Lapset, jotka menevät suoraan kotihoidosta eskariin...

ja oli tosi paljon vaikeuksia kavereiden saamisen kanssa. En ollut ollut koskaan edes missään kerhossa.



Omasta kokemuksesta viisastuneena huolehdin, että lapseni pääsevät päiväkotiin tai kerhoihin.

Oma esikoiseni, nyt 4v. on ollut aina tosi sosiaalinen ja reipas. Aloitti kerhon syksyllä, eikä minun varmasti tarvinnut olla huolissaan, pärjääkö lapsi siellä. Ekalla kerrallakin vain vilkutti iloisesti. En siis juurikaan osaa olla huolissani, kun aloittaa eskarin, vaikka kerkeääkin kyllä olemaan hoidossakin ennen sitä.



Toinen lapseni, 2v., on selvästi "hiljaisempi" ja olen ihan tyytyväinen, että hän kerkeää olla hoidossa muiden lasten kanssa, kuin oman siskonsa.

Meni parin vuoden kotonaolon jälkeen suoraan eskariin (oli ollut välillä hoidossa, mutta sitten taas pikkuveljen äitiysloman ja hoitovapaan kotona + srk kerhossa 2 x viikko).



Oli todella vaikea alkusyksy, lähinnä sopeutuminen siihen, ettei ole tyyliin kokoaikaa äidin kanssa. Siis ikävöi kotiin. Yllättäen 2-vuotias veli ja 4-vuotias sisko solahtivat päiväkotiin kuin kalat veteen. Kevät sujui jo tosi hienosti ja koulu on alkanut ihan loistavasti.



Esikoinen oppi lukemaan jo silloin syksyllä eskarissa ja opettaja piti häntä erittäin lahjakkaana oppilaana nyt koulussa, mutta veikkaan että geeneillä (siis isänsä puolelta) on tässä paljon enemmän tekemistä kuin mun "loisteliaalla" kotihoidolla, joka oli lähinnä soljumista päivästä toiseen - ihan kivaa kuitenkin.

suoraan kotoa eskariin. Tai olin kyllä välillä päivähoidossa naapurin vanhoilla mutta en ole ollut ikinä missään päivähoidossa että olisin siellä nähnyt veljeni kanssa muita lapsia.

Jälkeenpäin on tullut mieleen että olisi pitänyt olla enemmän muiden lasten kanssa tekemisissä ennen eskaria. Samanikäisiä serkkuja nähtiin kyllä muutaman kerran vuodessa mutta eihän se ole riittävästi. Kerhoissa en lapsena käynyt.

Olin eskarissa ja muutenkin koulussa tavattoman arka eikä kavereita oikein tahtonut löytyä.

jotka oikein ylpeilevät siitä, että heidän lastaan eivät muut lapset ja remuaminen yms. kamala kiinnosta. Tällainen perhe asui ennen naapurissa, enkä koskaan esim. puhunut tuolle samanikäiselle pojalle. Hänen äitinsä sitten aina ylpeili minun äidilleni kuinka hänen poikansa on fiksu eikä tuollainen kurassa möyrivä/puissa kiipeilevä yms hirvitys kuin esim. minä.



Eipä ole koskaan elämässään yhtään ystävää tuolla miehellä sitten ollutkaan, nyt nelikymppinen työelämässä menestynyt poikamies. Äitinsä saa häneltä jotain ihan hirveitä tekstareita, joissa siis haukkuu äitinsä ihan pataluhaksi, toivoo tämän kuolemaa yms. Hänen äitinsä on nyt ruvennut varovasti miettimään oliko siinä kasvatuksessa kuitenkin jotain pielessä.

kavereita ja sosiaalisten taitoijen harjoittelua. sääliksi käy ne jotka JOUTUVAT olla kotona koulikään. mahtaa olla aika shokki lapselle kun aloitta eskarin:(

Melkoinen shokki eskarin aloittaminen olikin. t.5

tosin kaikki ovat kyllä käynet kerhossa ja muissa harrastuksissa jo 4-vuotiaasta alkaen.



Kaikkia lapsia on kehuttu eskarissa!:) Erottuvat kyllä "tarhalapsista", mutta kuulemma vain postiivisesti eli jaksavat keskittyä annettuihin tehtäviin ja ovat muutenkin "rauhallisempia" kuin "tarhalapset"...Ovat myös hyvin omatoimisia. Tehtävät onnistuvat niin ryhmässä kuin yksinkin:)



Kaikilla lapsilla on myöskin paljon kavereita ja ovat "suosittuja" niin eskarissa/koulussa kuin kotipihan kaveripiirissäkin!



Meillä siis ainakaan kotihoito ei ole lapsia pilannut:)



t. suurperheen äiti

eikös se niin oo lestoillakin että isommat ne pienemmät hoitaa.

ja jos on suurperhe niin sehän on miltei verattavissa pph: ryhmäänkin jo! joten kavereita on.

