Mitä luulet, jos sairastuisit vakavasti niin jättäiskö miehesi

Ei jättäisi

Ei jättäisi koska miehellä ei ole mainittavaa omaa omaisuutta ja meillä on (luojan kiitos) avioehto. 

Sairastuin mt-ongelmaan ja jätti. Hyvä näin, ajatella jos se itse olisi sairastunut ja minä olisin ollut niin tyhmä että olisin hoitanut häntä vaikka lopun ikäänsä.

Ei jättäisi, enkä minä jättäisi häntä. Ikäeromme on 20 vuotta. Mieheni on muutaman vuoden päästä jo eläkkeellä. Hänen kehonsa tulee vanhenemaan ennen minua, joten on oletettavaa että joskus toimin hänen omahoitajanaan. Olemme sinut tämän asian kanssa.

Sairastuin syöpään. Ei jättänyt, vaan tuki kaikin mahdollisin tavoin.

Ei jättäisi. Hän on aina pitänyt huolen omistaan. Enkä minä jättäisi häntä.

En haluaisi miestäni omaishoitajakseni.

Jos sairastun vakavasti, parantumattomasti, toivon, että on mahdollisuus valita eutanasia. Tätä mahdollisuutta on ajettava Suomessa voimakkaasti eteenpäin.

Ei hän jättänyt, sitä ihmettelen. Enkä minä häntä. Siitä huolimatta että emme jaksa lemmiskellä kuin hyvin harvakseltaan.

Todennäköisesti ei jättäisi, mutta voisi melkein olla parempi minulle, jos jättäisi. Mies kun tahtoo olla sellainen, että odottaa aina minulta päätöksiä ja ohjeita kaikkeen. Terveenä ja täysissä voimissa se ei minua niin rasita, mutta kuvittelisin, että vakavasti sairastuneena en jaksaisi sellaista.

Ei jättäisi, mutta mä ehkä sanoisin, että mene, miksi haluisin kenenkään elämän menevän pilalle minun takiani? Väitän, että ne, jotka eivät jätä, heillä oli tylsä elämä alunalkaenkin. Ei elämisen arvoinen, niin että voi jäädä kotiin hoitelemaan sairasta.

Olen ollut vuosia sairas, nyt työkyvyttömyyseläkkeellä, eikä mies ole jättänyt. 

Ei jättänyt. Hattua nostan kyllä hänelle. Siinä punnittiin todellinen rakkaus.

Ei jättänyt, kun sain aivoinfarktin. Enkä minä jättäisi häntä.