Onko täällä kenenkään alaikäisellä lapsella/nuorella masennuslääkitystä?

En usko että nuoren tai lapsen kehittyville aivoille on hyväksi myrkyt.

Kumpi sen tietää paremmin, lääkäri vai tämän palstan kommentoijat.

Kannattaa uskoa lääkäreitä enemmin.  Mistä voi tietää, millaiset seuraukset on siitä, ettei masennuslääkitystä aloita?

Nuorilla voi jopa syrjäytyminen, itsemurhat, päihteet tms.

Ja masennuslääkkeissäkin se oikea lääke, saattaa olla hakusessa, kaikki lääkkeet eivät sovi jokaiselle ja sivuvaikutuksiakin voi olla.

Noissa lääkkeissä katsotaan aina se ensimmäiseksi se, että hyödyn on oltava haittaa suurempi, eivät lääkärit tosiaankin huvikseen reseptejä kirjoita.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi sen tietää paremmin, lääkäri vai tämän palstan kommentoijat.

Kannattaa uskoa lääkäreitä enemmin.  Mistä voi tietää, millaiset seuraukset on siitä, ettei masennuslääkitystä aloita?

Nuorilla voi jopa syrjäytyminen, itsemurhat, päihteet tms.

Ja masennuslääkkeissäkin se oikea lääke, saattaa olla hakusessa, kaikki lääkkeet eivät sovi jokaiselle ja sivuvaikutuksiakin voi olla.

Noissa lääkkeissä katsotaan aina se ensimmäiseksi se, että hyödyn on oltava haittaa suurempi, eivät lääkärit tosiaankin huvikseen reseptejä kirjoita.

Näitä nappeja määrätään nykyään kuin karkkeja.

Ihmetyttää tuo numero ykkösen vastaus 1 / 2.

Mistä hän tietää, mitä myrkkyjä masennuslääkkeissä on?  Onko kokemusta?

Ja asia on todellakin niin, että lasketaan ensin lääkkeen hyöty suhteuttettuna sen vaaroihin.

Mitä tapahtuu, jos lääkettä aloiteta? Miten nuori sitten voi?

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tuo numero ykkösen vastaus 1 / 2.

Mistä hän tietää, mitä myrkkyjä masennuslääkkeissä on?  Onko kokemusta?

Ja asia on todellakin niin, että lasketaan ensin lääkkeen hyöty suhteuttettuna sen vaaroihin.

Mitä tapahtuu, jos lääkettä aloiteta? Miten nuori sitten voi?

Millä kaavalla se lasketaan? Onko lääkäri tehnyt nuorelle verikokeita tai kuvannut aivot? Tuskin.

Teinitytär käyttää serotoniinia. Ei se mikään taikajuoma ole, mutta on vienyt paniikkikohtaukset ja tasannut pahimpia mielialan laskuja. Terapiasta on ollut ehkä enemmän hyötyä, mutta olen ollut iloinen että lääkitys aloitettiin. Alaikäinenhän on hyvässä seurannassa poliklinikalla joten siellä kyllä huomataan jos lääkitys ei sovi. Luulisin että aikuispuolella on enemmän ongelmia sopimattomien lääkkeiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tuo numero ykkösen vastaus 1 / 2.

Mistä hän tietää, mitä myrkkyjä masennuslääkkeissä on?  Onko kokemusta?

Ja asia on todellakin niin, että lasketaan ensin lääkkeen hyöty suhteuttettuna sen vaaroihin.

Mitä tapahtuu, jos lääkettä aloiteta? Miten nuori sitten voi?

Masennuslääkkeiden sivuvaikutuksiin kuuluu itsemurhariskin kasvaminen, joten siitä voi sitten miettiä kannattaako.

Kyllä nuoret ja lapset joutuvat syömään monenlaisia lääkkeitä, ja silti selviävät peruskoulusta ja lukioista.

On nuoria joilla on epilepsia, lihasairauksia, diabetesta, syöpää, kasvaimia ja useita muita sairauksia, joihin he joutuvat käyttämään lääkkeitä päivittäin.

