Lue keskustelun säännöt.
kyllä säälitti lihava tyttö
22.05.2008 |
olin työpaikkani kanssa tänään eräässä tilaisuudessa. siellä oli myös pieniä alakoululaisia luokallinen. sieviä, kilttejä lapsia olivat paitsi yksi tyttö oli jotenki niin säälittävä. ihan sievissä vaatteissa, marimekkoa ja sillai, mut lihava ja näki kyllä että kärsi siitä itsekkin. oli aivan eri koko luokkaa kuin luokkatoverinsa ja istui näiden tavallisen kokoisten oppilaitten keskellä vaivaantuneena ja jotenki yritti olla pienemmän kokoinen. miks ihmeessä vanhemmat päästävät lapsensa sellaiseen kuntoon? vaikka niinhän se tahtoo olla että koko perheellä on samallaiset elämäntavat ja ei siinä sitten kiinnitetä huomiota kun koko perhe on pahasti ylipainosia. mutta tosiaan kyllä tuli sääli sitä tyttöä kun näki että oli selvästi semmonen reppana.
Kommentit (27)
itse voi mitään. Tiedän useamman perheen, jossa vanhemmat ja muut sisarukset hoikkia, ja yksi lapsista on pulska, ts. tuskin johtuu perheen elintavoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse voi mitään. Tiedän useamman perheen, jossa vanhemmat ja muut sisarukset hoikkia, ja yksi lapsista on pulska, ts. tuskin johtuu perheen elintavoista.
Juuri näin. Ja meillä on normaalipainoinen, mutta hoikka tyttö, pitäisikö hänen hävetä kokoaan?
Meillä on kaksi lasta, kumpikin tyttöjä.Kumpikin syövät samaa ruokaa. Vanhempi oli syntyissään 3,5kg, nuorempi 4,5kg. Ikäeroa näillä on 1,5v
Nyt tämä nuorempi on painavempi kuin vanhempi. Meillä on ollut karkkipäivät. Tosiaan syövät samaa ruokaa kuin muutkin. Ruisleipää, perunoita.... perusruokaa siis lähinnä (on ehkä päivä tai pari kuukaudessa jolloin herkutellaan muulloinkin kuin karkkipäivänä). Liikuntaa lapset saavat päivässä varmasti ihan tarpeeksi koska ovat paljon ulkona, siellä juoksevat yms. samoin pyöräilemme paljon.
Me vanhemmat ollaan "normaalikokoisia" Minä olen normaalipainoinen, en mikään rimppakinttu mutta en myöskään lihava. Mies on isokoinen muttei lihava. Toiset vaan on isoja, toiset pieniä. Se on erijuttu jos TIEDÄT että siinä perheessä on epäterveelliset elämäntavat. Ajatellaanko meidänkin tytöstä noin oikeesti. Tuli tosi paha mieli.
Meillä on kaksi lasta, kumpikin tyttöjä.Kumpikin syövät samaa ruokaa. Vanhempi oli syntyissään 3,5kg, nuorempi 4,5kg. Ikäeroa näillä on 1,5v
Nyt tämä nuorempi on painavempi kuin vanhempi. Meillä on ollut karkkipäivät. Tosiaan syövät samaa ruokaa kuin muutkin. Ruisleipää, perunoita.... perusruokaa siis lähinnä (on ehkä päivä tai pari kuukaudessa jolloin herkutellaan muulloinkin kuin karkkipäivänä). Liikuntaa lapset saavat päivässä varmasti ihan tarpeeksi koska ovat paljon ulkona, siellä juoksevat yms. samoin pyöräilemme paljon.
