Kuinka usein tapaatte aikuisia lapsianne?

Parin viikon välein pyrin käymään vanhemmilla. Joskus väli venähtää pidemmäksi, kun taas kesäaikaan sitten saatetaan nähdä useamminkin. Välimatkaa on 100 km ja se olen aina minä joka joutuu matkustaa. T. Aikuinen lapsi

Vanhemmat ei käy minun luonani, vaan minä heidän luonaan. Välimatkaa 300km. Nähdään 2kk välein nyt kun olen valmistunut ja työelämässä.

Nuorena aikuisena olin paljonkin. Nyt paljon vähemmän. Viikottain kuitenkin vähint. esim. WhatsAppin kautta. Liian usein tapahtuva näkeminen johtaa siihen, että saan epäreilua kohtelua. Olen pettynyt vanhempiini uudestaan ja uudestaan.

Mikä luokitellaan aikuiseksi? 18-v asuu isällään ja on muualla koulussa mutta viikottain nähdään. Ite kävin nuorena harvakseltaan kotona kun ei ollut autoa millä kulkea.

Ehkä kerran vuodessa, ei nyt sitäkään. Ei asu mitenkään kaukana lapset tai vanhemmatkaan. Ollaan vain sellainen perhe ja suku, että emme ole kiinnostuneita toisistamme. Jokainen viihtyy joko omillaan tai ystäviensä/kumppanin kanssa ja ne on sitten se perhe.

Pari kertaa vuodessa kyläilen vanhemmillani, jotka asuvat 200 kilsan päässä. Jos on jokin tärkeä asia hoidettavana, voin käydä hieman useammin. Muuten ei tule sinne päin Suomea asiaa. Puhelimitse vaihdetaan kuulumiset ehkä parin viikon välein.

Joka sunnuntai on lounas tarjolla lapsille perheineen, ellei olla reissussa.

Tietenkään kaikki eivät voi tai halua tulla joka viikko eikä me oteta mitään paineita kunhan ilmoittavat perjantaina että tiedän varata ruokaa tarpeeksi. Yleensä edes joku lapsista tulee syömään ja suunnilleen kerran kuussa ollaan kaikki saman pöydän ääressä.

Lisäksi hoidan yhtä lastenlapsista kerran viikossa ja samalla tulee nähtyä hänen vanhempiaan.

Meillä in tosi läheinen perhe.

1-3 kertaa kuussa tavataan riippuen osapuolien muista menoista. Molemmin puolin myöskin matkustetaan (välimatkaa 150 km) riippuen siitä miten nuo muut aikataulut kelläkin antavat periksi.

Parin viikon välein käyvät perheineen syömässä, tyttären perhe piipahtaa parin päivän välein (asuvat lähellä).

Kun lapset olivat pieniä kävimme joka vkl vanhemmillani syömässä

Ihanaa nähdä lastenlapsia usein

Kävin vanhemmillani n. kerran viikossa. Asuttiin samassa kaupungissa. Äiti kävi luonani pari kertaa vuodessa. Isä harvemmin.

up

Joka päivä ja koko ajan näen vanhempani, jonka kanssa on sitä paitsi huonot välitkin. Olen ihan aikuinen köyhä pitkäaikaistyötön ja joudun siis asumaan vanhempani luona. Kahdestaan siis asumme, eikä muuta vaihtoehtoa nyt ole. Kohta varmaan joutuu vielä elättämäänkin itseäni kun ainoa tuloni työmarkkinatuki ollaan ilmeisesti katkatkaisemassa tai ainakin sitä ollaan leikkaamassa uuden hallituksen päätösten myötä.

Asuimme samassa kaupungissa senkin jälkeen, kun muutin pois kotoa. Menin usein pe-la-väliseksi yöksi, saunottiin ja vietettiin aikaa perheen kanssa. Olin myös juhlapäivät vanhempieni luona, ja mökkeilimme yhdessä.

Nykyään keski-iässä elämä on hektistä, mutta yritän soitella äidilleni viikottain ja/tai käydä kahvilla. Isääni näen yhteisten harrastusten tiimoilla useamminkin.

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä ja koko ajan näen vanhempani, jonka kanssa on sitä paitsi huonot välitkin. Olen ihan aikuinen köyhä pitkäaikaistyötön ja joudun siis asumaan vanhempani luona. Kahdestaan siis asumme, eikä muuta vaihtoehtoa nyt ole. Kohta varmaan joutuu vielä elättämäänkin itseäni kun ainoa tuloni työmarkkinatuki ollaan ilmeisesti katkatkaisemassa tai ainakin sitä ollaan leikkaamassa uuden hallituksen päätösten myötä.

siis katkaisemassa

1-2 kertaa vuodessa, koska asuu 30km päässä. Toinen asuu tuossa lähellä. Näen noin kerran 3 kuukaudessa jos on jotain asiaa. Omia vanhempiani näen harvoin, viimeksi meni 3 vuotta edellisestä kerrasta. En kaipaa eikä lapsetkaan kaipaa. Nähdään lähinnä koska niin kuuluu tehdä

1-4 kuukaudessa. Aina tässä joku piipahtaa vähintään vkl syömässä. 4 lasta perheineen asuvat 5-150km säteellä

Omassa nuoruudessa kävin perheeni kanssa joka su vanhemmillani syömässä.

Todella vaikeaa on kun itsekin jo keski-ikäinen moniongelmainen lapsi joutuu olosuhteiden pakosta asumaan vanhan ja sairaan vanhempansa luona ja vanhempi pitää lastaan jonakin henkilökohtaisena avustajanaan, vaikka lapsi kärsii ja kuormittuu. Kenellekään aikuiselle lapselle ei voi suositella vanhempansa kanssa asumista.

Välillä saattaa mennä kuukausia ettei nähdä ollenkaan. Riippuu aikalailla täysin kuinka paljon mulla on töitä tai paljonko meidän perhe sairastelee. Harvoin äiti ja isä tulevat meidän luokse. Välillä eivät käy edes lasten syntymäpäivillä. Joten silloin nähdään, kun mulle sopii sinne meneminen. Miehen vanhempia nähdään viikottain. He ovat oikein mukavia ja ihania ihmisiä.

Nuorena aikuisena kävin lapsuudenkodissani viikonloppuisin. Perheen perustettuani ehkä kerran kaksi vuodessa. Nyt on mennyt vuosia siitä kun viimeksi kävin, vanhempani ovat käyneet meillä tai on tavattu sisarusteni luona. Asun kaukana suvustani.

Omista aikuisista lapsista asuu nuorin kotona. Keskimmäinen opiskelee 120 kmn päässä ja tulee taas kesätyön vuoksi asumaan kotiin. Muuten käy kotona vaihtelevasti tarpeen ja kiireen mukaan eli 1-10 kertaa/ kk. Esikoinen osti talon noin kmn päästä ja käy meillä vähintään kerran viikossa, joskus useammin. Itse käymme hänen luonaan kutsusta.

Minulla ei ole lapsia, mutta tapaamme mieheni pojan perhettä kerran kuukaudessa. Toinen poika asuu ulkomailla, joten tapaamisia on pari kertaa vuodessa.