Olen ollut kotiäitinä koko hänen lapsuutensa ajan. Kuten sanoit, kerhot on keksitty. Pieni porrastus tähän muutokseen. Hyvin tuntuu pärjäävän. On sosiaalinen ja iloinen poika :)



Arvostakaamme erilaisuutta!

Omien lasteni kanssa teen toisin.

ja oli tosi paljon vaikeuksia kavereiden saamisen kanssa. En ollut ollut koskaan edes missään kerhossa.

Omasta kokemuksesta viisastuneena huolehdin, että lapseni pääsevät päiväkotiin tai kerhoihin.

On kerhoja ja harrastuksia, joissa ryhmätaitoja voi opetella. Mutta kyllä niitä muita lapsia pitäisi nähdä useampi kerta viikossa, mielellään vaikka joka päivä. Mikään perhekerho kerran viikossa ei kyllä riitä (niissä sitä paitsi harvemmin on kovin isoja lapsia, varmaan max 3-4-vuotiaita).

Ja opettaja totesi, että eskaria käymättömältä lapselta kestää ekan kouluvuoden kevätlukukaudelle saakka ottaa toisten etumatka kiinni koulun tiedoissa ja taidoissa.

kaikki lapset 3kpl ovat menneet eskariin suoraan kotoa. Ensimmäinen oli arka mutta sellainen hän on vieläkin (nyt 7lk). Muut ovt olleet reippaita joista toinen oppi lukemaankin syksyllä eskarissa. Kotona EI kirjoja lueta. Srk kerhossa ovat käyneet ilman äitiä 2,5vuotiaasta alkaen jokainen joten kyllä ne eskarissa pärjää vaikka ovatkin olleet "vain" kotihoidossa.

Meillä nyt eskarilainen ja tokaluokkalainen ovat molemmat olleet kotihoidossa eskariin asti, mutta ovat käyneet 2 vuotta seurakunnan kerhossa 2 kertaa viikossa kolme tunti kerrallaan. Hyvin ovat pärjänneet ja saaneet kavereita.

Tällä hetkellä myös kolmas lapsemme käy seurakunnan kerhoa siihen asti kunnes menee eskariin ja todennäköisesti seuraavatkin lapsemme.

...tarkoitin, ettei ole päiväkodissa tai pph:lla, vaan vanhemman kanssa kotona. Mutta voi käydä kerhoissa ja harrastuksissa toki =) Mukavaa, että on tullut näinkin paljon vastauksia aiheesta, kiitos! Pohdin itse, teenkö hallaa esikoiselleni, jos hän ei mene hoitoon ollenkaan ennen eskaria, käy kylläkin kerhoissa. Mutta tuntuu hölmöltä laittaa 5v hoitoon, kun kotona on kuitenkin alle 3v, enkä häntä vielä haluisi hoitoon.

siinäkin on selvä ero eskariin tultaessa, onko lapsi ollut aiemmin päiväkodissa vai pph:lla hoidossa! Ja minäkin kyllä huomasin sen, kun lapseni uusi paras kaveri eskarissa (joka tuli pph:lta) ei osannut huomioida muita eikä ensimmäiseen puoleen vuoteen tuntunut käsittävän, että se päiväkodin lelupaljous on saatavilla muulloinkin kuin juuri sillä hetkellä! Jakaminen tuntui vaikealta. Omalle lapselleni puolestaan muutos isosta laitos-päiväkodista pieneen eskariin (muutimme eri paikkakunnalle, joten hoitopaikka vaihtui - onneksi) oli todella positiivinen juttu.

Ei ollut minkäänlaista ongelmaa. Lastentarhanopettaja sanoi että jaksavat keskittyä todella hyvin ja ovat kiinnostuineita kaikesta toisin kuin pitkään hoidossa olleet. Laitostumista siis tapahtuu kun ollan pitkään hoidossa. Kavereita saivat hyvin ja tulivat hyvin toimeen lapsiryhmässä. Sainoisin että kukin tyylillään ja etenkin lapsia seuraten mikä on hyväksi.

ja ilman tukiryhmää jota kävi eskarin ohessa vuoden ennen koulun alkua ei hän olisi ollut tieodllisesti ja taidollisesti valmis kouluun. Sai kyllä eskarivuonna toiset kiinni ja pärjää koulussa ihan kohtalaisesti. Kavereitakin on mutta vasta nyt tokalla luokalla on ruvennut niitä saamaan paremmin. Tyttö on muutenkin hiljainen ja arka ja tähän kiinnitettiin eskarissakin huomiota. Psykologin ja toimintaterapeutin arvion mukaan tyttö olisi hyötynyt siitä että olisi ollut päiväkodissa ennen eskarin alkua.



Toinen lapsemme aloittaa eskarin syksyllä ja kovasti jännittää miten käy. Tällä hetekllä pojalla ei ole yhtään kaveria. On kiltti ja hiljainen kun on vieraassa paikassa. Muuten luonteeltaan todella vilkas ja reipas lapsi.