Lue keskustelun säännöt.
Avioeron myötä kaveripiiri uusiksi?
20.06.2020 |
Kirjoitan nyt rehellisesti mitä tunnen enkä väitä olevani oikeassa, vaikka tunne on mikä on.
Enkä tarkoita exän ja minun yhteisiä kavereita vaan ihan omiani. Kävin todella raskaan eron läpi reilu vuosi sitten. Moni ystävä ei ollut tukena oikeastaan millään tavalla. Tuntuu että moni jopa etääntyi. Erosta haluttiin kuulla lähinnä mehukkaat osat, eli MIKSI erottiin. Jos puhuin esim. raskaasta arjesta lasten suhteen niin puhe kääntyi toiseen. Ja taivastelua jonkin verran ollut minun “lapsivapaasta” ajasta.
Tukea sain kahdelta hieman etäisemmältä ystävältä jotka ovat eron käyneet läpi ja sitten yhdeltä joka ei ole eronnut, mutta kuulemma melkein kerran eronnut, eli oli kai sitten hieman kosketuspintaa asiaan. Ja siis tarkoitan nyt eroa avioliitosta tilanteessa missä on pienet lapset.
Nyt alan hieman toipua erosta ja alkanut tuntumaan siltä ettei enää edes kiinnosta ne vanhat kaverit. Jäi kyllä katkera maku suuhun. Tuntuu myös että eletään ihan eri elämiä; minulla on tämä omalla tavallaan hyvä vaikkakin rikkinäinen ja kunnolla turpaan ottanut elämä, heillä taas se kuvantäydellinen ydinperhe. Kuin elettäisiin omissa maailmoissa ja arjessa.
Miten teidän muiden kaverisuhteet on kestäneet eroja tai ajatuksia asiasta ylipäätään?
Kommentit (16)
Eronnut nainen on "uhka" niille (vielä) parisuhteessa oleville ystäville. Toivottavasti et tule kokemaan sitä että sinua ei enää kutsuta juhliin yms.missä olette ennen puolisosi kanssa käyneet kaveripariskuntien kanssa. Mutta toisaalta, kuten itsekin totesit niin eipä jää ikävä näitä kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron jälkeen ystäviksi jää pääasiassa ne toiset yh-mammat. Olet uhka ydinperheellisille. Tai kelpaat osalle mutta vain niin että toisen mies ei ole mukana. Mies tippuu automaattisesti. Sitten kun itse löydät uuden miehen jää ne yh-mamma kaverit vähän ulkopuolelle kun olet uusperheellinen. Sinkut taas kaveeraa keskenään. Ei kannata korostaa lasten kavereiden vanhemmille että tämä Aada on nyt sitten avioerolapsi. Ajattelevat että on köyhä ja huonoa seuraa.
Ystävät pelkää että onnettomuus tarttuu. Monet välttelevät vaikeista asioista puhumista, koska se ei ole kivaa ja sitä ei voi hehkuttaa muille. Voi myös liipata turhan läheltä sitä omaa suhdetta. Näinhän se elämässä muutenkin menee, että osa ystävistä katoaa uuden elämäntilanteen vuoksi. Yleensä saman kokeneet voi antaa parasta vertaistukea.
Minusta on ihan normaalia, että kysytään eron syytä. Kyllä minunkin kaverit kyselivät miksi ihmeessä erosimme, kun heidän mielestään meillä oli hyvä suhde. Mitään tukea en sinänsä tarvinnut, kun olin vaan helpottunut, kun viimein sain laitetettua erottua ja kävin ennen eroa terapeutilla asioista puhumassa. Kävimme myös parisuhdeterapiassa.
Kaverisuhteisiin ei vaikuttanut mitenkään, muuta kuin, että nyt olen enemmän heidän kanssa tekemisissä, kuten ollaan käyty yhdessä lomamatkalla. Ennen matkustin vain mieheni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tilanteen itsekin eronneenna ja äitinä. Yh:n paras kaveri on toinen yh :)
En edes haikaile mitään ydinperhe aikoja, olen oikein tyytyväinen elämääni näin. Onneksi minulla on ystäviä joiden kanssa esim. matkustaa. Osa perheellisistä ystävistäni matkustaa vain perheensä kanssa.