Kaikissa lääkkeissä on tiettyjä "myrkkyjä", mutta kumpi se on tärkeämpi, olla nauttimatta noita myrkkyjä vai käyttää niitä ja saada niiden avulla elää suht.koht, normalia nuoruutta ja lapsuutta?

Helpointa on arvostella niiden, joiden perheessä ei koskaan ole ollut mitään vakavaa, sairaalahoitoa ja leikkauksia ja lääkehoidollista sairautta.

Puhukaa kokemuksesta, älkää arvailko ja kirjoitelko paskaa mutu-tuntumalta.

Vierailija kirjoitti:

Teinitytär käyttää serotoniinia. Ei se mikään taikajuoma ole, mutta on vienyt paniikkikohtaukset ja tasannut pahimpia mielialan laskuja. Terapiasta on ollut ehkä enemmän hyötyä, mutta olen ollut iloinen että lääkitys aloitettiin. Alaikäinenhän on hyvässä seurannassa poliklinikalla joten siellä kyllä huomataan jos lääkitys ei sovi. Luulisin että aikuispuolella on enemmän ongelmia sopimattomien lääkkeiden takia.

Taidat tarkoittaa serotoniinin takaisin oton estäjiä eli ssri:tä?

Paras hyöty tulisi terapiasta, mutta sinne on vaikeaa päästä joten siksi lääkkeitä "suositellaan" herkemmin. Suomessa mielenterveyden hoito on vähän persiillään muutenkin, annetaan vain napit käteen ja kotiin makaamaan zombina. Lääkkeet siis vain turruttaa sitä oloa, ei varsinaisesti poista masennuksen syytä.

Ei kuulu kaikkien masennuslääkkeiden sivuvaikutuksiin itsemurhariski.

Ja se on lääkkeenkäytön alussa.

Ja tuo aloitus voidaan tehdä sairaala olosuhteissa, jolloin potilas on tarkkailussa koko ajan.

Masennuslääkkeitä on erilaisia, kymmeniä ja niillä erilaiset sivuvaikutukset ja vaikuttamistavat.

Masennuslääke ei toimi sitten, että jo ensimmäinen otettu tabletti jotenkin auttaa.

Se alkaa vaikuttaa vasta kun parin kolmen jopa neljänkin viikon kuluttua.

Lääkkeen käytön alussa on tosiaan kohonnut itsemurhariski. Se liittyy siihen, että potilaan toimintakyky paranee ja pieni osa potilaista valitettavasti silloin toteuttaa sen aikeen jota eivät ennen lääkkeen käytön aloittamista ole kyenneet kerta kaikkiaan saamaan aikaan. Ei se lääke itsessään aiheuta itsemurha-ajatuksia. Tämän takia seuranta on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeen käytön alussa on tosiaan kohonnut itsemurhariski. Se liittyy siihen, että potilaan toimintakyky paranee ja pieni osa potilaista valitettavasti silloin toteuttaa sen aikeen jota eivät ennen lääkkeen käytön aloittamista ole kyenneet kerta kaikkiaan saamaan aikaan. Ei se lääke itsessään aiheuta itsemurha-ajatuksia. Tämän takia seuranta on tärkeää.

Alla olevan näkökulman mukaan itsemurhia voi aikaansaada se, että SSRI - lääkkeisiin sisältyy joissain tapauksissa haittavaikutuksena sisäisen levottomuuden kasvua, joka voi aiheuttaa joillakin myös tuskaista oloa (akatisia) mitä jotkut kuvaa niin että haluavat lääkkeissä "päästä nahoistaan", koska kehossa on niin epämukava ja levoton olo, ja voi tuntua hankalalta olla paikallaan. Tästä haittavaikutuksesta eli sisäisen levottomuuden kasvusta on myös varoitettu lääkepaketeissa, lukekaa vaikka, eikä sen yleisyyttä ole juuri eritelty monessa paketissa. Ilmiötä kokeneet kuvaavat tuota haittavaikutusta erittäin vaikeana kestää. Tämä sama ilmiö voi olla yhteydessä myös esim aggression kasvuun kyseisiä lääkkeitä käyttävillä. Lievempikin, ei akatisian tasolle menevä sisäinen levottomuus voi purkautua aggressiona ja ärtyisyytenä. Myös masennuslääkkeitä kritisoinut Peter Götzche on kirjoittanut akatisiasta yhtenä syynä masennuslääkeitsemurhiin.