Me vanhemmat ollaan "normaalikokoisia" Minä olen normaalipainoinen, en mikään rimppakinttu mutta en myöskään lihava. Mies on isokoinen muttei lihava. Toiset vaan on isoja, toiset pieniä. Se on erijuttu jos TIEDÄT että siinä perheessä on epäterveelliset elämäntavat. Ajatellaanko meidänkin tytöstä noin oikeesti. Tuli tosi paha mieli.
en tietenkään tiedä sen tytön perheen elämäntapoja. mutta ei mulla ollut tarkoitus loukata ketään ja anteeksi jos sunkin mielen pahoitin. tuli vaan niin surku kun näki että se tyttö itsekki selvästi kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun syödään rasvaa vähän, hiilareita enemmän, heiluu sokerit ja painoa kertyy. Aina kun tulee verensokereiden lasku, on nälkä.
Suosittelen täysjyvä, juures, kasvis, marja + r:ton liha yhdistettynä rypsiöljyyn. Lapset saa liian vähän hyvää rasvaa ja suhteessa liian paljon hiilihydraatteja. Lapsen ja aikuisen r-sulatus on erillaisia, lapsen tulisi saada huomattavasti suurempi osa päivittäisestä energiantarpeestaan juuri rasvasta. Se pitää kylläisenä pidempään.
Omalla 4 lapsella ainakin toimii. Kaverilla lapsi rasvattomalla, ja on huomattavan ylipainoinen. Ajatelmana vaan.
että suurimmalla osalla selvästi ylipainoisista lapsista on ylipainoiset vanhemmat. Olen työni kautta tämän huomannut. Ja ihan olen ap:n kanssa samaa mieltä, säälittää jo lapsena ylipainoiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö on siis koko lapsuutensa ollut todella tukevassa kunnossa, vaikka muut sisarrukset ovat olleet/ja ovat hoikkia. Nyt on tosi kaunis, hoikka nuori neito! Niin ne kilot vaan karisivat kun tuli vuosi vuodelta pituutta lisää.
perheen muut lapset ovat normaalipainoisia jopa hoikkin ja ovat sekä vanhempia että nuorempia, tyttö ei ole siis esim. iltatähti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...aloitit keskustelun sitten mistä tahansa aiheesta, niin aina ensimmäisenä ollaan vastaamassa syyllistävään sävyyn ja haukutaan ap:ta. Kyllä naiset on petoja toisilleen, ei muuta voi sanoa. Ja siitä vasta paha mieli tuleekin!!!
Olen ap:n kans samaa mieltä, että lapsen lihavuuteen pitää aikuisen voida puuttua. Lihavuus ja lapsenpyöreys ovat eri asioita, lihavalla todella tarkoitan LIHAVAA lasta, ja niitä on paljon. Lihavaksi lapsi ei tule (ellei ole aivan sairaanharvinaista perinnöllistä geenivirhettä) terveellisellä, normaalilla ruokavaliolla. Kyllä lihavuuden takana on aina liika energiansaanti, joko yksinkertaisesti lapsi syö määrällisesti liikaa, muutoin terveellistä, ruokaa... tai sitten lapsi saa kotonaan napostella liikaa herkkuja (mikä onkin yleisempää). Eli lihavan lapsen lihavuus on VANHEMMAN SYY! Lapselle pitää asettaa rajat, myös syömisessä.
