Elämme yhden elämää
Miehen työt, miehen viikonloput, miehen lomat, miehen menot, miehen ruuat, miehen sitä tätä ja tuota. Olen kuin minua ei olisi olemassakaan. Ei ole mies kysynyt mitään vuosiin että kuinka päiväni on sujunut tms. Olen pari kertaa sanonut että olen hyvin yksinäinen, ja ei tehdä mitään yhdessä eli ei käydä edes kaupassa yhdessä tms.. Pari sarjaa ja elokuvaa mies on kanssani katsonut mutta joskus pitkin hampain. Jos avaan suuni niin mies näyttää ärsyyntyneeltä.
Minulla on oma pieni elämäni eli käyn lenkillä ja kaupassa. Mutta jotenkin musertunut olo ja joskus huomaan myös vihaa sisälläni mitä en haluaisi tuntea.
Kommentit (5)
Ap, mitä hyvää teidän kahden yhteisessä elämässä on, mikä sinut pitää tuossa suhteessa, mitä se antaa sinulle?
Sinä elät julkkisjuorujen kautta aina ja ikuisesti. Älä enää kertaakaan valita, kun et pääse eteenpäin missään asiassa!
Oletko aloittaja kysynyt mieheltäsi miten hänen päivänsä on mennyt.
Ei millään pahalla. Uskon että on vaikeaa ja miehesi toope omalla tavallaan.
Mutta kuulostat hivenen äidiltäni.
Molemmat jo kuolleet.
Vasta heidän kuoltuaan tai oikeastaan heidän ollessaan vanhoja tajusin isän puolen asiassa.
Äiti ei koskaan ehkä tajunnut isän puolta.
Minulla oli exän kanssa noin. Molemmilla omat jutut. Ex ei yksinkertaisesti suostunut mihinkään minun ehdottamaan eli ei kävelylenkkejä, ei ravintolassa käymistä, ei shoppailua ja ruokakauppaankaan ei enää halunnut. Lomilla minä tein reissut lasten kanssa. Ex ei halunnut reissata. Piti tiukasti kiinni omista harrastuksistaan ja kaveripiiristä. Minä en niihin kuulunut eikä lapsetkaan.
Meillä oli perheessä minä ja lapset. Ex oli itsekseen. Eron jälkeen on myös näin. Minä ja lapset. Ex on jossain uuden naisen kanssa.