Hauvakuume mutta elämä ei ole "valmis"?

Minä ja mieheni olemme 25-vuotiaita amk-opiskelijoita. Yhdessä olemme olleet 6 vuotta. Hänellä opintoja on jäljellä vuosi ja minulla kaksi. Onko typerää yrittää koiran hankkimista? Olen jo pitempään kuumeillut ja aina halunnut lauman suht nuorena, mutta maailma toitottaa että olen vastuuton, jos opiskelijana hankin koiruuden. Itse ajattelen että eihän elämästä koskaan tiedä. Ala, jota opiskelen, on hyvin työllistävä ja emme asu Suomessa vaan maassa jossa on parempi työllisyystilanne. Ajattelen myös, että jos ei oman alan töitä löydy niin teen sitten muita töitä. Lauma menee siis työn edelle. Olen alkanut näkemään unia juoksuajasta ja myös unia, joissa minulle selviää että en voi saada rotukoiraa yms. Asia on siis alkanut vaivaamaan. Tuntuu, että lauma jää perustamatta, kun koko ajan sanotaan että kaikki pitää olla täydellisesti. Täytyykö vai saako mennä päivä kerrallaan?