Miehen lapsi

Hei, haluaisin muiden näkökulmaa asiaan koska itselläni ei ole lapsia.

Olen seurustellut pari vuotra miehen kanssa, jolla on edellisestä liitosta 1 lapsi. Lapsi on 7v ja asuu äidillään, joka toinen vkl isällään ja pidempiä aikoja sitten lomilla. Äidin luona yksi siskopuoli. Mies on mahtava isä ja olen alusta asti hyväksynyt tämän paketin. Lapsessa on kuitenkin ihan hirvittävästi piirteitä, mitkä minua ärsyttää. Muutettuamme yhteen näen lasta aina hänen ollessaan meillä.

Olen itse monilapsisesta perheestä, mutta lapsen ollessa meillä huomaan lapsessa kamalasti itsekkäitä piirteitä, joista ärsyttävimmät alla:
- Jos tehdään ruokaa, ilmoittaa lapsi heti ruuan saatuaan että ottaa sitten lisää, ei kysy ottaako muut vaan ahnehtii omansa ja jos ruokaa jää vain vähän yli olettaa sen heti olevan häntä varten.
- Jos meillä on herkkuja, ovat sekä omansa että isänsä herkut hänen. Itse sanon aina että sinulla on omat herkut, mutta isänsä antaa omistaan kun lapsi on ahtanut puoli kiloa karkkia vartissa naamaan. Jos olemme mökillä ja siellä on herkkuja, olettaa hän että nämä ovat tietenkin lapsille, ei tarjoa muille.
- Mitä vain ollaan tekemässä, olettaa hän heti että se tehdään häntä varten ja käyttäytyy sen mukaan. Mennään sitten metsään tai ravintolaan syömään, ilmoittaa hän heti mitä hän haluaa.
- Jos keskustellaan aikuisten kesken jostain esim kauppareissusta, tulee hän väliin ja haluaa KAIKESTA selostuksen. Miksi puhuitte, mitä, milloin. Joka ikiseen asiaan hänen on osallistuttava jollain tapaa.
- Missä vain olemme, on lapsen koko ajan oltava huomion keskipiste. Jos jonkun muun tekemisille nauretaan tai ihaillaan, änkeää hän mukaan ottamaan osingot ja yrittää kääntää huomion itseensä.
- Lasta pitäisi koko ajan viihdyttää, hän haluaa koko ajan isänsä tai minut tekemään jotain kanssaan. Kun edellinen tekeminen on tehty, alkaa hän ääneen suunnitella seuraavaa. Samanikäiset serkkulapset leikkivät keskenään rauhakseen.
- Lapsi "stressaa" koko ajan kaikesta. Kun ollaan lähdössä johonkin, jankataan 5 min välein että kohta varmaan lähdetään tai kauanko on nyt aikaa. Normaali automatka sukulaisille menee niin, että vuorokausi aikaisemmin aletaan varmistelemaan eihän auto aja ojaan, voiko sadekelillä ajaa jne. Tätä samaa toistelua eri lauseenmuodoin pitää varmistella siihen asti että ollaan perillä.

Kuulostaako ihan normaalilta vai olenko vain turhan tiukka? Tulemme hyvin toimeen ja olen miehelleni joskus sanonut, että hän hieman liikaakin hemmottelee lasta. Itse olen tiukempi ja käsken lapsen viedä omat tiskit, roskat ja muut tavarat paikoilleen. Isänsä siivoaa puolesta ja tekee aamupalaleivät ja vie nenän eteen. Annostelee myös ruuat valmiiksi lautaselle. Koen, että hän kasvattaa itsekästä ja hemmoteltua lasta, mutta ymmärrän myös että haluaa toimia näin kun yhteinen aika on rajattua ja ainoa lapsi. Vielä hetki sitten pyysi mieheni pyyhkimään pyllynsäkin, vaikka käy jo koulua.