Kertokaa, miksi otatte koiran? Mitä se tekee, kun olette töissä? Matkoilla?

Mun työpäiväni ei kestä klo 23 asti. En varmaan ottaisi koiraa, jos kestäisi. Mulla on etätyö ja lisäksi löytyy useampikin hoitaja mahdollisten reissujen ajaksi. Olen aina ollut äärettömän laiska liikkuja eikä mua todellakaan saisi sohvalta ylös kaamoksen aikaan, jos ei olisi pakko. Kun edellinen koirani kuoli, olin 2 vuotta ilman koiraa. Siinä ajassa lihoin 11 kg. En todellakaan liikkunut kuin vain sen, mitä oli ihan pakko. Kun hankin uuden koiran, paino alkoi pudota ihan itsestään. Mulle "järki" koirassa on just se, että saan laiskan mieleni ja laiskan ruhoni kolme kertaa päivässä lenkille. Säästä riippumatta. Lisäksi koirasta on iloa ja seuraa. Ja tuohan se myös turvallisuudentunneta. Ilmoittaa hyvin nopeasti haukullaan, jos joku tulee pihaan. Iltahämärissä kukaan hämärä tyyppi ei lähesty, kun koirani vähän "hymyilee". 

Älä ota koiraa, jos et halua.

Meillä taas mieheni tekee töitä kotona ja minullakin on 5-8 h työpäivä ja voi viedä koiran töihinkin ihmisten iloksi. Lapset ovat teinejä ja ovat tähän mennessäkin hoitaneet muita lemmikkejämme hyvin, he ovat ulkouluttaneet myös parin eri naapurin koiria silloin kun naapureilla on ollut pitkiä päiviä töissä.

Matkailemme lähinnä kotimaassa ja omalla mökillä, joten se ei ole ongelma, mutta jos lähtisimme vaikka ulkomaille koko porukka, niin koiran hoitajavaihtoehdoiksi on ilmoittautunut jo sekä minun että miehen vanhemmat, pari lasten ystäväperhettä ja naapurin rouva.

Koira on ihan tuore tapaus meillä, joten en ihan tasan tarkkaan tiedä vielä miten arki syksyllä alkaa sujumaan, mutta asumme omakotitalossa ja iso piha on aidattu, joten koiran voi päästää myös sinne. Olemme kaikki hyvin liikkuvaisia ihmisiä ja koira olikin mieheni ehdotus hänen ulkoilukaverikseen ja kaikkien iloksi.

Meidän huonekalut ovat jo 10-15 vuotta vanhoja joten niiden mahdollinen sottaantuminen ei niin haittaa. Tosin koira ei ole vielä edes yrittänyt kaluta mitään mitä ei saisi. Meille koira on siis yksi perheenjäsen ja sen kanssa ei ole ollut mitään sellaisia ongelmia mitä emme pystyisi ratkomaan.

Meillä parisuhde miehen kanssa kestänyt tasan 30 vuotta ja nyt kolmas yhteinen koira menossa. Se on meille yhteinen harrastus, rakkaus ja kiinnostuksen kohde. Lomat tehdään lasten (3 teiniä) ja koiran ehdoilla. Jos koiraa ei voi ottaa jonnekin mukaan, tuttavaperhe käy ruokkimassa ja ulkoiluttamassa koiran. Se ei halua hoitopaikkaan vaan on mielummin kotona. Elämäntapa, josta ei ainakaan vielä kukaan meillä halua luopua.

Minä voin kertoa mitä ne koirat tekee, kun omistaja on poissa. Nytkin seinän takana haukkuu ja ulvoo taukoamatta neljättä tuntia. Vituttaa niin ettei veri kierrä.

Meillä on laumanvartijakoiria. Nehän on töissä 24/7 suojelemassa perhettä ja eläimiä. En puutu heidän olemiseen, vapaana ovat täällä pihassa aina. Asumme 2 kilometrin päässä lähimmästä naapurista. Sukulaiset käy ruokkimassa meidän lomamatkojen aikana.

Ainakin täällä meilläpäin koirat on yksin vähintään 8 tuntia päivässä. Surkeaa touhua. Suuri osa koirista muutenkin ylijalostettuja rohisevia lyttäkuonokoiria, joiden omistajat ei edes tajua, että ne kärsivät koko elinikänsä.

Kiusaa mun idioottinaapuria :)

Ihan oikein tolle alkoholistille, että ei saa päivällä nukutuksi.

Koiraa ottaessa pitää miettiä tarkasti, mihin oloihin koiran ottaa ja miten työpäivien, lomien ym. suhteen toimitaan. Meillä on ollut kolme koiraa. Kaksi niistä yhtä aikaa toisilleen seurana. Nyt vain yksi mutta ehkä otetaan kohta kaveriksi toinen. Asutaan omakotitalossa. Työpäivät mulla 7.30-15.15. 15- ja 12-v. lapset koulussa, tulevat viimeistään kolmelta. Puoliso tekee kotona etätöitä valtaosin. Koira ei siis ole montaa tuntia yksin ja sen ajan minkä on yksin, yleensä nukkuu. Koiraeläimet nukkuu tutkitusti muutenkin n. 15-16h vuorokaudessa, myös siis luonnossa. Koiran kanssa käydään useampi lyhyt lenkki päivässä eli ainakin aamulla, iltapäivällä. Pitkä vähintään tunnin lenkki metsässä illalla ja ennen nukkumaanmenoa vielä pikapissa. Harrastetaan rallytokoa. Hereillä ollessaan koira seurailee ihmisten tekemistä, on rapsuteltavana, järsii puruluita tai katselee ikkunasta lintuja ym. takapihan elämää. Välillä sille piilotellaan nameja etsittäväksi tai annetaan pulmaleluja ratkaistavaksi. Opetellaan temppuja tms.