Tunnen yhdeksän vuotiaan tytön joka sairastaa reumaa. Lääkkeet tekevät tehtävänsä, eikä tyttö pysty edes liikkumaan kuten muut ikäisensä. Tytön vanhemmissa ei todellakaan vikaa. Se sairaus kun ei suoraan näy päällepäin, tulee helposti ajateltua että tyttö mättää ruokaa liikaa. Niin ei valitettavasti ole. Jos olis, se voitaisiin korjata. Sairautta ei. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy kyllä sanoa, että olisi hyvät neuvot tarpeen. Onko kukaan toteuttanut laihdutuskuuria lapselle? Tässä on nyt se ongelma, että tämä lapsi on meidän perheen ainut ylipainoinen. En haluaisi kieltää karkkia/herkkuja kaikilta. Itsekin olen varsin perso makealle, mutta paino on toistaiseksi pysynyt kurissa. Pientä edistystä me saatiin sillä, että me yritetään käydä tytön kanssa päivittäin kävelyllä. Viikonloppuisin keksitään aina jotain liikunnallista. Ruokatavoista sen verran, että meillä on kerran viikossa karkkipäivä, ja kerran viikossa jälkiruokaa. Mehua saa harvoin. Tämä lapsi kyllä syö ruokaa ihan uskomattomia määriä. Olenkin alkanut säännöstellä ruokaa ja muutenkin olen yrittänyt tehdä ruokia, jotka ei ole lempiruokia. Minä en millään haluaisi sanoa lapselle painosta, mutta mietinkin onko perheenä tehtävät ratkaisut riittäviä. Jos jollain on kokemusta, niin olisin kiitollinen neuvoista/toimivista keinoista.
Nimenomaan kivaa sellaista eikä nyt laihdutetaan hikijumppaa.
Aina kuulee näitä puolusteluita että jostain lääketieteellisestä syystä on ylipainoinen. totuus on kutenin että vain todella harvoissa tapauksissa näin on.
Itse olen kärsinyt koko ikäni ylipainosta ihan vanhempieni liikunta- ja ruokailutottumuksista johtuen. Pahat pinttyneet tavat on vaikea kitkeä. Lohtusyöminen opetettiin jo ihan pienenä. Jäätelöä ja karkkia pahaan mieleen. Palkkiona oli aina ruokaa.
Ihan perusniksit ovat auttaneet nyt aikuisiällä pitämään painon kurissa.
- Syö vähän ja usein vaikka ei olisi nälkäkään.
- Makean nälkään viinirypäleitä ja muita hedelmiä.
- Syö rauhallisesti ja aina pöydän ääressä ei telkkarin edessä.
- Karkkipäivä.
- Hauskaa liikuntaa.
- Arkiliikunta. Ei autoa lähimmälle parkkipaikalle, kävele rappuset jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki lihavat lapset syö koko ajan herkkuja. Minä lihoin aikoinaan syömällä leipää. Olin 4 vuotias ja kieltäydyin syömästä ruokaa, söin pelkkiä voileipiä, ja lihoin. Siitä lähtien olen ollut pullukka. Meillä oli karkkipäivä kerran viikossa, limsaa ja sipsejä ehkä kaksi kertaa vuodessa. Äiti teki normaalia kotiruokaa. Sisarukseni olivat normaalipainoisia. Muodostuneet rasvasolut säilyvät aina, niistä ei pääse eroon, ne vaan pienenevät kun laihtuu.
Nyt minulla on omia lapsia, ja pelkää että heille käy samoin. Onneksi ovat liikunnallisempia kuin äitinsä.
laihtumaan. Mutta nyt onneksi kesällä helpompaa, voi olla ulkona koko päivän ja tulee väkisinkin liikuttua. viime talvi oli niin kauhea, ettei edes itse tehnyt mieli ulos.
Meilläkin syödään tavallista terveellistä kotiruokaa, eineksiä ei ole vaan kaikki ruoka tehdään itse. Karkkipäivä kerran viikossa ja esim mehuja ja limuja ei juoda kun korkeintaan synttäreilllä, samoin sipsit ja muut ylimääräiset herkut.
Mutta poika sen kun lihoo...
Syö sitä tavallista ruokaa vaan liikaa, mutta jotenkin en voi poikaa nälässäkään pitää...
Lapsille tarjotaan kevyttä ruokaa, karkkipäivät on ja muuta herkkua harvoin. Yksi lapsi saattaa olla vain rauhallisempi, ei mikään ikiliikkuja ja viihtyy hyvin yksinkin esim. lukemassa. Vanhemmat kyllä käyvät lapsen kanssa esim. pyöräilemässä. Perheessä on jopa liian laiha lapsi, joten vanhemmat on iloisia, ettei yhdelle tarvitse tuputtaa ruokaa. Lapsi tykkää normaalista ruuasta, mutta syö sitä kai yli oman tarpeen.
