Voi hyvä päivää sentään - nyt tähän on vedetty Hitlerkin mukaan!
Kotiäitit, uraäitit, mitkä tahansa äitit! Huomio!
Älkää lähtekö tähän souviin mukaan. Ne on vaan muutaman yksittäisten ihmisten milipiteitä! Niistä ei kannata välittää! Vain sillä on merkitystä mitä itse tunnette sisällänne. Meidän maassa on lasten hyvä kasvaa kasvatustavasta riippumatta!
Tällä tavalla kuin mediassa kohistaan, ei määritellä kuka on hyvä äiti tai kuka ei! Kannatatteko?
Minä kannatan!
Kommentit (8)
eikös sen vetänyt alun perin mukaan jo ninamikkonen?
Se Youtube-video sille naureskeleekin, että 9 sekuntia siihen kesti ja 3 hirmua oli mainittu. Relanderin kolumni vitsailee erittäin osuvasta samaan tyylin. "Hitlerin äiti oli kotiäiti."
Timo T. A. Mikkosen vaimo, kotiäiti Nina Mikkonen vertasi viime viikolla Ylen aamu-tv:ssä päiväkotijärjestelmää natsi-Saksaan, ja viime lauantaina hän julisti IS:ssa, että työssäkäyvä nainen on kotiäitiä huonompi äiti.
kyllä on asiattomia lauseita!
Ihan ahdistaa tämä erottelu huonoihin ja hyviin äiteihin? Miksi suivaantua,? Eikö nauru olisi parempi keino? Itsehän me parhaiten tiedämme mikä on lapsillemme parhaaksi meidän omissa perheissämme?
Miksi katkeroitua? Miksi suuttua? En ymmärrä!
mutta en kyllä lähtisi siihenkään, että kaikkien pitäisi hehkuttaa miten hienosti kaikki meillä on. Kun se ei kuitenkaan ole totta.
Länsimaaksi Suomen väkivalta- ja itsemurhaluvut ovat ihan omaa luokkaansa, mielialalääkkeitä käytetään ihan hurjasti, eivätkä ihmiset todellakaan voi hyvin. Kyllä siihen voi miettiä syitä. Ei ehkä kannata kokonaan tuomita päivähoitoa, se on tärkeä osa hyvinvointiyhteiskunnan palveluja, mutta minusta kannattaisi silti panostaa enemmän lasten ja vanhempien yhteiseen aikaan, niin pienillä kuin isommillakin lapsilla.
harvassa maassa on näin pitkiä äitiyslomia ja mahdollisuuksia hoitovapaisiin mitä Suomessa ja silti johdamme näitä surullisia tilastoja. Ei varmaan puolla ajatusta kuinka muut kuin omat äidit eivät osaa hoitaa lapsia ja saa heistä tasapainoisia aikuisia.
Itse olen työissä käyneen äidin lapsi, eikä traumoja ole minussa eikä koko sisaruskatraassamme.
Mutta tuollaista 'kyllä meillä on kaikki hyvin' ajattelua en jaksa. Enkä toisekseen usko, että on olemassa yhtään ihmistä, joilla ei ole traumoja. On ihmisiä, jotka ovat sinut traumojensa kanssa, ja myöntävät, että niitä on, ja sitten on niitä, jotka eivät voi edes itselleen traumojaan myöntää. Henkisesti terveempiä ovat mielestäni ne, jotka kykenevät käsitettelemään myös lapsuuteen liittyvät negatiiviset tunteet ja kokemukset.
Voi maailma parka - mitenköhän paha maailmansota tässä vielä on edessä!
Tirsk!