Lue keskustelun säännöt.
Osaatko sanoa, mikä on sun Oma Juttu? Harrastus tmv.?
26.06.2020 |
Itse haahuilen vailla intohimon kohdetta ja kadehdin niitä, joilla on joku tärkeä harrastus. Sit kun ei oo muuta, tulee annettua liikaa itsestä työlle.
Kommentit (14)
Talvisin ja keväisin tanssi, corejumppa ja uinti.
Kesällä pyöräilen paljon ja kunnostaan mökkiä. Se on oikeastaan mun intohimo. Ihana nähdä kun tulee valmista ja saa muutettua mökin ilmettä mieleiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaasta harrastuksesta tuli rakas työ, elämäni suurin intohimo.
Suomalaisten elämä 1700- 1800luvulla ja vielä 1900-luvun alussa on intohimoni. Jaksan tutustua siihen päivästä ja illasta toiseen, Ja etsiä siitä tietoa eri lähteistä mm. graduista, väitöskirjoista, kirjoista, lehdistä jne.
Jään seuraamaan, minäkin kaipaisin jotain ihan kunnon intohimoa, kunnon pakkomiellettä johon saisi uppoutua maanisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sanoa harrastavani oikeastaan mitään, mutta nautin ulkona liikumisesta kaikissa eri muodoissaan ympäri vuoden ehkä se on sitten sitä harrastamista. Toisaalta harrastukset eivät myöskään sido minua tiukkoihin aikatauluihin eikä mitkään kalliit vehkeet seiso turhan panttina pihassa.
Kyllä. Löysin sen nyt 36-vuoden iässä. Olen ihan hullaantunut joogaan, vaikka aiemmin ajattelin, että se on "ituhippien" hörhöilyä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla noita intohimoja on ihan liikaakin, pitäisi varmaan karsia, mutta en osaa. En halua luopua mistään. Eli työ, puutarhanhoito, jooga, käsityöt, askartelut, taulujen maalaaminen, lukeminen, kirjoittaminen, patikointi, pyöräily, kodin sisustaminen. Ja kaikki tämä perheellisellä ihmisellä...
Musiikki. Kuuntelen paljon musiikkia (koti pursuaa levyjä), käyn normaalisti viikottain keikoilla ja reissaan tiettyjen bändien keikkojen perässä ulkomailla asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukeminen. Ollut siitä saakka kun opin 5-vuotiaana lukemaan. Vielä kun osaisin kirjoittaa mielenkiintoisesti ryhtyisin kirjablogin pitäjäksi tms.
Voithan syksyllä mennä kamppailu/itsepuolustuslajin peruskurssille. Fyysisyys tekee sen että tunnet eläväsi. Ja on hyödyllistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtavia ja inspiroivia intohimoja!
Tunnistaako kukaan sitä tunnetta, et odottaa omaa aikaa (olen perheellinen), mut sit kun sitä on, tajuaa, ettei sillä omalla ajalla teekään mitään? Ja sit on vielä sellainenkin ”vaiva”, että tuntuu kuin pitäis olla hirveen hyvä siinä Jutussa voidakseen sanoa harrastavansa sitä. Taidan olla vaan hankala luonne 😅
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mahtavia ja inspiroivia intohimoja!
Tunnistaako kukaan sitä tunnetta, et odottaa omaa aikaa (olen perheellinen), mut sit kun sitä on, tajuaa, ettei sillä omalla ajalla teekään mitään? Ja sit on vielä sellainenkin ”vaiva”, että tuntuu kuin pitäis olla hirveen hyvä siinä Jutussa voidakseen sanoa harrastavansa sitä. Taidan olla vaan hankala luonne 😅
Ap
Mieti asia tältä kannalta: Se maailman paras ko. lajissakin oli ensin täysin osaamaton ko. lajissa. Kukaan ei saa syntymälahjana taitoja, vaan ihan kaikki on opeteltava. Toki osalle lahjakkuus helpottaa opettelua, mutta sillä ei ole väliä, kun puhutaan harrastuksesta eikä ammattiin tähtäävästä harjoittelusta. Harrastuksen pointti on olla iloksi itselle, ei taidonnäytteeksi muille.
Mun piti luopua omasta, etin parhaillaan uutta.