista.
Minä. Asuttiin 3 vuotta erillään töiden vuoksi eli ei ollut yhteistä kotia. Mentiin naimisiinkin niin, että asuttiin edelleen erillään. Vasta esikoisen synnyttyä muutin miehen luokse, itse asiassa suoraa synnäriltä.
No eiköhän muutama vuosikymmen sitten yleensä menty naimisiin ilman mitään avoliittoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden parin tunnen, tekivät näin uskonnollisista syistä. Vaikuttavat onnellisilta.
Asuttiin häihin asti eri paikkakunnilla koska työtkin oli siellä. Häiden jälkeen muutin mieheni paikkakunnalle ensin hänen asuntoonsa ja olin puoli vuota kotirouvana kunnes sain työpaikan.
Ollaan oltu nyt näimisissa 27 vuotta.
Meillä oli niin ”kiire” naimisiin 20 vuotta sitten, ettemme asuneet yhdessä ennen avioliittoa. Ei kannata murehtia toisten asioita. Kaikki meidänkin avioliiton arvostelijat ovat jo itse eronneet.