Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuume mutta elämä ei ole "valmis"?
10.07.2020 |
Minä ja mieheni olemme 25-vuotiaita yliopisto-opiskelijoita. Yhdessä olemme olleet 6 vuotta. Hänellä opintoja on jäljellä vuosi ja minulla kaksi. Onko typerää yrittää lapsen hankkimista? Olen jo pitempään kuumeillut ja aina halunnut perheen suht nuorena, mutta maailma toitottaa että olen vastuuton jos opiskelijana hankin lapsen. Itse ajattelen että eihän elämästä koskaan tiedä. Ala jota opiskelen on hyvin työllistävä ja emme asu Suomessa vaan maassa jossa on parempi työllisyystilanne. Ajattelen myös että jos ei oman alan töitä löydy niin teen sitten muita töitä. Perhe menee siis työn edelle. Olen alkanut näkemään unia raskaana olosta ja myös unia joissa minulle selviää että en voi saada lapsia yms. Asia on siis alkanut vaivaamaan. Tuntuu, että perhe jää perustamatta kun kokoajan sanotaan että kaikki pitää olla täydellisesti. Täytyykö vai saako mennä päivä kerrallaan?
Kommentit (16)
Ei elämä ole koskaan valmis. Et ole vastuuton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapset 21v, 24v ja 26v. Lukio oli käyty. Lähdin ammattikorkeakouluun, kun kuopus oli 1v. Siitä valmistumisen jälkeen töihin ja töitä onkin riittänyt. Vanhin on jo muuttanut omilleen. Elämä on mennyt hyvin.
Olette ihan hyvässä iässä ja tilanteessa. Kyllä kaikki järjestyy.
Minä sain 24-vuotiaana esikoisen, vaikka en ollut vielä saanut koulutustani vastaavaa työtä. Uralle pääseminen kesti kauemmin kuin kavereilla, mutta nykyään olen kyllä hyvässä työssä.
Ei koskaan ole täydellistä hetkeä. Minun mielestäni et myöskään ole nuori hankkimaan lapsia vaan ihan "normaalin" ikäinen. Mieshän saattaa jo ehtiä valmistumaan ennen kuin lapsi syntyy ja pääsisi työelämään jotta teillä olisi parempi taloudellinen tilanne.
Kannattaahan se lapsi nyt tehdä jos kerta vauvakuume on. Voi käydä niinkin hassusti että vauvakuumeen jälkeen tulet järkiisi ja mietit vapaaehtoista lapsettomuutta.
Mulla oli reilu parikymppisenä aivan kamala vauvakuume. Ennen tuotakin haaveilin lapsesta ja perhe-elämästä. Elämäntilanne ei ollut suotuisin ja mies toppuutteli että katsellaan parin vuoden päästä.
No, nyt ollaan lähemmäs kolmekymppisiä ja toista vauvakuumetta ei ole tullut. Samaan aikaan maailman meno on muuttunut entistä huonommaksi. Realiteetit painaa päälle. Eipä tässä enää tee mieli lisääntyä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä helvetin vauvakuume?
On kai sitä muutakin elämää maailmassa kuin lapset.
Naiset ovat aina vääntämässä niitä lapsia joka miehelle, ja sitten valittavat yksinhuoltajina elämän kurjuutta.
Huolehtikaa ja hoivatkaa niitä miehiänne naiset, ettei niiden tarvitse juosta vieraissa.
Kiitos kannustavista kommenteista :) Odotin hieman toisenlaista reaktiota. Täytyy nyt sitten ottaa miehen kanssa puheeksi. Hän on vain aina niin hirveän järkevä ja harkitseva, että enpä tiedä lämpeääkö ajatuksilleni. No mutta kysymällähän se selviää.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se elämä ole ikinä valmis. Jos odottaa että kaikki on valmista niin jää lapset tekemättä.
Kuuntele sisäistä ääntäsi. Ehkä parin vuoden päästä et voikaan enää saada lapsia. Kuka tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25v ei ole erityisen nuori hankkimaan lapsia. Aika sopiva ikä.
itse kannatan nuorena lapsen tekoa, jos vaan löytyy se polte lapsien hankkimiseen. Kroppa kestää raskauden paremmin ja palautuu paremmin takaisin, oma lapsuus on vielä muistissa paremmin, omilta vanhemmilta saa tukea ja hoitoapua, mikäli ovat vielä elossa ja hyväkuntoisia ja lisäksi näkevät lapsen lapsiaan pidempään ennen kuin aika jättää ja tietty ehtii tekemään lapselle sisaruksiakin vielä melko nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on valmis vasta kuolinvuoteella.
Saimme kolme lasta parikymppisinä, itse olin käynyt vain lukion ja tein millon mitäkin töitä, joitain hyväpalkkaisianin ilman koulutusta. Kun nuorin oli parivuotias hain ja pääsin yliopistoon opiskelemaan unelma-alaani, nyt neljäs vuosi alkamassa. Jos on päätä niin opiskella voi aivan hyvin lapset saatuaankin, ainoa mistä se voisi jäädä kiinni on raha.
Tietysti tässä kysytään kyllä miehenkin mielipidettä.
Sinuna en antaisi miehen kuitenkaan yksin määrätä milloin sinun sopii tulla raskaaksi. Jos se on hänen mielestään 10 v kuluttua kun hän on saanut opintonsa päätökseen ja uralla jalkansa oven rakoon niin ei se 10 v päästä silti ole oikea "koska silloin haluaisitte molemmat samaa". Ethän sinä halua 10 v päästä vaan pian, muista se. Saat tavoitella unelmiasi ja ensimmäisenä vaihtoon sellainen ukko, joka ei niitä kuuntele.
Joka tapauksessa luulen, että teillä on antaa hyvät eväät elämään lapselle jo nyt eikä kannata maximoida ja odottaa täydellisyyttä. Täydellistä ei ole eikä varmuudella parempaa päivää kuin tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä kuin monet muut vastaajat - elämä ei koskaan tule valmiiksi. Jos odottaa täydellisiä olosuhteita voi joutua odottamaan niin pitkään että onkin jo liian myöhäistä. Nimimerkillä 35v ja lapsettomuushoidoissa. Sanoisin että go for it! Toivon teille kaikkea hyvää, rohkeutta päätökseen ja ihania vauvoja sitten kun niiden aika on!
Kaksi vuotta ei ole pitkä aika odottaa.
Kokemuksia lapsen saamisesta nuorena? Oletteko katuneet?