Lue keskustelun säännöt.
Miksi sitä on niin vaikea käyttää rahaa itseensä?
10.07.2020 |
Käyn noin kerran viidessä vuodessa kampaajalla.
Haaveilen juoksukilpailuista.
Olisi kiva kokeilla geelilakkausta edes kerran elämässä.
Miltä tuntuisi hieronta, en ole sitäkään koskaan kokeillut.
Oispa kiva jos sais rintojen pienennysleikkauksen (julkiselle puolelle eivät minua hyväksyneet niin menisin omasta pussista koko setti)
Haluaisin aloittaa uuden harrastuksen, vaikka judon.
Kyse ei ole niinkään rahasta, voisin mennä tekemään nuo kaikki nyt heti mutta säilön mielummin rahaa tililläni "pahaa päivää varten". Saatan siirtää säästötilille vaikka 600 euroa ja miettiä että sitten ensi kuussa käyn hemmottelemassa itseäni vaikka manikyyrillä. No en mene kuitenkaan.
Lapsia tulee kyllä hemmoteltua mutta kyllä sitä monta kertaa pyöritteli kun maksoin 2 x 42 € Linnanmäen rannekkeista :D Ja taisinpa jupista illalla että olipa kallis reissu.
Kommentit (9)
Kuulostaapa tutulta. Lapsena mulle opetettiin että itseensä rahan tärvääminen on typeryyttä pahimmillaan. Hyvin meni oppi perille:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole tota ongelmaa. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Hemmottelen itseäni ja läheisiäni koko rahan edestä. Kerran täällä vain eletään ja koska vain voi olla se viimeinen päivä, eikä täältä mitään mukaansa saa.
Sulla on liian vähän rahaa tai/ja olet saita. Pidit lastenkin hemmottelua kalliina, mutta sen sentään jotenkin kykenit perustelemaan itsellesi.
Jos se raha on oikeesti tiukilla niin pitääkin säästää luksuksesta, ennenkuin on varaa. Muuten en tiedä, mikä auttaa, asennemuutos pikkuhiljaa kai.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole tota ongelmaa. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Hemmottelen itseäni ja läheisiäni koko rahan edestä. Kerran täällä vain eletään ja koska vain voi olla se viimeinen päivä, eikä täältä mitään mukaansa saa.
Sama täällä...!
Mulla on tuota samaa. Olen ratkaissut asian niin, että varaan väkisin noita aikoja (ja joskus perun) noin 48 tuntia sen jälkeen kun olen sitä miettinyt. Kyllä sitä tulee sitten lähdettyä kun kännykkä piippailee että olisi varattu aika eikä aina jaksa peruakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuota samaa. Olen ratkaissut asian niin, että varaan väkisin noita aikoja (ja joskus perun) noin 48 tuntia sen jälkeen kun olen sitä miettinyt. Kyllä sitä tulee sitten lähdettyä kun kännykkä piippailee että olisi varattu aika eikä aina jaksa peruakaan.
Jopa olet itsekäs ja ajattelematon!!! Se sinun varaamasi ja perumasi aika tietää yrittäjälle todennäköisesti tulon menetystä, kun usein ei siihen väliin enää ehdi saada uutta asiakasta. Älä varaa aikoja vain peruaksesi ne!
Mä olen köyhästä suvusta ja aikuisena tukenut sairaseläkkeellä olevaa äitiänikin. Stressaan rahaa jatkuvasti , heittäydyn säästäväiseksi väärässä paikassa ( ei voi ostaa vesipulloa kaupasta vaikka kova jano koska 2 euroa) , teen eväitä. Ostan ruokalasta ylijäämäruokaa ja syön sitä monta päivää. Tarkistan tilin saldoa päivittäin, lasken säästöjä monta kertaa kuukaudessa...
Kampaajalla kävin jouluna, sitä ennen 5v sitten (sekin ulkomailla missä halpaa). Ripset oli joskus mutta nekin raaskin ottaa kerran kesäksi, sitten saivat tippu itsestään.
