Saanko tyttärenä tiedon, jos äitini on laitettu edunvalvontaan?
Äitini elämään on tullut nuorempi miesystävä, joka kovasti puhuu ryhtyvänsä äitini omaishoitajaksi. Asun kauempana ja minua selvästi pelataan nyt ulos äitini lähiomaisen roolista. Pelkään, että mies saa äitini omaisuuden hallintaansa esim. edunvalvojaksi ryhtymällä ja haluaisin tässä tilanteessa olla kartalla ja vaatimassa selvityksiä jos rahaa kuluu asioihin, jotka eivät äidin elämänlaadussa näy. Mutta saanko tietää siitä jos äitini esimerkiksi merkkaa tämän miehen lähiomaisekseen?
Kommentit (12)
Maistraatti seuraa edunvalvojan tekemisiä.
Onko äitisi niin sairas, että tarvitsee edunvalvojaa.
Juridisesti lähiomainen voi olla vain aviopuoliso tai lähisukulainen (esim oma vanhempi tai oma täysi-ikäinen lapsi). Avopuoliso voi toki toimia omaishoitajana ja olla merkittynä lähiomaiseksi tai yhteyshenkilöksi erilaisiin virallisiin tietoihin, mutta juridisesti sitä ei ole. Joten niin kauan kuin äitisi ei ole avioliitossa tämän miehen kanssa, sulla on oikeus saada asiasta tietoa. Edellyttäen tietenkin, että äitisi on todettu holhouksen alaiseksi. Jos äitisi ei ole holhouksen alainen, hän saa ihan itse päättää, kuka hänen rahoistaan päättää. Vaikka naapurin Rane. Eikä asia kuulu sulle yhtään mitenkään.
Äidilläni on alkava muistisairaus. Ei ole tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa, että tarvitsisi edunvalvojaa, mutta ei siihen välttämättä mahdottomasti aikaa mene.
Tämä äijä on tällä hetkellä asunnoton "kun sai tilille rahaa, eikä voi anoa sossusta tukia, kun on ollut tuloja" => ei varaa pitää kämppää => muutti äidilleni. Kuulemma pari kuukautta pitää asua, että alkaa saamaan tukia taas ja sitten voi etsiä asuntoa. Epäilen, ettei hän aio hakea omaa asuntoa. Miksi hakisi, jos voi asua äidilläni ilmaiseksi?
Äitini maksaa häelle ruoat, juomat ja oli ostanut miehelle uuden puhelimen. Minulle äitini on alkanut soitella äkäisiä puheluita, joissa tekee tikusta riitaa. Luulen, että mies yrittää taustalla rikkoa välejämme ja olen aika huolissani siitä, että mitä kaikkea selkäni takana tapahtuu. Etäisyyttä on satoja kilometrejä, niin en ihan noin vaan pysty valvomaan tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi ei ole holhouksen alainen, hän saa ihan itse päättää, kuka hänen rahoistaan päättää. Vaikka naapurin Rane. Eikä asia kuulu sulle yhtään mitenkään.
Äh... tuo on totta. Miehellä on kyllä varmasti paremmat oltavat nyt, kun voi puhumalla saada rahaa... äidillä on tosiaan muistisairautta, mutta ei niin paljon, että holhous olisi ajankohtaista :(
Hankala tilanne. Eipä tuommoiselle loiselle mitään mahda ennen kuin tekee jotain rikollista. Ja siihen rikokseenkin on pitkä matka, jos toinen on vapaasta tahdostaan antaa rahaa elämiseen ja lopulta aika pieniin asioihin, kuten puhelimeen.
Jos minä olisin tuo mies, pyrkisin kyllä naimisiin enkä mitään edunvalvontatouhuja. Sitten nopeasti ero ja puolet omaisuudesta haltuun. Testamentti olis hyvä plan B. Onko äidilläsi niin paljon omaisuutta, että kannattaa?
alkup kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi ei ole holhouksen alainen, hän saa ihan itse päättää, kuka hänen rahoistaan päättää. Vaikka naapurin Rane. Eikä asia kuulu sulle yhtään mitenkään.
Äh... tuo on totta. Miehellä on kyllä varmasti paremmat oltavat nyt, kun voi puhumalla saada rahaa... äidillä on tosiaan muistisairautta, mutta ei niin paljon, että holhous olisi ajankohtaista :(
Sun kannattaa nyt olla valppaana. Pidä yhteyttä äitiisi usein. Älä oikeastaan puhu äidillesi tästä miehestä mitään, jos äitisi ei halua hänestä puhua. Suhtaudu äitisi kuullen myönteisesti tähän mieheen. Ja sitten, jos huomaat äitisi kohdalla tarvetta edunvalvontaan, hae sitä itse ennen kuin tämä tyyppi ehtii.
Tällaiset tilanteet ovat usein hankalia. Mä olen tehnyt jo aikoinaan kirjallisen paperin siitä, että mun edunvalvojani ei saa olla kukaan muu kuin omat lapseni, lapsenlapseni, siskoni, siskoni lapset, siskoni lapsenlapset tai nk virkaholhooja. Ihan vaan siksi, että en jossain höperövaiheessa hurahda johonkin mieheen. Miehiin saan toki hurahtaa, mutta rahojen ja varallisuuden pitää pysyä suvussa. Jos yhtään lähisuvusta ei ole elossa, sitten mun omaisuuteni menee kodittomille kissoille.
Muistisairauden ensimmäiset oireet, ikääntyvän ihmisen kuolemanpelko ja "kerranhan täällä eletään" -mentaliteetin pintaan nouseminen sekä läheisyydenkaipuu ovat pirullinen yhdistelmä. Ihmisestä voi tulla helppo saalis kaikenmaailman omaneduntavoittelijoille. Omaisena olet pahassa raossa: jos otat asian puheeksi äitisi kanssa ja kyseenalaistat "uuden ihanan kumppanin" motiivit, saatatkin saada äitisi vihat niskaasi ja ajaa hänet entistä tiiviimmin auervaaransa syliin.
Sekin täytyy muistaa, että täysivaltaisella aikuisella on oikeus tehdä omat ratkaisunsa, huonotkin. Jos äitisi haluaa vanhoilla päivillään hassata rahansa, niin hän saa sen tehdä. Ja vastaavasti lahjojen tai elatuksen vastaanottaminen ei ole rikos. Moraalisesti arveluttavaa se toki voi olla, mutta juridisesti asiassa ei ole ongelmaa.
Edunvalvojaksi nämä auervaarat harvemmin pyrkivät, koska edunvalvojan toimia valvotaan varsin tarkasti. Yleisempää on, että uusi kumppani alkaa epävirallisesti ns. hyvää hyvyyttään tehdä ehdotuksia toisen varallisuuden käytöstä. Jos omaisuutta löytyy, niin avioliittoakin voivat tavoitella - ilman avioehtoa tottakai. Sitten perintönä tai osituksen kautta omaan taskuun se, mitä saatavissa on.
Onko näitä auervaaroja liikkeellä enemmänkin? Kesäkö ne tuo ulos koloistaan?