Tarkoitan sitä, ettei kaikki ylipainoiset ole syöttämällä ja herkuilla lihotettuja!
Yhden perheen tiedän, jossa ongelmana on mummo, joka näkee lasta usein ja tarjoaa aina karkkeja. Kolmannessa perheessä lapset on kouluikäisiä ja ostavat itse karkkia ja limsaa koulun jälkeen, en tiedä mistä rahat.
Ei se, että ruoka tehdään _kotona_ tee siitä automaattisesti terveellistä. Kotona voi yllätysyllätys tehdä myös rasvaista ruokaa.
Jos lapsella on hyvä ruokahalu niin mä lisäisin kasvisten käyttöä, niitä kun voi käytännössä syödä kuinka paljon hyvänsä ja vähentäisin sitä "tavallista" kotiruokaa. Eli lautasmalli käyttöön lapsellekin.
Jäätelö on sellaista, mitä lapselle tulee helposti annettua liikaa, joten senkin voi vaihtaa sorbettiin.
Mun lihavuuteen syy oli yllätysyllätys syöminen, vanhempani yrittivät korvata virheitään ostamalla mulle herkkuja. He olivat alkoholisteja ja minä söin ahdistukseen eikä heillä ollut sydäntä kieltää. Ruoka oli ainut ystäväni.
Päiväkodista asti muistan kuinka sekä aikuiset että lapset, katselivat minua negatiiviseen sävyyn ja siitä opin peittelemään itseäni, yritin olla huomaamaton. Joka päivä sain kuulla olevani inhottava, lihava ja siksi myös surkea ihminen. Aikuiset eivät toki haukkuneet, mutta katse kertoi kaiken. siihenkin masennukseen sitten söin liikaa, enhän vielä 8-vuotiaana tajunnut laihdutuksesta mitään..
Lihavan lapsen elämä on helvettiä, joka ilta nukkumaan mennessä toivoin, ettei tarvitsisi herätä uuteen päivään ja mennä nälvittäväksi. Eikä aikuiset välittäneet, millaiset aikuiset sallivat sellaisen kohtelun?! Miten paino voi tehdä ihmisestä täysin kelpaamattoman mihinkään?
Vieläkin joskus pelkään uusia ihmisiä tavatessani, että he nauravat minulle, osoittavat minua sormillaan ja jättävät seurasta pois, nälvivät, huutavat. Hyvä puoli kiusaamisessa oli se, että minun oli pakko saada näyttää kiusaajilleni ja siksi minä tein kaikkeni pärjätäkseni elämässäni paremmin kuin he.. Ja minä pärjään hyvin nyt, mutta vuosia se vei. Huonoja puolia sitten tietysti vuosien mielenterveysongelmat, syömishäiriöt yms. Lihavasta menneisyydestäni en kuitenkaan puhu vieläkään, koska häpeän sitä. Se leima otsassa ei kai koskaan kulu pois.
Toivoisin, että vanhemmat opettaisivat lapsilleen suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä erilaisuutta kohtaan. Lihallakin on oikeus tulla hyväksytyksi ja elää, varsinkin syyttömällä lapsella.
Suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä toivoisin itsekin lisää. Monesti tämä asia vain unohtuu, nykyisin minusta painotetaan vielä enemmän lihavuuden vaaroja, on olet mitä syöt-ohjelmia ja laihdutuskisoja. Lapsi itse ei ole syypää lihavuuteen. Varmasti kaikki myös muistaa miten raakoja lapset voi toisilleen olla.
mutta aivan aitoa myötätuntoa tunsin sitä tyttöraasua kohtaan. miten ihmeessä vanhemmat eivät tunne vastuuta lasten terveydestä?