Miksi oletat, että eroaminen johtaa yksinhuoltajuuteen? Yhteishuoltajuus on kuitenkin se tyypillisin muoto järjestää lasten hoito erotilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
?? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tilanteen itsekin eronneenna ja äitinä. Yh:n paras kaveri on toinen yh :)
En edes haikaile mitään ydinperhe aikoja, olen oikein tyytyväinen elämääni näin. Onneksi minulla on ystäviä joiden kanssa esim. matkustaa. Osa perheellisistä ystävistäni matkustaa vain perheensä kanssa.
Miksi oletat, että eroaminen johtaa yksinhuoltajuuteen? Yhteishuoltajuus on kuitenkin se tyypillisin muoto järjestää lasten hoito erotilanteessa.
Yhteishuoltajaakin kutsutaan monesti yh:ksi. Harva sitä 100% yh on.
?? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tilanteen itsekin eronneenna ja äitinä. Yh:n paras kaveri on toinen yh :)
En edes haikaile mitään ydinperhe aikoja, olen oikein tyytyväinen elämääni näin. Onneksi minulla on ystäviä joiden kanssa esim. matkustaa. Osa perheellisistä ystävistäni matkustaa vain perheensä kanssa.
Miksi oletat, että eroaminen johtaa yksinhuoltajuuteen? Yhteishuoltajuus on kuitenkin se tyypillisin muoto järjestää lasten hoito erotilanteessa.
Varmaan sitä tarkoitti että vaikka todellisuudessa on yhteishuoltajuus, äiti saa aina suoraan ja kaikkialla sen yh-leiman edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan naurettava ajatus että olisin uhka. Kuin myös se että ero tarttuisi, ei tartu.
Näkeminen heidän kanssaan on tosiaan vaikeaa koska tuntuu että olen jossain ö-mapissa; voidaan nähdä jos ei ole perheen, puolison, kaveriperheiden kanssa jotain. Uskomattoman vaikeaa nähdä ilman lapsia, nyt kun tilanne on se ettei minulla lapsia puolet ajasta ole. Ei minua haittaisi vaikka toisella olisi lapset mukana silti. Mutta kai sit se vaivaa kun ei ole
lapsille kaveria..
Tottahan tuo että vertaistukea voi antaa parhaiten toinen joka on käynyt saman asian läpi. Oli se silti karua huomata miten jopa 15 vuoden ystävyys missä on yhdessä jaettu seurustelut, naimisiinmenot, raskausajat, vauvavuodet, pikkulapsivuodet, kariutuu minun avioeroon. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan naurettava ajatus että olisin uhka. Kuin myös se että ero tarttuisi, ei tartu.
Näkeminen heidän kanssaan on tosiaan vaikeaa koska tuntuu että olen jossain ö-mapissa; voidaan nähdä jos ei ole perheen, puolison, kaveriperheiden kanssa jotain. Uskomattoman vaikeaa nähdä ilman lapsia, nyt kun tilanne on se ettei minulla lapsia puolet ajasta ole. Ei minua haittaisi vaikka toisella olisi lapset mukana silti. Mutta kai sit se vaivaa kun ei ole
lapsille kaveria..Tottahan tuo että vertaistukea voi antaa parhaiten toinen joka on käynyt saman asian läpi. Oli se silti karua huomata miten jopa 15 vuoden ystävyys missä on yhdessä jaettu seurustelut, naimisiinmenot, raskausajat, vauvavuodet, pikkulapsivuodet, kariutuu minun avioeroon. Ap
On karua mutta hädässä ystävä tunnetaan. Olitte tilanneystäviä ette oikeita ystäviä. Mitä sinulle tapahtui on heidän kokemuspiirin ulkopuolella etenkin jos he ovat vielä saaneet kasvaa itse lapsuutensa ydinperheessä. Anna olla ja ota etäisyyttä. Hakeudu vaikka pienperheyhdistyksen toimintaan mukaan. Saat uusi ystäviä muista eronneista. Lapsesi saattaa vielä kelvata mukaan heidän lasten ystäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tilanne on todella omituinen. Naispuoliset kaverit pelkää, että yrität iskeä niiden miehiä ja kavereiden miehet taas yrittää kähmiä, että "kun olet puutteessa kuitenkin". Jos sitten pistät välit poikki niin sitten saat kuulla olevasi leso kusipää, luulet olevasi muita parempi. Eli ihan sama mitä teet, kuitenkin sinua vältellään ja haukutaan.
