Mitä sitten kun kaikki ei men niin kuin on suunniteltu?

Tässä lainsua eräästä ketjusta:



En mäkään vammaista lasta pistäisi, koska se olisi MUN mielestä itsekästä. En haluaisi lasta kärsimään enkä muunperheen joutuvan elämään vamman varjossa. mutta tämä on vain mun ajatteluni, ymmärrän että muut ihmiset voivat ajatella toisin.



Minusta on outoa ajatella niin, että haluan vain terveet lapset. OK, onhan se mahdollista vielä raskausaikana päättää ja siihen en nyt ota kantaa.



Nyt siis halusin tietää, että mitä sitten jos terveenä syntynyt lapsi vammautuisi joka sairauden, syntymävian ja onnettomuuden seurauksena. Mahdollisuuksia on vaikka mitä, että jokin menee pieleen. Miten sitten ajattelisitte? Minulla on vain yksi vaihtoehto mielessä, mutta onko täällä äitejä, jotka sittenkin päättäisivät hylätä lapsensa?



Minulle on veli, joka sairastui 3-vuotiaana. Siihen asti ollut täysin terve. En ole koskaan hänen vammauttaa osannut hävteä, koska eihän sille mitään voinut ja eikä se ole kenenkään valinta tai seurasta jostain huonosta vanhemmuudesta. Minä olen enemmäkin kokenut asian toisenlaisena rikkautena. Ja ei veljen vamma meidän peheen elämää paljonkaan hallinnut. Kai se on kiinni omasta asennoitumisestakin.