Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita jotka puhua pälättää ja jälkeen häpeää
02.07.2020 |
Olen aika asiallinen tyyppi töissä ja sellainen vähäsanainen porukoissa. Mutta silti kuvailisin itseäni supersosiaaliseksi tietyissä tilanteissa.
Aina ennen jotain juhlia, ystävätapaamisia yms vannotan itselleni että pysyn taka-alalla ja puhun harkitusti. No sitten kun tilanne on käsillä niin puhun taas kuin papupata ja jälkeenpäin saan korvat punasina hävetä itseäni. En nyt varsinaisesti mitään nolouksia sano, mutta silti liikaa. Haluaisin että minua pidetään harkitsevana ja fiksuna, eikä minään naurattajana. Olen just kuin äitini ketä häpeän....
Kommentit (14)
Sama täällä. Siksi alankin erakoitua pahasti, enkä uskalla tavata ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Mutta olen huomannut, että avoimella käytöksellä tutustuu ihmisiin helposti ja saa ystäviä joka paikasta. Olen tutustunut tällä ennakkoluulottomalla tavalla moneen todella mielenkiintoiseen ihmiseen. Osaan myös kuunnella, joten minulle avaudutaan usein. Olen siis oppinut pitämään tätä piirrettä hyvänä asiana. N45
Hei, älä suotta häpeä. On vaan mukavaa kun juttelet ja pidat keskustelua yllä. Mainitsit ettet puhu mitaan nolouksia juhlissa tai ystavia tavattaessa, no mitä sinulla on nolosteltavaa, se että olet avoin? Etenkin juhlissa on kiva kun porukalla on hyvä meininki ja juttu luistaa. Miksi pitaisi olla hiljaa ja asiallinen tilanteissa joissa voi heittaa "vaihteen vapaalle"?
Eli niin kauan kun et loukkaa tai herjaa kanssa ihmisia niin juttelevaan. Ja ennen kaikkea, Ole Oma autenttinen itsesi.
Heikkoudet kannattaa kääntää vahvuuksiksi. Minäkin tein niin aikanaan ja sain asiakkaita firmaan jo ennen kuin koko firmaa oli pystyssä. Nämä asiakkaat ovat vieläkin asiakkaitani, yli kymmenen vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein ihmettelen ihmisiä jotka tulevat esim. yhdistysten kokouksiin ja istuvat koko illan sanomatta sanaakaan. Miksi he ylipäätään vaivautuvat paikalle jos eivät osallistu yhteisiin asioihin mitenkän?
Sama.. mistähän tää johtuu? olenko asperger
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö osaa hallita sitä mitä suustasi päästät? Aikuisten ihmisten pitäisi osata? Vai onko sulla joku diagnoosi tähän älämölönä käyttäytymiseen?
Mä häpesin nuorempana. Nykyään hölötän yhtä paljon kuin ennenkin, mutta en enää häpeä sitä enkä yleensäkään vatvo sitä mitä tuli sanottua ja mitä muut siitä ehkä ajattelee. Ihana vapauttava keski-ikäisyys, jossa saa olla häpeämättä aito itsensä riippumatta toisten mielipiteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö osaa hallita sitä mitä suustasi päästät? Aikuisten ihmisten pitäisi osata? Vai onko sulla joku diagnoosi tähän älämölönä käyttäytymiseen?
Hmm. Itselläni ei ainakaan ole mitään diagnooseja enkä usko että minulla on mitään ADHD:ta, aspergeria tms. Vaan vain sellaisia temperamentin piirteitä jotka johtaa helposti tuollaiseen käytökseen kuten impulsiivisuus ja äärimmäinen ekstroverttiys.
Ja vaikka nuorempana valittelin etten osaa hallita möläyttelyäni, niin nyt ajattelen että tarkkaan ottaen se ei ollut edes totta. Koska: en todellakaan olisi möläytellyt mitään vaikka hautajaisissa, töissä suurasiakkaan tapaamisessa tai muissa ihan oikeasti tosi vakavissa tilanteissa. Eli pystyin hillitsemään kun oli oikeasti pakko. Mutta ollessa rennommissa tilanteissa sitä antaa mennä flow:lla, miettimättä joka sanaa etukäteen, ja silloin voi tulla ulos jotain minkä joku muu olisi jättänyt sanomatta.
- 10
Vain humalapäissäni. Sit seuraavana aamuna hävettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et loukkaa ketään höpötyksilläsi ja osaat myös kuunnella muita, sehän on vaan hyvä juttu ihmiset todennäköisesti tykkäävät sinusta ja viihtyvät seurassasi. Se häpeä taitaa tulla siitä, että avaudut ehkä henkilökohtaisemmistakin asioista? Ja sitten tulee häpeä, että mitähän minustakin nyt ajatellaan. Minä olen normaalisti tosi ujo ja hiljainen ja vetäytyvä, mutta humalassa muutun sosiaaliseksi. Ihmiset tykkää musta, mutta itse joudun aina jälkikäteen varmuuden vuoksi häpeämään sanomisiani, koska olen muka hallitsemattomasti avautunut omista asioistani ja mielipiteistäni. Se estynyt osa minusta häpeää, kun normaalisti se pitää huolen, etten ota mitään "riskejä" ihmisten seurassa avaamalla suutani...
Minäkin päätän, että hillitsen itseni ja puhun maltillisesti, mutta se usein ryöpsähtää ja jutut vielä usein rönsyilevät holtittomasti. Mistä johtunee, mutta ahdistaa jälkikäteen. Siksi olenkin aika lailla vetäytynyt omiin oloihini...