Olen itse päätynyt vaihtamaan paikkakuntaa ja pysymään mahdollisimman kaukana entisistä kavereista. Teen sitä mitä itse haluan, milloin haluan. Itselläni siinä mielessä onnellinen tilanne, että lapset on jo aikuisia. Teen etätyötä, joka mahdollistaa työnteon kotoa käsin.
Vierailija kirjoitti:
Joo, tilanne on todella omituinen. Naispuoliset kaverit pelkää, että yrität iskeä niiden miehiä ja kavereiden miehet taas yrittää kähmiä, että "kun olet puutteessa kuitenkin". Jos sitten pistät välit poikki niin sitten saat kuulla olevasi leso kusipää, luulet olevasi muita parempi. Eli ihan sama mitä teet, kuitenkin sinua vältellään ja haukutaan.
Olen itse päätynyt vaihtamaan paikkakuntaa ja pysymään mahdollisimman kaukana entisistä kavereista. Teen sitä mitä itse haluan, milloin haluan. Itselläni siinä mielessä onnellinen tilanne, että lapset on jo aikuisia. Teen etätyötä, joka mahdollistaa työnteon kotoa käsin.
Kuulostaa ihan absurdilta että kavereiden miehet yrittäisi kähmiä minua tai että kaverit pelkäisi että yrittäisin iskeä heidän miehiään (voi oksennus 🤮). Mutta muuten kyllä se suhtautuminen eronneeseen on vähintäänkin outoa joidenkin kohdalla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan naurettava ajatus että olisin uhka. Kuin myös se että ero tarttuisi, ei tartu.
Näkeminen heidän kanssaan on tosiaan vaikeaa koska tuntuu että olen jossain ö-mapissa; voidaan nähdä jos ei ole perheen, puolison, kaveriperheiden kanssa jotain. Uskomattoman vaikeaa nähdä ilman lapsia, nyt kun tilanne on se ettei minulla lapsia puolet ajasta ole. Ei minua haittaisi vaikka toisella olisi lapset mukana silti. Mutta kai sit se vaivaa kun ei ole
lapsille kaveria..Tottahan tuo että vertaistukea voi antaa parhaiten toinen joka on käynyt saman asian läpi. Oli se silti karua huomata miten jopa 15 vuoden ystävyys missä on yhdessä jaettu seurustelut, naimisiinmenot, raskausajat, vauvavuodet, pikkulapsivuodet, kariutuu minun avioeroon. Ap
On karua mutta hädässä ystävä tunnetaan. Olitte tilanneystäviä ette oikeita ystäviä. Mitä sinulle tapahtui on heidän kokemuspiirin ulkopuolella etenkin jos he ovat vielä saaneet kasvaa itse lapsuutensa ydinperheessä. Anna olla ja ota etäisyyttä. Hakeudu vaikka pienperheyhdistyksen toimintaan mukaan. Saat uusi ystäviä muista eronneista. Lapsesi saattaa vielä kelvata mukaan heidän lasten ystäväksi.
Minusta se on ihan normaalia että kaveripiirissä tulee muutoksia elämäntilanteen mukaan. Jos minulla on vaikeuksia vaikka töissä en minä tukea hae työttömältä ystävältä, hänen kanssaan tavatessa keskustellaan jostain muusta. Saattaa hyvin olla että lähennyn ja vietän enemmän aikaa ihmisen kanssa joka niitä vaikeuksia ymmärtää. Kun perheessä on vaikka joku sairaus, tukea haetaan samassa tilanteessa olevilta. Hakeudutaan esim. vertaistuen piiriin ja löydetään sieltä ystäviä joiden kanssa asiasta on helppo puhua.
Kuvantäydellisiin ydinperheisiin en vielä ole itse törmännyt vaikka lähipiirissä melko paljon ydinperheitä. En myöskään ajattele että heillä ei olisi mitään vaikeuksia vaikka me ei niistä yhdessä puhuta. Ehkä he jakavat ja puhuvat ongelmista parisuhteessa eivätkä halua jakaa sitä muille tai sitten he jakavat ongelmat ehkä jonkun toisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on ihan normaalia että kaveripiirissä tulee muutoksia elämäntilanteen mukaan. Jos minulla on vaikeuksia vaikka töissä en minä tukea hae työttömältä ystävältä, hänen kanssaan tavatessa keskustellaan jostain muusta. Saattaa hyvin olla että lähennyn ja vietän enemmän aikaa ihmisen kanssa joka niitä vaikeuksia ymmärtää. Kun perheessä on vaikka joku sairaus, tukea haetaan samassa tilanteessa olevilta. Hakeudutaan esim. vertaistuen piiriin ja löydetään sieltä ystäviä joiden kanssa asiasta on helppo puhua.