Matkustamiseen pystyn käyttämään rahaa, ei tee pahaa esim ostaa business luokan lentoja kokoperheelle, mutta muuten raha-asiat on jotenkin OCDC tyyppistä ja ahdistusta aiheuttavaa. Nyt kun ei ole päässyt edes matkustamaan, pahenee. Olin lapsia vahtimassa Lintsillä, ja istuin naamakiinni kännykässä hoitamassa sijoituksia Nordnetissä, taisin lyhentää asuntolainaakin viidellä tonnilla kun senkin alkoin näyttämään liian suurelta.
Olen keskituloinen, koskaan työttömänä 20 vuoteen ja saanut halutessani uusia duuneja (useamman kerran vaihtanut), mikään ei siis viittaa välittämään työttömyysuhkaan, säästöjä on , velkaa 5 vuotta asunnosta, muuta ei. Ja vesi pitää kantaa kotoa.....ja reissumies evääksi (mulla oli Lintsillä eväät, lapset sai syödä ravintolassa). Haluaisin olla huoleton.....mutta sitten pitää säästää lapsillekin,,,,,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen köyhästä suvusta ja aikuisena tukenut sairaseläkkeellä olevaa äitiänikin. Stressaan rahaa jatkuvasti , heittäydyn säästäväiseksi väärässä paikassa ( ei voi ostaa vesipulloa kaupasta vaikka kova jano koska 2 euroa) , teen eväitä. Ostan ruokalasta ylijäämäruokaa ja syön sitä monta päivää. Tarkistan tilin saldoa päivittäin, lasken säästöjä monta kertaa kuukaudessa...
Kampaajalla kävin jouluna, sitä ennen 5v sitten (sekin ulkomailla missä halpaa). Ripset oli joskus mutta nekin raaskin ottaa kerran kesäksi, sitten saivat tippu itsestään.
Matkustamiseen pystyn käyttämään rahaa, ei tee pahaa esim ostaa business luokan lentoja kokoperheelle, mutta muuten raha-asiat on jotenkin OCDC tyyppistä ja ahdistusta aiheuttavaa. Nyt kun ei ole päässyt edes matkustamaan, pahenee. Olin lapsia vahtimassa Lintsillä, ja istuin naamakiinni kännykässä hoitamassa sijoituksia Nordnetissä, taisin lyhentää asuntolainaakin viidellä tonnilla kun senkin alkoin näyttämään liian suurelta.
Olen keskituloinen, koskaan työttömänä 20 vuoteen ja saanut halutessani uusia duuneja (useamman kerran vaihtanut), mikään ei siis viittaa välittämään työttömyysuhkaan, säästöjä on , velkaa 5 vuotta asunnosta, muuta ei. Ja vesi pitää kantaa kotoa.....ja reissumies evääksi (mulla oli Lintsillä eväät, lapset sai syödä ravintolassa). Haluaisin olla huoleton.....mutta sitten pitää säästää lapsillekin,,,,,
Kirjotit tosi hyvin ja kuvasit täysin MINUA! Nuo eväsleipien kantamisetkin NIIN tuttua ja alkoi ihan naurattaa! :D Olen siis alkuperäinen kirjoittaja. Siirtelen käyttötililtä säästötilille aina vähän lisää rahaa (tätä saattaa tapahtua monta kertaa viikossa), jaan käyttötilin saldon jäljellä olevilla päivillä ennen seuraavaa palkkapäivää ja saan summan jolla pitää pärjätä per päivä. Ei ihme ettei ole "rahaa" mennä kampaajalle.
Ja just toi että matkustamiseen käyttänyt surutta hurjia summia. Ja sitä ei siis nyt pysty harrastamaan.
Joskus oikein suunnittelen että teen seuraavana palkkapäivänä vaikka sitä tai tätä, oikein hemmottelen itseäni. Ei tuu tapahtuu. Tai käyn ostamassa uudet treenikengät. Edelleen jolkottelen noilla samoilla viisi vuotta vanhoilla Adidaksilla.
Terveisin sielunsiskosi ap.
Kannattaa opetella arvostamaan itseään.