Ikää kohta 30 vuotta ja mies odotuttaa

Mies ei selvästikään ole valmis perheen perustamiseen, ja välttelee siksi asiasta puhumista. Sun päätös jäätkö odottamaan, joka tapauksessa sun pitäis puhua asiasta suoraan miehelle.

Et ole se oikea. 

E sitten ole Ap uskaltanu horjuttaa perinteien miehesi maailman kuvaa jsa kosinu hänä ja kertonut, että sinun puolesasi lapset olisiva mahd. jo tervetulleita

Puhu miehelle. Jos hän ei halua samoja asioita kuin sinä, sinun täytyy tehdä päätös haluatko jatkaa suhteessa.

Mies ei halua naimisiin sinun kanssasi.. Niin selvästi olet asiasta vihjaillut, että täysi pönttö pitää olla, että ei siität tajua.

Kissa pöydälle. Sanot, että haluat naimisiin ja lapsia. Siinä järjestyksessä ja siihen ja siihen päivään mennessä miehen on kerrottava hääpäivä. 

Varmasti hänelle on nyt hyvä olla, mutta pahasti vaikuttaa siltä, että hän haluaa pitää sen takaportin silti auki. Sinun on pakko tehdä jotain.

Ota se mitä tahdot ja jos et sitä saa, vaihda maisemaa.

Oletko ottanut asian suoraan puheeksi?

Puolisoni aikanaan suunnilleen ollessamme samanikäisiä oli miettinyt samoja asioita samaan tapaan. Kuulemma vuosia. Mutta ei vaan voinut aloittaa keskustelua. Mun olisi pitänyt lukea ajatukset tai aavistaa että hän haluaa keskustella aiheesta. Itse en ollut asiaa mitenkään ajatellut. Ei siksi ettenkö olisi halunnut, ei vaan tullut mieleenkään. Kun viimein sitten puolivahingossa päädyttiin juttelemaan aiheesta niin eipä mennyt vuottakaan kun oli sekä vauva että häät.

Vielä vuosia jälkeenpäinkin nainen oli mulle katkera siitä että vitkuttelin enkä kosinut ja ehdottanut lasta aiemmin, kuten hän olisi salaa toivonut. Uskomatonta.

Aukaise suusi oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei halua naimisiin sinun kanssasi.. Niin selvästi olet asiasta vihjaillut, että täysi pönttö pitää olla, että ei siität tajua.

Kissa pöydälle. Sanot, että haluat naimisiin ja lapsia. Siinä järjestyksessä ja siihen ja siihen päivään mennessä miehen on kerrottava hääpäivä. 

Varmasti hänelle on nyt hyvä olla, mutta pahasti vaikuttaa siltä, että hän haluaa pitää sen takaportin silti auki. Sinun on pakko tehdä jotain.

”Selvästi vihjaillut”, joopa joo. Naiset, lopettakaa vihjaillen kommunikointi. Pitää oikeasti sanoa suoraan.

Up

Toivon että sinun tapauksessa on eri kohtalo, mutta oma ex lupaili kaikkea, mutta ei edistänyt mitään. Oltiin myös kolmekymppisiä ja sitten hän vetikin yhtäkkiä maton jalkojen alta. Eli olin liian sinisilmäinen.

Näitä samoja provoja tulee viikossa useita, luulisi kun noita pari kolme lukee, että tietää jo palstan mielipiteet erittäin hyvin.

Joten miksi pitää tehtailla tuota yhtä ja samaa tänne jatkuvasti?

Moni saamaton mies on viety alttarille tomeran naisen toimesta, ei ne muuten pääsis ikinä naimisiin, ne miehet siis. Suu auki ja latelet miehelle pari aikataulu vaihtoehtoa tai katselet uutta suuntaa itsellesi.

Jatkuvasti samanlaisia aloituksia. Kuka näitä tänne oikein tehtailee?

En ymmärrä miksi kaikesta täytyy vihjailla, nostaisit vaan kissan pöydälle. Oon saman ikäinen kuin sä, seurustellut nyt viisi vuotta. Heti alussa juteltiin että jos kaikki menee hyvin niin ostetaan asunto, mennään naimisiin ja yritetään lasta ennen kuin olen 30v. Nyt meillä on kaikki. Mun mielestä nää on sen luokan asioita että kannattaa puhua selviksi suoraan niin kumpikin tietää missä mennään.

Jos puhut suoraan ja miehestä ei saa mitään irti niin antaisin vaikka puol vuotta miettiä asiaa. Sitten tekisin omat päätökseni sen mukaan mikä itselle tärkeintä.

Meillä oli vastaava tilanne vuosi sitte kun olin 29-vuotias ja mies 27-v. Kun otin naimisiinmeno- ja perhehaaveet esille kävi ilmi ettei mies ollut edes ajatellut kyseisiä asioita. Siinä kohtaa selvisi myös että hän näki lapsen saamisen loppuelämän kannalta pienemmäksi sitoutumiseksi kuin kihloihin tai naimisiinmenon, mistä taas itse olin täysin päinvastaisilla linjoilla (ja olen edelleen).

Koska mulla alkoi olla ikää jo sen verran että miehen empimistä tai vetkuttelua ei voisi odottaa kovin montaa vuotta, ilmoitin että takaraja kihloille on 1,5 vuoden päässä eli tämän vuoden lopussa. Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä miettimään tuossa ajassa mitä elämältään haluaa ja millaisen ihmisen kanssa olla. Kihloja ei ole vielä kuulunut mutta edistystä on tapahtunut sen suhteen että mies on alkanut miettimään yhteistä tulevaisuutta jne. N30

Ettekö te akat ikinä opi että avioliitto ja lapset otetaan puheeksi jo ensitreffeillä eikä vasta parisuhteessa!!

Kiitos viesteistä. Olette osa oikeassa että minunkin pitäisi uskaltaa vaan puhua täysin suoraan. Kerron mitä haluan ja annan toiselle vähän aikaa miettiä haluaako samaa minun kanssani. Ja tottakai nämä yleiset linjat (avioliitto, lapset) puhuttiin jo ennen kuin suhde edes aloitettiin - mutta se oli silloin niin turvallisen kaukainen asia. Nyt kun ne alkaisi olla ajankohtaisia, ei ole itsellekään niin helppo puhua varsinkaan kun toinen ei ole tullut vastaan. Siinä on aika haavoittuvainen. Mutta pitää vain olla rohkea ja sanoa ääneen, mä yritän :) ap

Vedät vaan kunnon kilarit siitä kuinka sun hedelmällisyys on lähtenyt jo laskuun. Nyt tai ei koskaan on lapsien aika.

Mies kammoksuu taloudellisista tai muista syistä hääjuhlien järjestämistä? Jos tämä on syy, voithan vihjailla, että pienet häät sulle ok. (Jos siis ovat.)

Minusta olisi kamalaa elää vihjailijan kanssa. Jos joku asia painaa, se sanotaan suoraa eikä "perhe olisi joskus kiva" -meiningillä.

Entä jos mies olisi samanlainen kuin ap eli saattaisi aamulla sanoa, että olisi kiva mennä mökille viikonloppuna. Siitä pitäisi sitten päätellä, että ollaanko menossa mökille vai olisi kiva mennä, mutta ei mennä vai menen poikien kanssa mökille. Suoraahan ei voi sanoa, eihän, kyllä sen sitten viikonloppuna näkee.