Kuvantäydellisiin ydinperheisiin en vielä ole itse törmännyt vaikka lähipiirissä melko paljon ydinperheitä. En myöskään ajattele että heillä ei olisi mitään vaikeuksia vaikka me ei niistä yhdessä puhuta. Ehkä he jakavat ja puhuvat ongelmista parisuhteessa eivätkä halua jakaa sitä muille tai sitten he jakavat ongelmat ehkä jonkun toisen kanssa.
Minusta taas outo ajatus että ystävä muka vaihtuisi aina oman elämäntilanteen tai kriisin mukaan. Kyllä tosiystävä pysyy rinnalla, oli tilanne mikä vaan. Enkä nyt todellakaan odottanut että kukaan ystävä alkaa minulle terapeutiksi, vaan ihan sellaista normaalia kuuntelua ja myötäelämistä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on ihan normaalia että kaveripiirissä tulee muutoksia elämäntilanteen mukaan. Jos minulla on vaikeuksia vaikka töissä en minä tukea hae työttömältä ystävältä, hänen kanssaan tavatessa keskustellaan jostain muusta. Saattaa hyvin olla että lähennyn ja vietän enemmän aikaa ihmisen kanssa joka niitä vaikeuksia ymmärtää. Kun perheessä on vaikka joku sairaus, tukea haetaan samassa tilanteessa olevilta. Hakeudutaan esim. vertaistuen piiriin ja löydetään sieltä ystäviä joiden kanssa asiasta on helppo puhua.
Kuvantäydellisiin ydinperheisiin en vielä ole itse törmännyt vaikka lähipiirissä melko paljon ydinperheitä. En myöskään ajattele että heillä ei olisi mitään vaikeuksia vaikka me ei niistä yhdessä puhuta. Ehkä he jakavat ja puhuvat ongelmista parisuhteessa eivätkä halua jakaa sitä muille tai sitten he jakavat ongelmat ehkä jonkun toisen kanssa.Minusta taas outo ajatus että ystävä muka vaihtuisi aina oman elämäntilanteen tai kriisin mukaan. Kyllä tosiystävä pysyy rinnalla, oli tilanne mikä vaan. Enkä nyt todellakaan odottanut että kukaan ystävä alkaa minulle terapeutiksi, vaan ihan sellaista normaalia kuuntelua ja myötäelämistä. Ap
Kaveripiirin vaihtuminen kuulostaa oudolle minustakin, mutta ei se että jossain tilanteessa joku on läheisempi ystävä kuin se jonka kanssa aikaisemmin ollaan oltu bestiksiä. Juttelu aiheet ystävien kesken myös muuttuu yleensä melko vähän. Samojen ystävien kanssa puhun saman tyylisistä asioista. Jonkun kanssa puhun parisuhteesta enemmän kuin jonkun toisen kanssa, yhden kanssa puhun eniten lapsista, kolmanne kanssa työstä, neljännen kanssa jutellaan melkein aina vaihdetaan kuulumisia omista vanhemmista siitä tarviiko nämä vanhemmat jo kuinka paljon apua jne. Jos tunnen että haluan keskustella enemmän parisuhteesta haen tukea ystävältä jonka kanssa olen siitä puhunut ennenkin. Jos taas elämäntilanteeni on se että haluan puhua lapsista, puhun niistä ystävän kanssa jonka kanssa minulla on samanikäisiä lapsia. Muut ystävät eivät häviä minnekään vaikka välillä olisinkin enemmän tekemisissä jonkun toisen kanssa.
Tunnistan tilanteen itsekin eronneenna ja äitinä. Yh:n paras kaveri on toinen yh :)
En edes haikaile mitään ydinperhe aikoja, olen oikein tyytyväinen elämääni näin. Onneksi minulla on ystäviä joiden kanssa esim. matkustaa. Osa perheellisistä ystävistäni matkustaa vain perheensä kanssa.