https://www.bmj.com/content/352/bmj.i65

Kyllä niihin itsemurhiin voi muitakin syitä olla kuin "toimintakyvyn kasvu". Joillakin kyseiset lääkkeet pahentaa entisestään huonoa oloa ja syitä voi etsiä muualtakin kuin toimintakyvyn kasvusta. Vaikka lukemalla paketin haittavaikutuslistan läpi näin alkuunsa. Tuskin montaa nuorta ihmistä piristää se, että monet lääkkeet voi viedä seksikyvyt ja halut ja vaikuttaa täten varmaan emotionaalisella tasolla kehitykseen. Tai että kun yrittää päästä lääkkeistä eroon niin saa mahdollisesti viekkareita.

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeen käytön alussa on tosiaan kohonnut itsemurhariski. Se liittyy siihen, että potilaan toimintakyky paranee ja pieni osa potilaista valitettavasti silloin toteuttaa sen aikeen jota eivät ennen lääkkeen käytön aloittamista ole kyenneet kerta kaikkiaan saamaan aikaan. Ei se lääke itsessään aiheuta itsemurha-ajatuksia. Tämän takia seuranta on tärkeää.

No huhhuh, vai ei ole seuranta tärkeää kun määrätään tuommoisia voimakkaita lääkkeitä nuorille. Okei. Ei ihme että tällaisia uutisia näkee nykypäivänä, btw jos asenne tämä:

https://yle.fi/uutiset/3-11175017

Minun kuopukseni aloitti alaikäisenä masennuslääkkeiden käytön ja käyttää vieläkin ollessaan nyt 19. Itse en huomaa lääkkeestä paljoa apua, mutta pojan omien sanojen mukaan auttavat jonkin verran. Poika on kovin sulkeutunut eikä koskaan ilmaise mielipiteitään. Edes lapsena ei juuri taistellut, kuten veljensä. Myöntyi kaikkeen. Ei saa ilmaistua itseänsä. Tätä me nyt puretaan terapeutilla. Tosiasia on se, että ei niitä lääkkeitä olisi markkinoille laskettu, jos niiden tehoa ei olisi voitu todistaa. Se taas on sitten eri asia kuinka pitkään niitä käyttää. Käyttäjät itse ovat sitä mieltä, että auttavat kyllä, mutta pitkään käytettynä se tuhoaa aivoja. Moni sanoo lääkkeen lopettamisen jälkeen huomanneensa, miten kirkkaammin ajatukset alkavat kulkea. Moni sitten mieluummin haluaa masennuksensa takaisin, jotta aivot toimisivat vireämmin.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi sen tietää paremmin, lääkäri vai tämän palstan kommentoijat.

Kannattaa uskoa lääkäreitä enemmin.  Mistä voi tietää, millaiset seuraukset on siitä, ettei masennuslääkitystä aloita?

Nuorilla voi jopa syrjäytyminen, itsemurhat, päihteet tms.

Ja masennuslääkkeissäkin se oikea lääke, saattaa olla hakusessa, kaikki lääkkeet eivät sovi jokaiselle ja sivuvaikutuksiakin voi olla.

Noissa lääkkeissä katsotaan aina se ensimmäiseksi se, että hyödyn on oltava haittaa suurempi, eivät lääkärit tosiaankin huvikseen reseptejä kirjoita.

Musta vähän tuntuu, että kirjoittaa kyllä. Eivät he mieti lääkkeiden sivu-tai haittavaikutuksia. Kun lääkkeellä on myyntilupa, lastenpsykan lääkärin mielestä se on turvallinen ja määräisi sitä surutta. Vaikka tarvetta ei olisi. Meille tarjottiin 11-bävuotiaalle lapselle, mutta emme katsoneet tarpeelliseksi. Muistaakseni vielä ketiapiinia, huhhuh. Ja niille, joiden lapsi sitä syö, meidän lapsella on kaikki mielialaoireet ei-arjessa haittaavia ja lieviä.