Ulkomaanmatkoilla emme ole käyneet koiran tulon jälkeen, koira nyt kolme vuotta. Jos tarvitsee hoitajaa, menee mun veljen perheeseen tai koiratuttavalle tai tarvittaessa koirahoitolaan. Toistaiseksi koira on kyllä tullut mukaan reissulle (lasten harrastusreissut, mökkilomat ym.).

Mutta joo, koira rajoittaa paljon ja siksi on harkittava huolellisesti onko aikaa ja viitseliäisyyttä tähän. Sellaiset, joilla on ollut jo vanhastaan koira, tietävät mihin ryhtyvät. Eka koiran omistajille tulee joskus yllätyksenä.

En ole töissä enkä matkoilla, vaan työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen koirani kanssa 24/7, ja ulkoilen sen kanssa tunteja päivässä.

Koira on mukana duunissa ja jos jostain syystä ei voi olla niin sitten joko menee koirapäiväkotiin tai hankin hoitajan, vakirinki olemassa, joka käy lenkittämässä ja vaihtamassa raikkaan veden. Lomilla on mukana tottakai.

tykkään koirista ja muista eläimistä. koiran otan seuraksi ja lenkkikaveriksi, nuorempana halusin myös harrastuskaverin palveluskoiratoimintaan. olen maatilan emäntä ja olen aina kotona, koira on mukana työssä navetalla ja heinäpellolla ja  " osallistuu" puutarhan hoitoon. en matkusta ulkomailla enkä muutenkaan, koti on paras paikka.

Onpas mielenkiintoista miten tähän vastaaajat ovat kaikki etätöissä olevia koiranomistajia. Kaikkihan me tiedämme että 99% koiranomistajista ei todellakaan ole etätöissä, vaan se kehitysvammaiseksi jalostettu eläinparka on yksinään siellä kämpässä koko päivän.

Koira on hoidossa(iäkkäämpi rouva jolla koira itselläänkin hoitaa) jos joutuu työvuorojemme takia olemaan yksin enemmän kuin 4 tuntia. Tämä järjestely toiminut jo 11 vuotta loistavasti. Rahapalkkaa hän ei avustaan halua mutta olen kustantanut hänelle teatteri ja konsertti iltoja ja leivon hänelle usein.

Koira matkustaa mukanamme matkailuautossa, lemmikkipassissa leimat seitsemästä maasta. Matkailuautoon koiraa ei jätetä yksin vaan kulkee mukana. Jos on paikkoja johon koira ei pääse niin käydään vuorotellen.

Saattaa kuulostaa säätämiseltä ja sitä se välillä on. Nyt eletään näin ja joskus myöhemmin ehkä ihan toisella tavalla.

Uutta koiraa ei enää oteta, oma ikä tulee vastaan, en uskalla sitoutua enää mahdollisesti viideksitoista vuodeksi lemmikin hoitoon.

Meiän Muppe nuolee omia muniaan eli viihtyy ihan hyvin.

Otin koiran masennuksen takia ja siksi että tarvitsin kaverin. Teen etätöitä joten olen koiran kanssa koko päivän. Mutta jos en tekisi etätöitä niin koira nukkuisi suurimman osan päivästä kuten normaalistikin.

Jos menen matkalle niin koira tulee mukaan. Etsin hotellin mihin saa tuoda koiria.

Mun työaika on 14-22 tai 18-02. Mies taas tekee paljon etätöitä per viikko, yleensä on yhden päivän toimistolla 09-16.

Sitten on lukiolaisten kirjavat lukujärjestykset, työt ja harrastukset.

Meillä koira joutuu todella harvoin olemaan yksi ja korkeintaan pari tuntia, jos sitäkään. Lomilla otetaan koira mukaan. Eli paljon reissataan kotimaassa jo ennen koronaa. Mies käyttää lapset ulkomailla kerran vuoteen.

Meillä on kyllä koiralle mahdollinen hoitaja. Naapurin muksu ei ole saanut omaa lemmikkiä sisarusten allergioiden kanssa, joten lenkittää lähes päivittäin meidän koiraa. Hän on myös pitkälti kouluttanutkin tuon koiran. Kerran jäätiin yön yli häihin ja tämä tuli mielellään koiran seuraksi. Käytiin ostamassa jääkaappiin hänen haluamiaan herkkuja ja sai vielä parikymppiä rahaakin. Alussa hän oli 14 vuotias ja nykyään 18v. Eli koiramme on nyt nelivuotias.

Kyllähän se toisinaan ketuttaa loskaan lähteä, mutta kun näkee koiran riemun lumesta, niin kyllä siinä omakin mieli virkistyy. Nää helteillä ulkoilutukset tuntuu olevan kaikille tuskaa. Myös koiralle, vaikka turkkikin on trimmattu lyhyimmäksi koskaan. Ei vaan tykätä.

Vierailija kirjoitti:

Onpas mielenkiintoista miten tähän vastaaajat ovat kaikki etätöissä olevia koiranomistajia. Kaikkihan me tiedämme että 99% koiranomistajista ei todellakaan ole etätöissä, vaan se kehitysvammaiseksi jalostettu eläinparka on yksinään siellä kämpässä koko päivän.

Sä tiedät valitettavan vähän koiranomistajia.